BB PRO Marko Savolainen

Vahan turhan herkasti nuo addiktiot laitetaan sairauskategoriaan jonka seurauksena mistaan ei tarvitse ottaa vastuuta. Bonuksena se kun ne paasee kuiville - pitais onnitella, heittaa hattuja ollaan ja kehua miten ne on tehny mahtavan duunin. Jos puheeksi ottaa heidan henkisen ja taloudellisen harmin korvaamisen yleensa halukkuutta ei ole.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vahan turhan herkasti nuo addiktiot laitetaan sairauskategoriaan jonka seurauksena mistaan ei tarvitse ottaa vastuuta. Bonuksena se kun ne paasee kuiville - pitais onnitella, heittaa hattuja ollaan ja kehua miten ne on tehny mahtavan duunin. Jos puheeksi ottaa heidan henkisen ja taloudellisen harmin korvaamisen yleensa halukkuutta ei ole.

Yritätkö sanoa, että pitäisi kärsiä loppuelämä, jos pääsee irti aineista? Se on sairaus, tämän vuoksi se sinne sairauskategoriaan laitetaan.
 
Yritätkö sanoa, että pitäisi kärsiä loppuelämä, jos pääsee irti aineista? Se on sairaus, tämän vuoksi se sinne sairauskategoriaan laitetaan.
Ei tarvitse mutta miksi kukaan ei ikina korvaa muitten karsimyksia vaan "vanhat jutut pitaa unohtaa". Kaksi kertaa mun elamassa olen itse karsinyt muitten addiktiosta ja on luvattu korvata. Arvaa onko mitaan tullu takaisin? Puhtaana olo vuosipaivista kylla muistutetaan ja kalastellaan kehuja
 
Yritätkö sanoa, että pitäisi kärsiä loppuelämä, jos pääsee irti aineista? Se on sairaus, tämän vuoksi se sinne sairauskategoriaan laitetaan.
Luulen että normipäivä viittasi nimenomaan siihen vastuukysymykseen. Sairaus voi olla itseaiheutettu ja mielestäni addiktioista vähän liian herkästi puhutaan tyyliin "no, hän nyt sairastui siihen" ikään kuin se olisi jokin täysin yksilön valinnoista riippumaton sairaus.
 
Ei tarvitse mutta miksi kukaan ei ikina korvaa muitten karsimyksia vaan "vanhat jutut pitaa unohtaa". Kaksi kertaa mun elamassa olen itse karsinyt muitten addiktiosta ja on luvattu korvata. Arvaa onko mitaan tullu takaisin? Puhtaana olo vuosipaivista kylla muistutetaan ja kalastellaan kehuja

Velka on veli otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Jos rahasta puhutaan, niin kyllä se maksaminen on selväpäisellekkin vaikeaa. Jokaisen pitäis kuitenkin tehdä tili siitä ajasta mitä on tolskannu sekopäisenä, ja kerran sovittaa ne asiat. Sen jälkeen niihin on turha enään palata.

Niin ja jos ovat sun ystäviä ja vuosien takaisia asioita, niin unohda ne ja nauttikaa niistä vuosipäivistä. Enemmän siitä kaverista on iloa elävänä kuin haudattuna.
 
Addiktioista voisin puhua paljon omasta kokemuksesta. Omalla kohdallani uskoisin, että ADHD-piirteet ja siihen kuuluva impulsiivisuus on ollut bensaa liekkeihin. Ja addiktio kulkee mukana loppuelämän, vaikka ei olisi aktiivisena päällä. Itse ajattelen niin, että sairastuminen ei ole oma vika. Sen jälkeiset valinnat, tuen hakeminen ja aito muutoshalu lähtee kuitenkin ihmisestä itsestään. Vituttaa kun esim. päihdelinkissä moni sysää kaiken vastuun sairauden harteille, kuvitteelliselle pirulle olkapäällä. Addiktiot on helvetin vaikeita, mutta aina on olemassa valinta yrittää parantua. Aivosyövässä valinnan rooli on taas paljon marginaalisempi.
 
Käy heittämässä Marko autolla AA-kerhoon niin kuin ehdotit aiemmin Markon pelastamiseksi. Lainaat sille samalla pari sataa euroa kuntoutumisen tueksi. Ja rukoile vaikka lisäksi Markon kuntoutumista. Ihme jos ei parane.
Älä nyt pelleile, aikuinen ihminen.
Luit kyllä noi viestit, aiemmin lähetetyt, niin eihän Marko ole mikään psykopaatti piirteinen huijari ja rukoilu ei nyt tässä nyt auta, vaan tuki.
 
Sairaus termin käyttö tuntuu addiktioissa kyl hyvin kyseenalaselta. Sairaus: ''Elimistön tai psyykkisen toiminnan häiriö (joka tuottaa fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista haittaa), tauti''. Ok, ynnää tavallaan yhteen, mut ei nyt ihan kuitenkaan. Mäki oon erittäin impulsiivinen, ja olin yli 15 vuotta uhkapeliriippuvainen(3v kuivilla, kohtalo vähän avusti). Muistan ihan täysin sen prosessin, millä ite itteni ''sairastutin'' tohon, ja miltä se tuntu alussa. 99.9% omaa syytä, ellen jotenki onnistu syyttään geenejäni, tai esim. kaveriani joka oli yhtä pahasti riippuvainen, ja esitteli mulle ton jutun. Itse en sellaseen ajatteluun kykene juuri missään, vaan karu todellisuus iskee päin kasvoja, ja ilmottaa mulle kuka on syyllinen. Ei kukaan kävele kadulla keskellä kirkasta päivää, ja enigmaattisesti saa älynväläystä hakeutua lähimpään cracktaloon. Tarviiko tässä myös erotella ns. fyysinen & henkinen riippuvuus? Jtn kemiallista shittiä(muutoksia?) munki aivoissa tapahtu pelatessa, vaikka pelaaminen itessään ei esim. aiheuta fyysisiä muutoksia kehossa, toisin ku päihteet. Ihmisellä on kuitenki valinnanvapaus at the end of the day, katto asiaa miltä kantilta tahansa. Ite pelailin pelejä, ihan tykkäsin siitä tunteesta, ja yhtäkkiä olin koukussa. Tiedostin aina olevani, ja ettei se ollu järkevää.

Entisiä kalluja/narkkeja löytyy jokunen kavereista. Moni elää yhä täydellisessä denialismissa, oikeesti väittävät, & varmaan kuvittelevat, että se koko homma perustu vaan hauskanpidolle mikä lähti käsistä. Sit ne kertoo vähän lisää juttuja, mitkä ei tue tota kätevää teoriaa enää ollenkaan. Joillain varmaan voi mennäki noin, mut yhtäkään tollasta en oo ikinä tavannu. Kukaan ei alota läpällä huumeidenkäyttöä 10-vuotiaana, vaan jtn todella olennaista on vituillaan. Päihteet vetoo mt-ongelmaisiin, ja tukalissa tilanteissa oleviin. Jos sulla on paha olla, ni ihmisen luontainen taipumus on hakea lievennystä. Päihteet tarjoaa välittömän, mut hyvin lyhytkestosen katarsiksen, eli joo: siinä mielessä se on aina ''hauskanpitoa''. Enemmänki pahan olon pakenemista tuli perseen alla. Ihmisillä on erilaisia luontasia piirteitä, taipumuksia, heikkouksia, erivahvuset psyykeet, & mekanismit käsitellä pettymyksiä. Marko Savolaisen tarinasta en tiedä hevonvittuakaan. Veikkaisin silti ponia nimeltä pahoinvointi.
 
Mä näkisin että addiktio on mielen sairaus, jossa on usein taustalla muita vaikuttajia. Käsittelemättömiä asioita, tylsyyttä, halu saada kiksejä. Syitä on varmaan yhtä monta kuin addikteja.

Itseltäni löytyy taustaa mm. alkoholiongelman ja uhkapelaamisen parista. Onnellinen lapsuus, ei isompia traumoja, mahtava perhe, hyvä koulutus ja ammatti. Ei siis varsinaisesti tarvetta paeta todellisuutta minnekään. Silti junnusta asti viikkorahat meni pelikoneisiin ja dokaamiseen. Jälkimmäinen eskaloitui muutama vuosi takaperin tuurijuoppoudeksi, jossa kaasu hirtti poikkeuksetta kiinni. Lähdit yhdelle, heräsit viiden päivän päästä ties mistä vieroitusoireissa. Nyt siis molemmat paussilla.

Mun mielestä voi puhua sairaudesta siinä vaiheessa, jos kadottaa kontrollin ja tekeminen muuttuu pakonomaiseksi. Jos asia pyörii jatkuvasti mielessä ja aiheuttaa ongelmia elämään.
 
Mä näkisin että addiktio on mielen sairaus, jossa on usein taustalla muita vaikuttajia. Käsittelemättömiä asioita, tylsyyttä, halu saada kiksejä. Syitä on varmaan yhtä monta kuin addikteja.

Itseltäni löytyy taustaa mm. alkoholiongelman ja uhkapelaamisen parista. Onnellinen lapsuus, ei isompia traumoja, mahtava perhe, hyvä koulutus ja ammatti. Ei siis varsinaisesti tarvetta paeta todellisuutta minnekään. Silti junnusta asti viikkorahat meni pelikoneisiin ja dokaamiseen. Jälkimmäinen eskaloitui muutama vuosi takaperin tuurijuoppoudeksi, jossa kaasu hirtti poikkeuksetta kiinni. Lähdit yhdelle, heräsit viiden päivän päästä ties mistä vieroitusoireissa. Nyt siis molemmat paussilla.

Mun mielestä voi puhua sairaudesta siinä vaiheessa, jos kadottaa kontrollin ja tekeminen muuttuu pakonomaiseksi. Jos asia pyörii jatkuvasti mielessä ja aiheuttaa ongelmia elämään.
Hyvin kirjoitettu. Pystyn itsekin tähän hyvin samaistumaan. Itse myös vuosia kamppailin alkoholi ja piri/esso kierteessä. Sen verran pysyi noiden jälkeen mainittujen käyttö kontrollissa, että pelkästään viikonloppuisin, mutta alkoholi oli osana joka päivä.

Kuten siellä, niin kuten myös täällä, onnellinen lapsuus, ei esim mitään koulukiusaamista, ihan hyvin pärjäsi koulussa, sai ammatin opiskeltua, ollut töissä vajaa 15v, on talo, perhe, autot, koirat, jne. Mutta silti joku syy ajoi addiktioon noiden aineiden kanssa. Vieläkään en tiedä mikä, mutta onneksi niin vittumaisen kovapäinen että nyt oltu kuivilla pidempään jo.
 
Omasta mielestä taas nää addktiot on mielen heikkoutta eikä sairauksia. Valintoja mitä jokainen ite tekee. Vierestä saanu seurata alkoholisti faijaa. Broidillaki hirtti kiinni lähemmäs 10 vuodeks ja siihen riitti ero muijasta

Eikö tuo juuri anna hyvän kuvan siitä, että kyseessä on sairaus, jossa sukurasitteen osuus on iso. Isälläsi oli se ja on veljesi saanut perintönä myös, sut se on hypännyt välistä.
 
Eikö tuo juuri anna hyvän kuvan siitä, että kyseessä on sairaus, jossa sukurasitteen osuus on iso. Isälläsi oli se ja on veljesi saanut perintönä myös, sut se on hypännyt välistä.

No en nyt suoranaisesti voi yhtyä tohon. Kyllä se enemmän on jokaisen ihmisen valintoja tartutko pulloon, huumeisiin, pelikoneisiin tms. Ero = sitä huonoa oloa lähetään turruttamaan alkoholilla = valinta
 
Omasta mielestä taas nää addktiot on mielen heikkoutta eikä sairauksia. Valintoja mitä jokainen ite tekee. Vierestä saanu seurata alkoholisti faijaa. Broidillaki hirtti kiinni lähemmäs 10 vuodeks ja siihen riitti ero muijasta
Omasta mielestä tää oli harvinaisen paska kommentti. Taustalla on usein asioita joissa valinnoilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mielen heikkoutta... joo. Ootko miettinyt, että sun broidillas saatto olla asiat päin helvettiä jo ennen tota eroa ja toi vaan oli viimeinen niitti? Sä varmaan kestäisit esim henkistä väkivaltaa kymmeniä vuosia voimatta asialla juuri mitään?

Mutta hyvä että teitä jumalatason ihmisiä on olemassa.
 
Omasta mielestä tää oli harvinaisen paska kommentti. Taustalla on usein asioita joissa valinnoilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mielen heikkoutta... joo. Ootko miettinyt, että sun broidillas saatto olla asiat päin helvettiä jo ennen tota eroa ja toi vaan oli viimeinen niitti? Sä varmaan kestäisit esim henkistä väkivaltaa kymmeniä vuosia voimatta asialla juuri mitään?

Mutta hyvä että teitä jumalatason ihmisiä on olemassa.

Teitä selittelijöitä on joka lähtöön. Aina löytyy joku muu syy ku peilistä
 
Tää on teema, johon liittyy monella syystäkin voimakas tunnelataus. Addikti osaa olla helvetin itsekäs ja melkein jokaisella on suvussa tai lähipiirissä vähintään yksi juoppo.

Oon kiitollinen, että oma tilanne ei päässyt karkaamaan lopullisesti käsistä. Duunit aina hoidettu ja lapsilla ei ole aavistustakaan tapahtuneesta. Juominen on kuitenkin aiheuttanut paljon ylilyöntejä ja harmia toisille ihmisille. Ja pelaamisen velkoja maksellaan vielä vuosia. Nyt nautin siitä, kun lähipiiri voi luottaa että ukko on selvänä jos sanoo niin. Ja itse mä ne velat pelasin ja itse ne myös hoidan.

Mitä tohon valintaan tulee, kyllä genetiikalla ja ympäristöllä on myös merkittävä vaikutus. Mun molemmat vanhemmat on ns. high functioning alcoholic ja dokaaminen on ollut kaveripiirille normi Pissa-Lassesta asti. Lisäksi neurobiologia on tutkinut addiktien aivoja ja huomannut, että esim. palkitsemismekanismi toimii eri tavalla kuin terveissä aivoissa. Mutta samaa mieltä mä olen siitä, että ennen sairastumista mä tein itse monesti valinnan ruokkia haluja ilman pakottavaa syytä.
 
Back
Ylös Bottom