Jos vain viitsit, niin etsisitkö tälläisen raamatun kohdan? Itse en ole mikään suuri raamatun tuntija, mutta mulle on jäänyt sellainen kuva, että Jumala nimenomaan haluaisi hyvää ihmisille, eikä anna mitään vaikeuksia.
Tämänkin olen ymmärtänyt täysin erilailla, eikö ainakin kristityillä homma mene jotenkin näin: Kerran kun on kastettu niin se pyhä henki on ja pysyy, eikä siinä ole mitään "no entäs jos mut kastettiinkin vähän huonosti" spekulointeja? Ja eikös se taivaspaikka aukene ihan sillä, että uskoo Jeesukseen
Kyllä Jumala haluaa ihmiselle hyvää, mutta ilman vaikeuksia hän ei ole luvannut meidän antaa elää:
apt 14:21-22:"Paavali ja Barnabas julistivat Derbessä evankeliumia ja saivat monet kääntymään opetuslapsiksi. Sitten he palasivat Lystraan, Ikonioniin ja Antiokiaan, 22 rohkaisivat opetuslapsia ja kehottivat heitä pysymään uskossa. He sanoivat: "Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta."
Room8:17:"Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän."
1.Pietarin kirje 1:6-7:"Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. 7 Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa."
John16:33:"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman."
Room 5:3-5:" Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 4 kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. 5 Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen."
Ja sitten puhetta Pyhästä Hengestä:
John3: 5-7:"Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. 6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. 7 Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti."
Kirje efesolaisille1:13-14:"Kristukseen tekin nyt uskotte kuultuanne totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin. Häneen uskoessanne te myös olette saaneet luvatun Pyhän Hengen sinetiksenne. 14 Se on meidän perintöosamme vakuutena, joka takaa meille lunastuksen, Jumalan kirkkauden ylistykseksi."
Tuossa nyt vain joitakin kohtia noista asioista. Tuosta kärsimyksestä raamatussa sanotaan vielä siten, että vaikka joudumme kärsimään ja vaikka meidän kehoomme kajoittaisiin, niin hiuskarvakaan meistä ei mene hukkaan. Eli Jumala on jatkuvasti tilanteen tasalla ja kaikki, mitä tapahtuu Hänen omilleen, tapahtuu hänen sallimuksestaan. Kyse on lopputuloksesta, eli siitä, pystymmekö pitämään uskosta kiinni läpi kaikkien kärsimysten. Puhutaan siitä, että uskovan täytyy pysyä lujana ja luottaa Jumalan huolenpitoon, VAIKKA....Nii-in, vaikka se ei näy tai tunnu missään. Ja Pyhän Hengen täytyisi vaikuttaa meissä siten, ettei meiltä loppujen lopuksi vaaditakaan tässä kamppailussa muuta kuin suostumusta siihen, että Pyhä Henki pääsee vaikuttamaan. Siis ei vaadita muuta kuin täydellinen antautuminen Jumalan huolenpitoon. Jos uskova ei siihen pysty, niin se on vähän niinkuin voi voi, siinäpähän sitten räpistelee yrittäen itse hallita elämäänsä.
Ja tässä täydellisessä antautumisessa on minun mielestäni vaikein kohta uskossa. Jos ulkoiset olosuhteet ovat hyvin pitkälti perseestä, niin ihmisen voi olla todella vaikea saavuttaa täydellinen luottamus Jumalaa kohtaan. Ja siitä taas voi miettiä sitä, onko ihminen valmis ottamaan vastaan Pyhän Hengen ja pelastuksen. Voihan se olla niinkin, että tämä on enemmänkin niiden ihmisten ongelma, jotka eivät ole tarpeeksi pohjalla ja joilla on vielä jotain luuloja omasta kyvystään hallita elämäänsä. Noh, tästä voidaan taas päätellä niin, että Jumalan sallimat vaikeudet ihmisille ovat Hänen yrityksensä voittaa ihmiset pelastukseen ja oikeastaan väkevä osoitus Hänen rakkaudestaan.
Ja tuolla täydellisellä antautumisella Jumalan huolenpitoon en tarkoita lusmuksi heittäytymistä ja lorvailua, vaan vakaata henkistä varmuutta siitä, että lopulta oikeus voittaa, jos ei tässä elämässä, niin sitten tuonpuoleisessa. Noilla perseestä olevilla ulkoisilla olosuhteilla en tarkoita ainoastaan aineellista pahoinvointia, vaan ihan mitä tahansa tässä ajassa ilmenevää epävarmuustekijää, joka murentaa elämän perustuksia.
) voi helposti kääntyä myös vihaksi ja katkeruudeksi, joita edellisellisissä viesteissäni sivusinkin.