Treenasin Maken kanssa samaan aikaan potkunyrkkeilyä ja kohtuullisen määrän myös yhdessä hänen kanssaan. Olin silloin harjoitellut lajia selvästi enemmän ja Markon ollessa parhaimmillaankin, olisin voittanut hänet ottelussa selvästi, luultavasti keskeytyksellä.
Lahjoiltaan Make oli todella hyvä ja olisi luultavasti päässyt maailmanluokan urheilijaksi hyvinkin monessa nopeus-/teholajissa, jos olisi aloittanut nuorena. Potkunyrkkeilyyn hän tuli aivan yli-ikäisenä - muistaakseni noin 35 v - ja ura olisi parhaimmillaankin jäänyt lyhyeksi. Kansallinen taso tai alempi kv-taso olisi ollut ihan maksimi mihin tähdätä, vaikka hän kehittyi poikkeuksellisen nopeasti jopa yleisellä tasolla - ikään suhteutettuna kehitys oli parasta mitä olen eläessäni nähnyt.
Marko otti pari matsia salikisatasolla ja voitti molemmat. Ura päättyi loukkaantumiseen, kun hän vähän innostui sparrissa. Vedin itse nämä treenit, mutta en nähnyt tapausta, kun olin selin sen sattuessa. Sparripari oli sellainen, jolla oli tapana myös lyödä kovaa. Joka tapauksessa Make kippasi kunnolla niin että pari konttasi, mutta Makelta murtui kämmenestä luita, eikä hän koskaan palannut tauolta. Vuosi oli 2008 tai 2009. Treeniuraa kertyi yhteensä jotain vuoden ja kahden vuoden väliltä.
Maken kyky keskittyä harjoitteluun oli aivan käsittämättömän hyvä. Minäkin olen siinä hyvä, mutta Make oli eri tasolla. 33 vuoden aikana ainoa näkemäni kaveri, jota voi verrata häneen siinä on Lauri Suomela, joka on siis potkunyrkkeilyn MM-mitalisti.
Pari vuotta sitten Marko kävi vähän aikaa BJJ-treeneissä ja tässä pidän hänelle vähän pistareita.
View: https://www.instagram.com/p/CFzW2fCld7D/