BB PRO Marko Savolainen

GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Jos tämä menee oikeasti Pakkotoiston taitavaksi välikädeksi mainostuksessa, niin katoaa koko ketju. Nyt näyttää tosiaankin siltä. Ei TODELLAKAAN hyvä juttu. Ketään ei vittu kiinnosta mitä jauhoa Make syö, vaan se miten mies treenaa ja mitä miehelle ylipäätänsä kuuluu.
 
Mike sanoi:
Jos tämä menee oikeasti Pakkotoiston taitavaksi välikädeksi mainostuksessa, niin katoaa koko ketju. Nyt näyttää tosiaankin siltä. Ei TODELLAKAAN hyvä juttu. Ketään ei vittu kiinnosta mitä jauhoa Make syö, vaan se miten mies treenaa ja mitä miehelle ylipäätänsä kuuluu.
Click to expand...

Mutta eikös se ole selvää, että Make mainostaa omaa sponsoriaan omassa blogissaan. Sehän on ihan normaali käytäntö kaikilla sponsoroitavilla.
 
...

n1040497189_216507_7897.jpg
 
Paavo_Akseli sanoi:
Mutta eikös se ole selvää, että Make mainostaa omaa sponsoriaan omassa blogissaan. Sehän on ihan normaali käytäntö kaikilla sponsoroitavilla.
Click to expand...
On juu, mutta Manninen on niin monta kertaa jouduttu jo bannaamaan täältä sen jatkuvan mainostelun takia, että alkaa jurppimaan. Maken syy se ei ole, jos sponsori antaa ohjeita, mutta kyllähän tuo nyt selvää on, että Manninen tietää tasan tarkkaan mistä sinne eniten porukkaa tulee ja kiertää mainoskieltoa tommoiselle homoilulla. Mua vituttaa lokkiminen ihan törkeesti. Teen vitunmoisen duunin tämän sivuston kanssa vuosien aikana ja sitten jengi ei senvertaa kunnioita, että edes kysyisi onko ok mainostella kilpailevia tuotteita. Tänne tulee vähän väliä jotain mainostajaa, viimeisin oli jonkun uuden kamppisforumin ylläpitäjä. Ihan härskisti tulee meidän kamppailualueelle ja pistää mainoksen uudesta forumista mitään kysymättä. Meikä siis tekee duunin ja paskahousut tulevat lokkimaan. Hommatkoon itse kävijänsä.

Ja Makea on tästä syytä, Make tietää ihan tasan tarkkaan nämä hommat, mutta on toki välikädessä. Jos tuolla ei puskettaisi tuota Mannisen kauppaa, niin meidän etusivulla olisi tuolla uutislinkeissä aina uusin päivitys. Ja tämä ketjukin on edelleen voimissaan, mutta tässä on vähän muutakin kyseessä kuin pelkkä sponsorin maininta.

Mua ei kiinnosta jos esim joku Fastin sponssattava höpisee omassa ulkoisessa blogissaan(ei Fastin sivuilla kuitenkaan) jotain ravinteista, koska Fast ei ole koskaan yrittänyt vetää perseeseen Pakkotoistoa.

Ja ei jumalauta tartte ymmärtää sitten tätäkin väärin. Käyttäkää maalaisjärkeä.
 
Kyllä mua ainakin vituttais kun olisin torilla myymässä mansikoita 3€/litra ja joku vitun kynis olis nelinkontin mun toripöydän alla myymässä niitä saatana 2,5€/litra. Se olis kaikki mun pussista pois mitä tää homostelija myy sieltä mun pöydän alta. Tässä tapauksessa tää kynis on manninen, joka kurkistelee Miken pöydän alta.
 
No saahan sitä myydä viereisellä pöydällä halvemmalla, ei kyse hinnasta ole. Mutta että minä maksan messupaikan ja tää tulee vittu myymään kamojaan mun maksamalle paikalle. Ja ihan sama vaikka Make nyt joskus mainitsee jotain noista jutuista, mutta jos se vauhti kiihtyy, niin ei tässä voi mitään muutakaan kuin sanoa.

Ja Maken vika tämä ei todellakaan ole.
 
RapidAid sanoi:
Mistä tuolta löytyy? Itelle tulee linkin takaa vaan joku juttu jostain "neroista"
Click to expand...
suoraan se tulee.. menee hetki et alkaa se video hetken lukee neroista siinä kuha et paina mitää pitäs alkaa siinä.. Löysin muute jonkun jutun internetin syövereistä "supermassan tarina" itelle ainaski aika paljon uutta tiedä sit onko se totta.
 
Eib sanoi:
Noh linkitä nyt tännekkin..?
Click to expand...

Tämän oli joku laittanu potku.netin keskustelupalstalle:

"Supermassan tarina
25.6.1999

Marko Savolainen on Suomen kovin kehonrakentaja. Miten hänestä tuli Supermassa ja mitä se on oikein häneltä vaatinut. Tämä artikkeli kertoo Marko Savolaisen eli Supermassan tarinan.

Marko Savolainen on syntynyt Oulussa 13. helmikuuta 1973. Hänellä on pikkusisko ja kaksi vanhempaa veljeä. Lapsena Marko oli hyvin periksi antamaton ja tiukka pääsemään tavoitteeseensa. Hän on koko ikänsä urheillut ja ensimmäinen laji, josta hän todella innostui oli paini. Hän paini 8-vuotiaasta noin 13-vuotiaaksi ja saaliiksi tuli monta piirinmestaruutta ja olipa hän pari kertaa TUL:n mestaruuskisoissakin toisella sijalla.

Seuraava laji johon Marko uppoutui täysin oli Tae Kwon Do, jota hän harrasti kaksi vuotta aina 16-vuotiaaksi saakka. Marko oli tehnyt perheensä olohuoneeseen Tae Kwon Do-salin kaikkine säkkeineen ja treenasi kovaa päivittäin. Markon pikku sisko Marjo kertoo, että kun Make harjoitteli kotona olohuoneessa, kenelläkään ei ollut menemistä sinne ennen treenin päättymistä.

Sitten yhtenä päivänä Marko sattumalta löysi itsensä punttisalilta ja sanoi kavereilleen, että hän saa 100 kiloa penkkipunnerruksessa. Paikkana oli Oulun bodimekka Kuntosali 38 ja siitä on kulunut tasan kymmenen vuotta.

Kun sata kiloa nousi Marko sanoi kavereilleen, että hän aikoo keskittyä kehonrakennukseen kokonaan ja jättää Tae Kwon Do. Niin tapahtui. Marko alkoi treenaamaan omistautuneesti ja samalla alkoi hankkia tietoa treenaamisesta ja ravinnosta. Hän ei varsinaisesti kuunnellut ketään, vaan otti tietoa joka suunnalta. Arnold Schwarzenegger, Tom Platz ja Franco Columbu idoleina Marko pumppasi hulluna rautaa salilla. Myös sellaiset salikaverit kuin Herrasen veljekset ja Antti Jurvansuu olivat tietyllä tapaa nälkäisen nuoren miehen suosikkeja, mutta ei varsinaisia idoleita.

Marko oli niin omistautunut lajilleen, ettei tehnyt yhtään ylimääräistä kehonrakennuksen lisäksi. Noihin aikoihin hän oli mennyt ammattikouluun ja tavannut siellä elämänkumppaninsa Johanna Väisäsen. Johanna jaksoi katsella poikakaverinsa outoja tapoja ja ymmärsi, että Marko oli laittanut tavoitteekseen nousta maailman huipulle kehonrakennuksessa. Vaikka pari ei tehnyt muuta kuin odotti vain seuraavia treenejä, ruokailua tai lepäsi sohvalla, suhde on silti kestänyt kymmenen vuotta ja kaikki tämä on vain liimannut heitä yhteen entistä enemmän.

Markon äiti ja isä olivat mukana touhussa heti mukana. Markon äiti ja isä tukivat poikaansa harrastusta aivan samalla tavalla kuin varmaankin kuin Mika Häkkisen äiti ja isä. Kun Marko lähti kouluun, oli Markon äiti laittanut pojalleen eväät ja proteiinijuomat valmiiksi ja laskenut, että kaikki ovat prikulleen niin kuin pitääkin olla. Markon äiti myöskin kyyditti poikansa kodin ja salin välillä, ettei Markon tarvinnut turhaan kuluttaa kaloreita ja palautumisenergiaansa turhaan kävelemiseen. Kuulostaa varmaan samanlaiselta kuin Häkkisen tai Selänteen perheissä tehtiin aikoinaan?

Koko projekti eteni vuodesta toiseen ja Marko sen kuin vain kasvoi isommaksi ja isommaksi. Hän ei välittänyt mistään muusta kuin siitä, että pystyi parantamaan itseään ja kehittymään. Näin tinkimätön toiminta voi vain johtaa huipulle.

Amatööriura

Tuli vuosi 1991 ja nuorten SM-kilpailut pidettiin humppakaupunki Lappeenrannassa. Marko lähti katsomaan minkälaisia nuoret ovat ja pystyisikö hän mahdollisesti jo kilpailemaan seuraavana vuonna. Kun hän näki Timo Vilposen voittavan raskaan sarjan, hän tiesi, että seuraavana vuonna hänen pitää itsekin olla lavalla.

Taas vuosi kovaa treeniä. Jo kesällä 1992 alkoi Herrasen Jussi kertomaan, että heidän salillaan treenaa joku nuori kaveri, joka on aivan käsittämättömän kova. Jussi kehui, että tällä uudella tyypillä on niin isot kädet, ettei kenelläkään Suomessa ole samanlaisia käsiä. Kysymys tietenkin oli Marko Savolaisesta. Marko otti kilpailuun menemisen lähes uskonnollisessa hurmoksessa ja veti itsensä liian piippuun, päätyen lopulta alle 80 kilon sarjaan. Joensuun 1992 nuorten SM-kilpailun voitti lahjakas Antti Pirinen ja Marko sai tyytyä toiseen sijaan. Se oli valtava pettymys Markolle.

Hän jatkoi dieettaamista miesten SM-kisoihin ja kävi läpi melkein kaikki mahdolliset SM-karsinnat hankkiakseen kokemusta kilpalavoilta. Turun 1992 SM-kisassa Marko oli siirtynyt alle 90 kilon sarjaan ja turvonnut taas oikeisiin mittoihinsa. Seitsemäs sija ei kuitenkaan tyydyttänyt Markoa, vaan hän laittoi tähtäimen heti korkeammalle - raskaaseen sarjaan!

1993 oli jälleen karu treenivuosi ja Marko oli oppinut paljon edellisen vuoden kisavalmisteluistaan. Nuorten SM-kilpailut pidettiin Oulussa ja Marko sai vastaansa vuoden 1991 mestarin Timo Vilposen ja noviisien SM-kisoissa debyyttinsä tehneen Samuli Koutajoen. Vaan eipä voineet Timppa ja Samu muuta tehdä kuin ihmetellä tämän oululaisen kaverin ylivoimaisuutta. Marko voitti ja hän sanoo, että tähän asti uraa tämä oli makein voitto hänelle: voittaa SM-kisa kotikaupungissa kaikkien kavereidensa edessä.

SM-kilpailuun Markoa vastaan tuli kokenut kilpailija, legendaarinen Peter Keränen, jolla oli lähes voittamaton maine Suomessa. Mutta minkäs Pete mahtoi paremmalleen ja Marko meni menojaan voittaen ensin raskaan sarjan ja sitten muutaman minuutin päästä koko kilpailun yleismestaruuden. Toiseksi sijoittui Peter Keränen ja kolmanneksi Markon kilpakumppani nuorten SM-kisasta Timo Vilponen. Marko oli amatööriuransa huipulla, mutta paljon piti vielä tapahtua ennen kuin hän kilpaili seuraavan kerran.

Hiljaiset vuodet

Talvella 1994 otin yhteyden Markoon ja pyysin häntä Helsinkiin ensin kilpailemaan PM-karsinnoissa. Marko mietti asiaa ja päädyimme sellaiseen ratkaisuun, että hän vain esiintyisi kevään kisoissa, mutta ei kilpailisi. Hän oli kehittynyt talven aikana niin paljon, että ajattelin hänellä olevan mahdollisuuksia jopa ammattilaisenakin, eikä vain amatöörikisoissa, jossa hän vain kuluttaisi kallista aikaansa.

Niinpä sitten huhtikuussa-94 Marko tuli allekirjoittaneen kutsusta visiitille Helsinkiin ja näki ensimmäistä kertaa Gold’s Gymin Mikonkadulla. Marko ihastui paikkaan niin paljon, että puhuimme salin omistajan Kari Kaipiaisen ympäri ja Marko sai väliaikaisesti nukkua salin takahuoneessa siihen saakka kunnes saisi asunnon itselleen.

Marko aloitti myös treenaamaan kovaa salin silloisen toisen omistajan Jari Rännälän opastuksella ja sai aivan ihmeitä aikaan heikoissa lihasryhmissä kuten mm. pohkeissa. Marko asui Gold’sin takahuoneessa, treenasi kovaa ja haaveili kilpailemisesta ammattilaisena. Hän oli aika yksinäinen uudessa kaupungissa ja näytti siltä, että mitkään asiat eivät lähteneetkään etenemään sillä tavalla kuin hän oli ajatellut, hän turhautui ja mukaan tulivat huumeet. Aluksi koko homma oli vielä jotenkin käsissä, mutta lopulta se johti siihen, että Markon piti muuttaa takaisin Ouluun Johannan luo. Mutta siihen sekoiluun meni pari vuotta melkein hukkaan.

Vuonna 1996 syksyllä soitin Markolle ja kerroin hänelle seuraavana vuonna järjestettävästä Finnish Grand Prixista. Sanoin, että kisa järjestetään mikäli hän on valmis aloittamaan kovat treenit uudestaan ja lopettamaan sekoilut. Lupasin myös muutenkin auttaa Markoa uran kehittämisessä ja KP Fitness Productions Oy antoi pientä taloudellista tukeakin hänelle.

Uusi tuleminen suoraan maailman huipulle!

Tammikuun 1. päivänä Marko aloitti treenit kohti Super Mega Mass Grand Prixia. Hän painoi löysässä kunnossa noin 110 kiloa. Hän ei tinkinyt mistään ja teki kaikki vain ja pelkästään kilpailut mielessä. Jo helmikuussa paino oli noussut mukavasti 120 kiloon ja hän alkoi taas näyttämään siltä miltä hänen pitikin näyttää. Lihasmuisti oli aivan uskomaton. Oulussa treenaajat kertoivat, että joka päivä pystyi näkemään hänessä selviä muutoksia. Hän kasvoi ja kasvoi, kunnes sitten toukokuun lopulla paino oli korkein mitä se on koskaan hänellä ollut eli 138 kiloa.

Tästä Matti ”Guru” Halonen otti ohjat käsiin dieetin suhteen ja sanoi Markolle, että nyt oli aika aloittaa dieetti. Hän oli ollut noin kuukauden dieetillä, kun hän suunnisti treenileirille Lahteen kesällä 1997. Paino oli jo taas laskenut mukavasti 129 kiloon ja lihasta oli vaikka muille jakaa. Marko treenasi elämänsä parhaimman treenijakson eli seitsemän viikkoa Gym 1-salilla ja joka päivä hän vain kasvoi, vaikka paino putosikin tuon ajanjakson aikana 118 kiloon.

Treenipainot olivat aivan järkyttäviä: vinopenkkipunnerrus smith-koneessa 5 x 250 kg, jalkakyykky smith-koneessa 6 x 350 kg ja 8 x 300 kg, etupunnerrus smith-koneessa 6 x 180 kg, alataljasoutu 12 x 240 kg, vipunostot sivuille käsipainoilla 6 x 50 kg… Treenissä Marko keskittyi täysin suoritukseensa. Mikään ei horjuttanut hänen keskittymistään. Hän aloitti treenit aina noin 30 minuutin lämmittelyllä, sitten punttitreeni joka kesti noin 90 minuuttia ja sen päälle vielä venyttelyä. Neljä kertaa viikossa, kaksi mielettömän kovaa sarjaa liikettä kohti, toistot 6-15, pudotussarjoja, negatiivisia toistoja, pakkotoistoja, puolitoistoja ja muita intensiivisiä treenitekniikoita.

Lahdessa pidettiin World Games-kilpailut ja Marko pääsi tähtivieraaksi lauantain kilpailuun. Kun hän tuli lavalle oli koko paikka aivan hiljaa, jopa FLEX-lehden toimittajat olivat paikallaan ja vain tuijottivat Markon massiivista olemusta. Ja tästä lähti sitten lopullinen kiinnostus Markoon FLEX-lehden osalta, joka ei ole vieläkään laantunut, vaikka viimeisimmästä uutisesta on jo kulut pitkä aika.

Seitsemän viikon leirityksen jälkeen Marko meni takaisin Ouluun ja jatkoi treenejään siellä kisoihin saakka. Kaikki menivät nappiin ja kunto näytti olevan kohdallaan. Otimme Markosta valokuvia studiossa päivä ennen Grand Prixia ja hän näytti aivan uskomattomalta!

Itse kilpailussa hän kohahdutti yleisöä ja varmasti myös tuomaristoa. Marko pääsi hyviin vertailuihin mm. Paul Dillettin ja seuraavan vuoden Mr. Olympian Ron Colemanin kanssa. Suomalainen oli shokeeraamassa lavalla, mutta lopullinen sijoitus oli vasta seitsemäs. Erittäin lupaava ammattilaisdebyytti oli tehnyt suuren vaikutuksen IFBB Pro Divisionin johtajaan Wayne DeMiliaan, joka lähetti Markolle kutsun kilpailla seuraavan kevään Night of the Champions-kisassa New Yorkissa toukokuun puolivälissä. Markon kuva komisteli myös NOC-julistetta ja lehtimainoksia, kaikki näytti hyvältä ja oli kuin tämä kilpailu olisi tehty suorastaan Markolle, mutta…

Pettysmys New Yorkissa

Maaliskuussa, dieetin kriittisimmässä vaiheessa Marko sairastui kovaan kuumeeseen, joka ei hellittänyt otettaan melkein kolmeen viikkoon. Kunto huononi ja hän menetti paljon arvokasta aikaa. Edellinen dieetti oli ehkä ollut liian pitkä ja nyt hän yritti vähän lyhyemmällä ajanjaksolla. Paha virhe! Vaikka hän teki ihan kaikkensa, hän ei päässyt siihen samaan kuntoon kuin syksyllä, vaan kunto jäi yksinkertaisesti vajaaksi. Ja kun hän saapui Amerikkaan viisi päivää ennen kilpailua, ei edes Wayne DeMilian kannustus auttanut, kunto oli jäänyt Suomeen. Ja kun tähän vielä lisättiin se, että lähes kaikki viimeistelyt menivät aivan metsään, niin lopputulos oli suorastaan katastrofi. Hän pääsi mukaan kisassa vain pariin surkeaan vertailuun ja kisa oli sitten siinä. Hän olisi syksyisellä kunnolla päässyt kolmen parhaan joukkoon ja sitä kautta myös Mr. Olympia-kilpailuun, mutta nyt hänet raakattiin pois lavalta ja se oli sen kilpailun tulos.

Kisa oli Markolle henkisesti kova pettymys ja kun kisan jälkeen vielä oli matka Kaliforniaan Joe Weiderin kuvauksiin, ei fiilis ollut kovin korkealla. Kuvaukset Marko hoiti kunnialla, mutta aika väkinäisesti. Ainoa, mikä kiinnosti siinä vaiheessa oli kotiin tuleminen.

Kotona Oulussa homma ei helpottanut, koska hän oli luvannut kilpailevansa Super Mega Mass Grand Prixissa Helsingissä. Hän ei ollut henkisesti, eikä fyysisesti vielä valmis kilpailuun, mutta aloitti taas dieetin ilman minkäänlaista oikeaa motivaatiota. Fanien takia, hän sanookin näin jälkeen päin. Tehostaakseen treenejään Marko päätti muuttaa Lahteen, koska hänellä oli siitä edelliseltä vuodelta paljon hyviä kokemuksia, mutta ilman oikeaa todellista motivaatiota Lahdesta tulikin Markolle painajainen ja päivistä hyvin pitkiä. Mikään ei toiminut! Voimataso oli monta kymmentä prosenttia alempi kuin edellisenä vuotena ja dieetti lakkasi toimimasta pari kuukautta ennen kilpailua.

Super Mega Mass Grand Prix 1998 olikin sitten pahaa katseltavaa Markon faneille. Hän oli löysä ja pieni, tuskin edes tunnistettavissa edellisen vuoden hahmosta. Ja sen kyllä huomasi Markostakin. Kisan jälkeen taas Ouluun ja kului melkein kolme kuukautta ennen kuin hommat alkoivat taas luistaa. Wayne DeMilia oli yhä toiveikas Markon suhteen ja antoi Markolle taas tilaisuuden kilpailla NOC:issa. Marko oli ehtinyt treenata kisaan kuukauden verran ja ollut saman verran dieetillä, kunnes maaliskuun ensimmäisenä päivänä selkätreenin jälkeen hauiskäännössä hänen hauiksensa meni poikki. Kisatreenit loppuivat siihen paikkaan. Käsi leikattiin ja Marko piti kipsiä kuusi viikkoa. Kisat olivat menneet sen saman tien, mutta mies silti jatkoi treenejään, tosin vain jalkoja, koska ylävartaloa ei pystynyt treenaamaan.

Vielä kerran, näytä niille!

Markon viimeinen puolitoista vuotta on siis ollut yhtä koettelemusta. Hänellä oli hyvä vuosi koko 1997, mutta 1998 ja 1999 tähän saakka ovat pelkästään tuoneet hänelle harmeja. Nyt Marko on tähtäämässä jälleen kilpalavalle ja tavoitteena on Ironman Pro Invitational 2000, joka pidetään helmikuun lopulla. Mikäli hän sinne asti säilyy terveenä, niin aikakirjoihin Ironmanin kärkikolmikkoon kirjoitetaan sinivalkoisilla kirjaimilla Marko Savolaisen nimi. Uusi vuosituhat olkoon Marko Savolaiselle suotuisa, näin me kaikki suomalaiset bodifanit ainakin toivomme! Musclenews! tulee seuraamaan Markon treenejä ja valmistautumista Ironman 2000-kilpailuun ja tarkoitus olisi myös mennä Markon mukaan helmikuussa Kaliforniaan, jossa hän pitää 2-3 viikon treenileirin ennen kilpailua. Stay tuned, lisää Markosta seuraavissa artikkeleissa!

Kirjoita Markolle:
marko.savolainen@kpfitness.fi

Lisää Markon treeneistä ja treenifilosofiasta SUPERMASSA-kirjassa, joka on mm. myynnissä Tuotteet-valikossa hintaan 99 markkaa (sis. postituskulut).

Teksti ja kuvat: K.P. Ourama"
 
Back
Ylös Bottom