Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

mitä hyötyä on päästä taivaaseen kunnei kumminkaan siellä saa happea
 
Heipä hei vaan taas... Tapellaan taas aidoista ja seipäistä. Usko ja tiede eivät ole tosiaan poissulkevia, korkeintaan rajoittavia. Usko kohdistuu johonkin mitä ei voida tieteen keinoilla osoittaa yksiselitteisesti vääräksi tai oikeaksi. Mun mielestä kumpikaan ei toimi toisen reviirillä... Tieteellä ei luultavasti voida koskaan todistaa Jumalan olemassa oloa tai olemattomuutta, vastaavasti jos uskonnolla perustellaan maailman kehittymistä ja ihmisen syntyä, niin metsään mennään.

Tää keskustelu esimerkiksi on oiva keino purkaa omaa eksistentiaalista ahdistustaan, mutta loppua ei varmasti tule... Siis että edes puolet keskustelijoista sanoisi johonkin mielipiteeseen, että "näin on, aamen".
 
kuoleman jälkeen

Nämä "kuollessa" koetut tapahtumat minä linkitän suoraan
psykooseiksi. Se voi olla kivaa tai sitten ei. Psykoosi voi
laueta esimerkiksi stressistä ja mikäs sen isompi paniikin aihe
kuin sydämen pysähtyminen. Eiköhän ne aivot pelaa kuitenkin
vielä hetken jollain tasolla. Psykoosissa taasen ajalla ei ole
mitään merkitystä. Minuutti voi olla vuosi. Vuorokausi tuhat.

Psykoosin laatu taas riippuu ihan siitä omasta alitajunnasta.
Hyvä jos joku kokee joutuneensa helvettiin, siitähän saa
lisäboostia käyttäytyä huomaavaisemmin muita kohtaan.
Kirjoitin "hyvä", tarkoittaen kokonaisuuden kannalta. Jokainen
meistä on oman todellisuutensa napa, mutta siemenet erotetaan
kuorista tiedostettaessa, että niin ovat muutkin (omien todellisuuksiensa).
Yhteiselomme on helpompaa kun kunnioitetaan niitä muidenkin
käsityksiä. Oikeita tai vääriä. Sama se. Evoluutio on katsantokannastani
siirtynyt entistä vahvemmin henkiselle puolelle. Kehitys on siis
elämämme tarkoitus ja elämämme tarkoitus on ymmärtämistä.
Ymmärtäminen on armoa toisten tekoja kohtaan. Silti rikoksesta
on seurattava rangaistus, jotta rikoksen tekijäkin oppisi ymmärtämään.
Hitaita on joskus autettava "kovallakin" kädellä.

Lisäys: Rikoksen määrittelen yhteisten moraalisääntöjemme perusteella.
En välttämättä lainkirjaimen. Käsitykseni mukaan moraali on myötäsyntyistä.
Riippumatta kasvatuksesta tai kovistakin kokemuksista. Kyllä mielipuolikin
tajuaa tehneensä väärin, mutta ei se silti estä toimimasta samoin uudelleen.
 
poju83 sanoi:
No kerroppa mulle miten se voidaan tieteellisesti todistaa. Mun tietääkseni se on mahdotonta. Entä sitte.

Todistamistaakkahan ei ole mulla. Mulle on sama miten todistat, kunhan todistat. Jos todistaminen on mahdotonta, niin herää kysymystä onko jumalaa edes olemassa?



Näistä asioista on ihan turha lähtee kinastelee. Mä USKON siihen mitä Raamattussa lukee, kun taas sä et. Se siitä. :kippis1:

Kinastelu on tähän mennessä ollut uskovaisten asia. Mä tulen kyselemään kysymyksiä näistä asioista tasan niin kauan kun joku selittää mulle, että "jeesus teki sitä ja tätä ja jumala pelastaa..."
 
Dragon sanoi:
Todistamistaakkahan ei ole mulla. Mulle on sama miten todistat, kunhan todistat. Jos todistaminen on mahdotonta, niin herää kysymystä onko jumalaa edes olemassa?
Meitsi kokis että se on olemassa ainakin niille jotka siihen uskoo. Jos ei muuna niin psykologisena homunculuksena pääkopassa antamassa omintakeisia moraalisia ohjeita.

As for onko sitä olemassa niille, jotka eivät siihen usko, niin ainakin väittelyn aiheena. Itse en konkreettiseen jumalaan usko kun en pysty sitä edes määrittelemään.
 
Sana ja ylistys

Jos kaipailette "Totuutta" elämästä, elämän tarkoituksesta, sairauksista, avoliitosta, synneistä... Melekeen mistä vaan, ni kuunnelkaapa tätä http://koti.mbnet.fi/alistus/yks/ toi vaan osotteeks ni johan löytyy... Tosin joku saattanu jo mainostaa noita pätkiä täällä, muuten ihan jaksanu kahlata läpi kaikkia 64:ää sivua.
 
Kynäniska80 sanoi:
Mihis porukka täällä uskoo?

Evoluutio, Kristinusko, Ateismi, Buddhalaisuus yms yms..

Mä oon itse kristitty.

Täst tulee kyl vaan sanomista :david:
Tuli pari vuotta sitten perehdyttyä antroposofiaan, Steinerin pariin peruskirjaan (Henkisen tiedon tie ja toista en muista). Sen jälkeen lukenut muutaman kirjan lisää ja vähän netistä. Käyn kylläkin Steiner-koulua, ja vanhempani ovat perehtyneet antroposofiaan, mutta kummatkaan eivät ole antroposofiaa pahemmin tyrkyttänet. Tulipahan vain otettua kirja käteen. Ilman tähän perehtymistä ei olisi pahemmin tullut ajateltua syvällisemmin maailmankatsomustani, olisin ihan normaali kristitty, enkä tajuaisi ateistista käsitystä.

Olen tuossa viime keväänä/kesänä perehtynyt erittäin laajasti maailmankäsitykseeni. Nykyisten tietojeni pohjalla olisin ateisti, ellen olisi perehtynyt antroposofiaan. En olisi toisaalta ilman antroposofista kiinnostustani miettinyt niin paljoa filosofisia kysymyksiä, että olisin vieraantunut kristinuskosta.

Olen siis periaatteessa gnostikko. En pidä erityisen uskottivana antroposofisia tekstejä, ennenkuin olen kehittynyt siihen asti, että voisin nähdä niistä joitain oikeasti tosiksi. Jos muutama vuosi elämästäni menee tämän takia hukkaan, niin voivoi. Jos ei, niin asia oli ylivoimaisesti riskin arvoinen.

Vieläkin vähemmän mieluisaksi perehtyminen antroposofiaan käy, kun tietää, että ymmärtääkseni hyvin harva pääsee "tässä elämässä" minkäänlaisen henkisen tajunnan tasolle. Kuitenkin hyvin suuria määriä ihmisiä väittää edenneen tiedon tiellä. Itse olen valmis ottamaan riskin, koska kuvausten mukaan olen hyvin sopiva henkiselle koulutukselle: rauhallinen, kärsivällinen, mietteliäs, kunnioittava jne. Olen kylläkin toisaalta kaukana siitä, että uskaltaisin alkaa tehdä minkäänlaisia meditaatioharjoituksia (esim. olen perhanan kriittinen ja helposti toisia moittiva). Mutta niistä tulevien vakuuttavien tulosten pitäisi tulla suhteellisen nopeasti, ehkä jo viikoissa. Saattaisin siis periaatteessa saada todellisia todisteita ylitajunnallisesta jo muutaman kuukauden sisällä.

On kylläkin vielä huomautettava, että henkisen tiedon tiellä ei edisty ilman todellista luottamusta antroposofiassa esitettyyn. On myös huomautettava, että tämä hengentiede ei ole mikään uskonto. Olen kyllä iha normaali kristitty edelleen, vaikka pari asiaa ovatkin ristiriidassa raamatun ja antroposofisten esitysten välillä. Nämä Steiner on selvittänyt seikkaperäisesti (selvittänyt koko raamatun, kuten varmaan myös koraaninkin jne.). Antroposofiassa on myös hyvin paljon samoja piirteitä, kuin kaikissa muissakin uskonnoissa ja muissa sen tyyppisissä, jotka Steiner on varmasti setvittänyt seikkaperäisesti. Tämä ukko (antroposofian perustaja) on selvittänyt myös aikamoisen määrän kaikkea muutakin; Hitlerin aikaisten poliitikoiden mukaan hänen neuvonsa olivat mitä selkeimmin oikeita, vaikkei kukaan uskaltanutkaan niitä toteuttaa. Hän on myös seikkaperäisesti ennustanut monia asioita (esim. BSE ja 2000-luvulla räjähdysmäinen koneiden ja seksin ylipursuaminen).

Tossa on paras linkki minkä olen löytänyt:
Rudolf Steiner archives

Heittäkää mielipiteitänne tästä hommasta, olen kinnostunut kaikista näkökulmista, enkä ole millään tavoin vakuuttunut olevani oikeassa. Olisin oikeastaan helpottunut, että jos jonkin selkeän logiikan perusteella koko homman voi kumota, niin saisin sen tietooni. Enkä siis ole mikään pää pepussa -uskovainen. Kertokaa siis, miksi homma ei periaatteellisestikaan vakuuta, jos se ei sitä tee. Olisi erittäin mukavaa, jos joku älykkäämpi ukko perehtyisi linkissäni esitettyyn; vaikka edes tähän kirjaan.

Edit: ilman antroposofista perehtymistäni olisin aika paljolti poju83 ja tupla-j:n kanssa samoilla linjoilla.
 
ringside sanoi:
http://www.pakkotoisto.com/vbulletin/showthread.php?t=29521

Siinä on sulla antroposofiaa. Klikkaapa tota Nian linkkiä. Yksi teikäläinen väittää eläneensä kolme vuotta pelkällä valolla. Toi sama artikkeli on ilmestynyt teidän ihka omassa Takoja-lehdessä.
Ei ole "meikäläinen".


Rudolf Steiner oli skitso
Mutta tästä olen kiinnostunut, ja toivon, ettei kukaan pidä MUA skitsona. Tai ainakaan sen enempää, kuin mitä olen. :evil:
 
Kuukkeli sanoi:
Olen siis periaatteessa gnostikko. En pidä erityisen uskottivana antroposofisia tekstejä, ennenkuin olen kehittynyt siihen asti, että voisin nähdä niistä joitain oikeasti tosiksi. Jos muutama vuosi elämästäni menee tämän takia hukkaan, niin voivoi. Jos ei, niin asia oli ylivoimaisesti riskin arvoinen.

Tarkoitat varmaan "agnostikko"? Gnostilaisilla ja antroposofialla ei ole niin hirveästi tekemistä keskenään.
 
Gideon S sanoi:
Tarkoitat varmaan "agnostikko"? Gnostilaisilla ja antroposofialla ei ole niin hirveästi tekemistä keskenään.
Perustele. Periaatteessa näillä "uskonnoilla" on äärettömän paljon tekemistä toistensa kanssa. Mutta kun sanoin gnostikko, en oikeastaan edes tarkoittanut gnostilaisuutta, vaan tarkoitin sillä sen sanallista tarkoitusta, eli, että uskon vielä tällä hetkellä, että on mahdollista saada tietoa jumalallisesta. Toivon saavani mahdollisimman pian tietooni argumentin, joka kumoaa oletukseni, eikä se tule olemaan helppoa, uskoisin. Eikä siksi, että olisin jääräpäinen, kuten toivottavasti tulette tajuamaan.

edit: kiitos ringsidelle linkistä. Nostan sen ylös oman näkökulmani kanssa.
 
Mike sanoi:
Määrittele henkisen tajunnan taso. Onko se sitä, että istutaan kepin nokassa mitään tekemättä ja mitään ajattelematta?
Ei, vaan sitä, että kehitetään "henkiset aistit". Ette tule saamaan paljoa irti tästä kakkakikkareesta (vaikka nyt tällä hetkellä ehkä virheellisesti koen suurta kunnioitusta koko hommaa kohtaan) ennenkuin perehdytte kyseisen sedän hullunmieleen. Ehkäpä helpoin tapa tehdä tämä olisi lukaista tuo kirja, joka löytyy tuolta "tähän" -linkistä ekassa postissani.

Olen muuten positiivisesti yllättynyt, ettei mua ole jo bannattu saatananpalvojana tai Poutiaistakin pahempana trollina, kun väännän tällaista juttua. Olen nimittäin hyvin tietoinen koko homman maineesta; haluaisin vain saada selville, että onko maine täysin aiheellinen, vai pelkästään kukkahattutätien ja tuollaisten "valonsyöjä" :hyper: -ukkojen aiheuttama, hörhösumusuodattimessa kymmeneen kertaan suollettu kuva siitä, mitä antroposofia todellisuudessa on (vai onko? Tätä nyt siis haen, normaaleilta, järkeviltä, ja toivottavasti myös muutamalta todella älykkäältä kaverilta, joita täältä myös löytyy, toisin kuin pahemmin mistään antroposofisista piireistä).
 
Kuukkeli arvelin tietäväni mitä tarkoitit "gnostismilla", mutta konnotaatio gnostilaisuuteen vain pisti silmääni. Jos haluat hieman ulkopuolista näkökulmaa esim. antroposofiaan, käy kirjastossa lainaamassa Harri Heinon ansioitunut teos "Mihin Suomi tänään uskoo" (1997). Kirjassa on kuvattu jokainen Suomessa toimiva rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, ja mm. monenmonta sivua antroposofiasta sen eri muodoissa.
 
Mike sanoi:
Onko se sitä, että istutaan kepin nokassa mitään tekemättä ja mitään ajattelematta?

Pienenä offtopiccina voisin kertoa omasta puolestani, että minä en ainakaan pysty olemaan ajattelematta mitään, hyvin harvoin edes yhtä asiaa.

Useinhan syvää keskittymistä kuvaillaan sanoilla: "henkinen", "Sain yhteyden luontoon/jumalaan/ufoihin/itseeni...", joten tässäkin tapauksessa näkisin, että mietiskelevä löytää enemmin lisää itsestään kuin mistään yliluonnollisesta.
 
Gideon S sanoi:
Kirjassa on kuvattu jokainen Suomessa toimiva rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, ja mm. monenmonta sivua antroposofiasta sen eri muodoissa.
Kiitoksia. Täytyy lukaista.
mitään tekemättä ja mitään ajattelematta?
Tuli muuten lukaistua vähän huolimattomasti tuo Miken kysymys. Nimittäin valmistavaan koulutukseen (eli sellaiseen, jota kuka tahansa voi harrastaa ilman kielteisiä vaikutuksia) kuuluu myös keskittymisharjoitus, jossa pyritään hiljentämään kaikki sielunelämä ja muu ulkomaailmasta kumpuavat vaikutelmat. Oon muuten ottanut tuon tavaksi mennessäni nukkumaan. Kestää paljon vähemmän aikaa nukahtaa. :thumbs:
Pienenä offtopiccina voisin kertoa omasta puolestani, että minä en ainakaan pysty olemaan ajattelematta mitään, hyvin harvoin edes yhtä asiaa.
Sama täällä; normaalisti, kun keskityn siihen, mitä pään sisällä liikkuu, huomaan, että alitajunassa soi joku musakappale, päässä pyörii joku heikompi ajatus ja jokin tiedostettavampi ajatus, ja samalla teen sisäistä rauhattomuuttani erilaisia pakkoliikkeitä. Myös tätä olisi paranneltava; olisi karsittava kaikki tiedoton mielen ja myös ruumiillinen työskentely.
Useinhan syvää keskittymistä kuvaillaan sanoilla: "henkinen", "Sain yhteyden luontoon/jumalaan/ufoihin/itseeni...", joten tässäkin tapauksessa näkisin, että mietiskelevä löytää enemmin lisää itsestään kuin mistään yliluonnollisesta.
Olisi mielenkiintoista kuulla hiukan enemmän näiden kahden syy/seuraussuhteista.
 
Kristinuskoonkin kuuluu tietynlainen henkinen ohjaus ja kulkeminen sillä hengellisellä tiellä. Sitä vain ei ole hirveästi korostettu tässä läntisessä suuntauksessa, käsittääkseni ortodokseilla se on keskeisemmässä osassa ihan tavallisen riviseurakuntalaisenkin elämässä. Tätä on alettu ymmärtämään vasta viime vuosina luterilaisessakin kirkossa.

Erilaisten New age -virtausten yksi vitsaus on ollut lupaukset jostain pikaisesta valaistumisesta ja henkisen tajunnan tason saavuttamisesta yms. En arvostele mitään tiettyä liikettä, kun en niiden oppeihin ole yksityiskohtaisesti tutustunut, mutta näin olen kuullut sanottavan.

Henkisen kasvun tie on kuitenkin pitkä ja kivinen. Se kestää luultavasti kymmeniä vuosia ja sisältää sekä ylä- että alamäkiä... ja pitkiäkin sellaisia. Henkisen kasvun tie on enemmän matka omaan itseen ja itsensä tuntemiseen sekä tutustumista oman mielen pimeisiinkin maisemiin. Vasta tämän oman itsen tuntemisen kautta päästään ehkä sitten tuntemaan myös Jumalaa. Mutta pikatietä ei kestävän hengellisyyden rakentamiseen ole.

Monen mielestä tämä koko juttu, kuten uskonto ja Jumalakin on hölynpölyä. Tämän tapaiset asiat ovat kuitenkin meidän monen ihmisen tapa jäsentää omaa elämäämme. Itse pidän hengellisyyttä ja uskoa erityisesti tietoa ja tiedettä täydentävänä asiana maailmankaikkeudessa. Katson, että se ei millään tavalla rajoita mun elämää, vaan antaa sille syvempää merkitystä.
 
Ekimies sanoi:
Itse pidän hengellisyyttä ja uskoa erityisesti tietoa ja tiedettä täydentävänä asiana maailmankaikkeudessa. Katson, että se ei millään tavalla rajoita mun elämää, vaan antaa sille syvempää merkitystä.
Voi olla, että siihen ei ole kummempaa perustetta, mutta tämäntapaiset kommentit kuulostaa mun mielestä aina seuraavalta: "Koska mä olen hengellinen niin mä olen kokonaisempi ihminen kuin toi ateisti, joka ei tähän pysty. Raukka taitaa olla vähän vajaa." En sitten tiedä, onko näillä ihmisillä oikeastikin tällainen asenne, mutta sanottakoon, että subjektiivisen tulkintani mukaan elämäni on todella rikasta tällaisenaan, ja käytännössä minkään uskonnon siihen sisällyttäminen olisi ainakin omalla osallani siitä muusta pois.
 
On kyllä vähän naurettavaa sanoa, että "henkisen kasvun tietä kulkeva" tai joku "valaistumisen kokenut" poikkeasi jollain tavalla edukseen muista. Aivan kuten esimerkiksi usein sanotaan että lukeminen on jotenkin jalompi harrastus kuin telkkarin katsominen. Sitä paitsi, miksi kulkea kymmenien vuosien kivinen tie, kun nykyään on noita kemikaaleja, joilla pääsee lähelle jumalaa sekunnissa.
 
Back
Ylös Bottom