Iso kiitos
@Markku Tikka taas viisauden jakamisesta!
Vastauksestasi muistin asian, mistä on pitänyt sinulta kysyä jo aiemmin. Eli nähtävästi olet siis sitä mieltä, että tietty overreaching -tila pitäisi priorisaatioblokin lopulla saavuttaa. Chris Beardsleyn (kaveri vaikuttaa fiksulta af) tekstejä luettuani oon pohtinut overreachingiin ajamisen hyötyjä ja haittoja. Eikös perusajatus ole siis että alipalautuneena uudestaan treenatessa saadaan lyhyellä aikavälillä periaatteessa enemmän lihaskasvua, koska proteiinisynteesivaste kuitenkin syntyy ja uutta proteiinia rakentuu. Tätähän ei kuitenkaan voi jatkaa kuin hetken, koska tarvitaan jonkinlainen deload, että alla kumuloituneet vauriot saadaan korjattua ja uusi pihvi voimineen realisoitua.
Pari asiaa on vain mietityttänyt. Ensimmäinen on se, että saako tällä tavalla oikeasti ENEMMÄN lihasta kuin siten, että palautuisi treenistä toiseen, ihan blokin loppuun saakka, koska overreaching vaatii myös pidemmän taperin? Priorisoidessahan treenien välillä pitäisi aiemmin käsitellyllä logiikalla tapahtua parempaa lihaskasvua jokatapauksessa. Tietysti sarjamäärät lopulta niin ylös kuin palautuminen antaa myöden, ettei kapasiteettiin jää löysää.
Toinen päätä raavituttanut asia on Beardsleyn viittaus siihen, että overreaching vaiheessa voimien sakkaus tai lopulta huononeminen voisi johtua siitä, että kumuloituneiden lihasvaurioiden signaloimana (mm. tulehdus jne) keho vähentää suurimman kasvupotentiaalin omaavien HTMU -yksiköiden käyttöä lisävaurioiden estämiseksi. Tämä tietysti kuulostaa maalaisjärjellä sellaiselta tilanteelta, mikä ei ainakaan parasta lihaskasvua tukisi.
Kiitos etukäteen, jos ehdit tästä hiukan avaamaan ajatuksiasi!