Lääketieteelliseen pääsee noin 10% hakijoista, Helsingissä vieläkin vähemmän. Ylioppilastodistuksessa mielellään laudatur niin pitkässä matematiikassa, kemiassa kuin fysiikassa. Se joka väittää, että pitkästä matikasta saisi ällän kunhan vain jaksaa lukea, ei tiedä mistään mitään tai koulu ei vaan muuten ole koskaan omalla kohdalla sujunut. Tekuun (tai nykyään aalto-yliopiston alainen) pääsee hieman helpommin, mutta vaatii sellaista matemaattista lahjakkuutta jota suurelta enemmistöltä ei löydy.
Anni Vuohijoelta on pakko löytyä keskivertoa huomattavasti enemmän älykkyyttä, keskittymiskykyä, ahkeruutta ja ajanhallintaa. Monta rautaa on ollut tulessa, kaksi vaativaa korkeakoulututkintoa, ensimmäinen painonnoston arvokisamitalisti 17 vuoteen, yrittäjä ja valmentaja.
Kaikkea ei kuitenkaan voi saada. Odotin Annista toista naissuomalaisnostajaa, joka tempaa yli 100 kg. Tulokset ovat kuitenkin polkeneet paikallaan. Voimien hajauttaminen, loukkaantumiset yms. ovat vaikuttaneet nin, ettei aivan huipulle kuitenkaan ole asiaa. Se vaatii täysammattilaisuutta. Mitali hieno asia (em-pronssi), mutta poissaoloja oli paljon. On tietysti keskustelun arvoinen asia, mikä olisi tilanne ihanteellisessa maailmassa. Siis tilanne, missä dopingtestaus on yhtä tehokasta kaikkialla maailmassa.
Ihmisenä en ole saanut Annista miellyttävää kuvaa, mutta enpä toisaalta lähemmin tunnekaan. Annin ja Markon saavutuksia turha verrata keskenään, niin eri asioista kyse kuitenkin. En lähtisi Markoakaan vähättelemään. Pääsi hetkeksi tasolle, jolle yltää ehkä promille bodareista. Voisiko verrata sadan metrin juoksijaan, joka kerran elämässään pinkoo alle kymmenen sekunnin - heitä ei maailmasta löydy kuin kourallinen. Ehkä voisi.