Sairaus termin käyttö tuntuu addiktioissa kyl hyvin kyseenalaselta. Sairaus: ''Elimistön tai psyykkisen toiminnan häiriö (joka tuottaa fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista haittaa), tauti''. Ok, ynnää tavallaan yhteen, mut ei nyt ihan kuitenkaan. Mäki oon erittäin impulsiivinen, ja olin yli 15 vuotta uhkapeliriippuvainen(3v kuivilla, kohtalo vähän avusti). Muistan ihan täysin sen prosessin, millä ite itteni ''sairastutin'' tohon, ja miltä se tuntu alussa. 99.9% omaa syytä, ellen jotenki onnistu syyttään geenejäni, tai esim. kaveriani joka oli yhtä pahasti riippuvainen, ja esitteli mulle ton jutun. Itse en sellaseen ajatteluun kykene juuri missään, vaan karu todellisuus iskee päin kasvoja, ja ilmottaa mulle kuka on syyllinen. Ei kukaan kävele kadulla keskellä kirkasta päivää, ja enigmaattisesti saa älynväläystä hakeutua lähimpään cracktaloon. Tarviiko tässä myös erotella ns. fyysinen & henkinen riippuvuus? Jtn kemiallista shittiä(muutoksia?) munki aivoissa tapahtu pelatessa, vaikka pelaaminen itessään ei esim. aiheuta fyysisiä muutoksia kehossa, toisin ku päihteet. Ihmisellä on kuitenki valinnanvapaus at the end of the day, katto asiaa miltä kantilta tahansa. Ite pelailin pelejä, ihan tykkäsin siitä tunteesta, ja yhtäkkiä olin koukussa. Tiedostin aina olevani, ja ettei se ollu järkevää.
Entisiä kalluja/narkkeja löytyy jokunen kavereista. Moni elää yhä täydellisessä denialismissa, oikeesti väittävät, & varmaan kuvittelevat, että se koko homma perustu vaan hauskanpidolle mikä lähti käsistä. Sit ne kertoo vähän lisää juttuja, mitkä ei tue tota kätevää teoriaa enää ollenkaan. Joillain varmaan voi mennäki noin, mut yhtäkään tollasta en oo ikinä tavannu. Kukaan ei alota läpällä huumeidenkäyttöä 10-vuotiaana, vaan jtn todella olennaista on vituillaan. Päihteet vetoo mt-ongelmaisiin, ja tukalissa tilanteissa oleviin. Jos sulla on paha olla, ni ihmisen luontainen taipumus on hakea lievennystä. Päihteet tarjoaa välittömän, mut hyvin lyhytkestosen katarsiksen, eli joo: siinä mielessä se on aina ''hauskanpitoa''. Enemmänki pahan olon pakenemista tuli perseen alla. Ihmisillä on erilaisia luontasia piirteitä, taipumuksia, heikkouksia, erivahvuset psyykeet, & mekanismit käsitellä pettymyksiä. Marko Savolaisen tarinasta en tiedä hevonvittuakaan. Veikkaisin silti ponia nimeltä pahoinvointi.