- Liittynyt
- 5.6.2008
- Viestejä
- 2 733
Mietiskelin hieman ja hoksasin että meillä on tässä melkoinen käsitteiden ja rinnastusten sekamelska. Yritänpä tuoda hieman omaa pointtiani esille jäsentämällä asioita:
1. Tässä vertaillaan evoluutioteoriaa (deterministinen luonnontiede) meemiteoriaan (ei-deterministinen "ihmistiede"). Huolimatta samankaltaisuuksistaan, ne operoivat ihan eri alueilla ja siksi tuota liiallista rinnastusta pitää välttää. Tästä päästään kohtaan...
2. Ymmärryksen ja selittämisen ero. Deterministisissä luonnontieteissä kirjaimellisella teorialla, matemaattisilla malleilla, kaavakuvilla yms selitetään asioita. Näiden rinnastaminen mm. aktiivisiin toimijoihin auttaa ymmärtämään asioita, niiden kausaliteettia sekä merkitystä laajemmassa kontekstissa. Vastaavasti ei-deterministisissä tieteissä tutkitaan monesti abstrakteja käsitteitä, joiden rinnastaminen aktiivisiin toimijoihin on toisinaan välttämätöntä. Monille aineettomille asioille on annettava antropomorfisia ominaisuuksia, jotta niitä pystytään ylipäätään järkevästi käsittelemään. Tämä palvelee siis sekä ymmärrystä, että selitystä. Tässä kohdassa pitääkin olla varovainen ja siitä hoksasin, että...
Tässä tuleekin villakoiran ydin:
3. Tässä ollaan puhuttu meemeistä hieman väärällä tavalla (my bad
). Tarkemmin ajateltuna (lukaisin myös hieman Dennetin tekstejä muistin virkistämiseksi) meemiteoriassa todella onkin kyse siitä että viime kädessä ihmiset (tai eläimet) ovat niitä toimijoita. Meemi on se, joka siirtyy ja ihminen on se joka siirtää/kopioi/mutatoi/kilpailuttaa. Nyt jos taas zoomataan hieman ulospäin, voidaan alkaa puhumaan siitä miten meemit leviävät ja kopioituvat väestötasolla.
Hoksaatko, mitä ajan takaa vai sekotinko pakkaa entisestään? :D
Osittain samaa mieltä. Pitää kuitenkin muistaa, että filosofia on se, mikä saa yksinkertaisistakin asioista helvetillisen monimutkaisia :D Tyyliin "mistä tiedät VARMASTI että edessäsi on pöytä?". Monet ihmiset eivät lähde tällaiseen pohdiskeluun myöskään uskonnollisten kysymysten kohdalla vaan heille riittää yksinkertaisesti GDI (God Did It) - tyyppiset ad hoc vastaukset. Tämä johtuu nimenomaan siitä että uskonnolliset kysymykset aktivoivat mielissämme niin monia erilaisia kognitiivisia prosesseja, että ne tuntuvat luonnollisilta ja mielekkäiltä sellaisina kuin ne ovat. Pöydän näkeminen on huomattavasti yksinkertaisempi havainto.
Tuo suluissa oleva huomautus onkin tässä avainasia. Ihmiset voivat jonkinlaisella alkeellisella päättelyketjulla tulla (totuusarvoltaan) hyvinkin päin helvettiä oleviin johtopäätöksiin. Tämä on myös kognitiivisen uskontotieteen heiniä ja sitä selittää mm. HADD (Hyperactive Agent Detection Device)-teoria.
Tieteellisen tiedon hakeminen ja kiinnostus siihen ovat seurausta hyvästä koulutuksesta ja pitkälle kehittyneestä yhteiskunnasta. Kuten sanoin, suuressa osassa maapallon väestöä tukeudutaan edelleen varsin primitiivisiin uskomuksiin maailman selittämisessä. Tällainen länsimaistyyppinen uskontokritiikki olisi siellä varsin outoa sillä uskonnollinen usko on siellä virallisen tiedon asemassa.
Tästäkin olen hieman eri mieltä. Mun mielestä olisi ensiarvoisen tärkeää saada julkisesti revittyä uskonnot alas niiden tämänhetkiseltä jalustalta. Uskonnoissa ajatellaan edelleen olevan jonkinlainen "lumous" tai "magia" mikä estää monia näkemästä sitä tieteellisesti tarkasteltavana ilmiönä. Tämä näkyy myös näissä intterwebin huikeissa uskontoväittelyissä sillä usein kuulee sanottavan esim. "Uskonnot käsittelevät eri asioita kuin tiede" tai "Eikö se nyt ole ihan sama mihin ihmiset uskovat?".
Mielestäni olisikin tärkeää suunnata tieteen valokeila suoraan kohti uskontojen syvimpiä syitä ja saattaa yleiseen tietoisuuteen se, mistä ne kaikki versoavat. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että uskontojen psykologiaa käsiteltäisiin objektiivisesti jo koulukirjoissa, uskontotiedettä uskonnon opetuksen tilalle ja julkista tiedottamista uskontojen tutkimuksen etenemisestä. Mediassa näkyy jatkuvasti uutisia joistain tieteellisistä läpimurroista mutta eipä juuri uskontotieteen saralta (lukuunottamatta satunnaisia sensaatiohakuisia höpöhöpötutkimuksia). Myöskään akateemisessa maailmassa (teologisten tiedekuntien ulkopuolella) ei juuri uskontotieteen saavutuksiin kosketa pitkällä tikullakaan.
Tieteellinen selittäminen ei siis poista ihmisten taipumusta uskonnollisuuteen (kuten sanoit) mutta kyllä se aika paljon rikkoo sitä lumousta.
Uskonnoista ei todellakaan vapauduta vielä satoihin vuosiin sillä se on juurtunut niin syvälle ihmisen aivoihin. Mielestäni kognitiivisen uskontotieteen kaltaiset suuntaukset ovat kuitenkin varsin tervetullut ja hyödyllinen työkalu niiden aseman horjuttamiseen.
Ja hei, kuka tässä nyt luovuttamisesta on puhunut? :D
1. Tässä vertaillaan evoluutioteoriaa (deterministinen luonnontiede) meemiteoriaan (ei-deterministinen "ihmistiede"). Huolimatta samankaltaisuuksistaan, ne operoivat ihan eri alueilla ja siksi tuota liiallista rinnastusta pitää välttää. Tästä päästään kohtaan...
2. Ymmärryksen ja selittämisen ero. Deterministisissä luonnontieteissä kirjaimellisella teorialla, matemaattisilla malleilla, kaavakuvilla yms selitetään asioita. Näiden rinnastaminen mm. aktiivisiin toimijoihin auttaa ymmärtämään asioita, niiden kausaliteettia sekä merkitystä laajemmassa kontekstissa. Vastaavasti ei-deterministisissä tieteissä tutkitaan monesti abstrakteja käsitteitä, joiden rinnastaminen aktiivisiin toimijoihin on toisinaan välttämätöntä. Monille aineettomille asioille on annettava antropomorfisia ominaisuuksia, jotta niitä pystytään ylipäätään järkevästi käsittelemään. Tämä palvelee siis sekä ymmärrystä, että selitystä. Tässä kohdassa pitääkin olla varovainen ja siitä hoksasin, että...
Tässä tuleekin villakoiran ydin:
3. Tässä ollaan puhuttu meemeistä hieman väärällä tavalla (my bad
). Tarkemmin ajateltuna (lukaisin myös hieman Dennetin tekstejä muistin virkistämiseksi) meemiteoriassa todella onkin kyse siitä että viime kädessä ihmiset (tai eläimet) ovat niitä toimijoita. Meemi on se, joka siirtyy ja ihminen on se joka siirtää/kopioi/mutatoi/kilpailuttaa. Nyt jos taas zoomataan hieman ulospäin, voidaan alkaa puhumaan siitä miten meemit leviävät ja kopioituvat väestötasolla.Hoksaatko, mitä ajan takaa vai sekotinko pakkaa entisestään? :D
Kuitenkin ylivoimainen enemmistö kenen tahansa ihmisen uskomuksista on tosia- esimerkiksi välittömään havaintoon perustuvat uskomukset (tyyliin "edessäni on pöytä") ja efektiivisiä luonnonlakeja koskevat uskomukset (tyyliin "nälkä lähtee syömällä"). Se, että ihmiset uskovat totuuden vastaisesti, tarvitsee yleensä monimutkaisempia selityksiä kuin totuudelliset uskomukset.
Osittain samaa mieltä. Pitää kuitenkin muistaa, että filosofia on se, mikä saa yksinkertaisistakin asioista helvetillisen monimutkaisia :D Tyyliin "mistä tiedät VARMASTI että edessäsi on pöytä?". Monet ihmiset eivät lähde tällaiseen pohdiskeluun myöskään uskonnollisten kysymysten kohdalla vaan heille riittää yksinkertaisesti GDI (God Did It) - tyyppiset ad hoc vastaukset. Tämä johtuu nimenomaan siitä että uskonnolliset kysymykset aktivoivat mielissämme niin monia erilaisia kognitiivisia prosesseja, että ne tuntuvat luonnollisilta ja mielekkäiltä sellaisina kuin ne ovat. Pöydän näkeminen on huomattavasti yksinkertaisempi havainto.
On totta, että tietyn tyyppiset harhaluulot, kuten usko magiaan ja jumaliin, on ihmiselle luonnollista. Toisaalta ihmiselle on myös luonnollista muodostaa uskomuksia rationaalisesti havaintojen ja totuuden säilyttävän päättelyn avulla (vaikka myös eräät virhepäätelmät ovat ihmiselle tyypillisiä).
Tuo suluissa oleva huomautus onkin tässä avainasia. Ihmiset voivat jonkinlaisella alkeellisella päättelyketjulla tulla (totuusarvoltaan) hyvinkin päin helvettiä oleviin johtopäätöksiin. Tämä on myös kognitiivisen uskontotieteen heiniä ja sitä selittää mm. HADD (Hyperactive Agent Detection Device)-teoria.
Tieteellisen tiedon hakeminen ja kiinnostus siihen ovat seurausta hyvästä koulutuksesta ja pitkälle kehittyneestä yhteiskunnasta. Kuten sanoin, suuressa osassa maapallon väestöä tukeudutaan edelleen varsin primitiivisiin uskomuksiin maailman selittämisessä. Tällainen länsimaistyyppinen uskontokritiikki olisi siellä varsin outoa sillä uskonnollinen usko on siellä virallisen tiedon asemassa.
Tässä suhteessa en ehkä olisi noin optimistinen. On eri asia selittää jonkun uskomuksen yleisyys kausaalisesti kuin osoittaa kyseinen uskomus perusteettomaksi (et toki väittänytkään muuta). Eli uskontojen suosion kausaalinen selitys ei vielä automaattisesti poista ihmisten taipumusta uskoa niihin.
Tästäkin olen hieman eri mieltä. Mun mielestä olisi ensiarvoisen tärkeää saada julkisesti revittyä uskonnot alas niiden tämänhetkiseltä jalustalta. Uskonnoissa ajatellaan edelleen olevan jonkinlainen "lumous" tai "magia" mikä estää monia näkemästä sitä tieteellisesti tarkasteltavana ilmiönä. Tämä näkyy myös näissä intterwebin huikeissa uskontoväittelyissä sillä usein kuulee sanottavan esim. "Uskonnot käsittelevät eri asioita kuin tiede" tai "Eikö se nyt ole ihan sama mihin ihmiset uskovat?".
Mielestäni olisikin tärkeää suunnata tieteen valokeila suoraan kohti uskontojen syvimpiä syitä ja saattaa yleiseen tietoisuuteen se, mistä ne kaikki versoavat. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että uskontojen psykologiaa käsiteltäisiin objektiivisesti jo koulukirjoissa, uskontotiedettä uskonnon opetuksen tilalle ja julkista tiedottamista uskontojen tutkimuksen etenemisestä. Mediassa näkyy jatkuvasti uutisia joistain tieteellisistä läpimurroista mutta eipä juuri uskontotieteen saralta (lukuunottamatta satunnaisia sensaatiohakuisia höpöhöpötutkimuksia). Myöskään akateemisessa maailmassa (teologisten tiedekuntien ulkopuolella) ei juuri uskontotieteen saavutuksiin kosketa pitkällä tikullakaan.
Tieteellinen selittäminen ei siis poista ihmisten taipumusta uskonnollisuuteen (kuten sanoit) mutta kyllä se aika paljon rikkoo sitä lumousta.
Jos uskonnollisuus todella on ihmiselle "luonnollista", niin mahdollisuudet uskonnoista vapautumiseen näyttävät suoraan sanottuna aika heikoilta. Ei tässä silti kannata luovuttaa, vaan päin vastoin tässä on sitäkin enemmän syytä levittää järjen ja valistuksen ilosanomaa:D
Uskonnoista ei todellakaan vapauduta vielä satoihin vuosiin sillä se on juurtunut niin syvälle ihmisen aivoihin. Mielestäni kognitiivisen uskontotieteen kaltaiset suuntaukset ovat kuitenkin varsin tervetullut ja hyödyllinen työkalu niiden aseman horjuttamiseen.
Ja hei, kuka tässä nyt luovuttamisesta on puhunut? :D
Mun mielestä koko meemin käsite on aikalailla epäonnistunut ja tarpeeton yritys nähdä analogioita biologisen evoluution ja kulttuurin kehityksen välillä silloinkin, kun analogioita ei todellisuudessa ole. Dawkins on uskontokriitikkona pätevä (ja varmastikin myös biologina, sen arvioimiseen minun asiantuntemukseni ei riitä), mutta tuo meemi-idea ei minusta kyllä auta oikeastaan minkään ilmiön ymmärtämisessä.