Minäpä yritän lietsoa epäilyä sitä kohtaan onko tieteen teoriassa mahdollista lähestyä reaalimaailman kuvausta.
Jos otetaan lähtökohdaksi se, että ihminen toimii tällä hetkellä tunnettujen fysiikanlakien mukaan niin ihmisen toimintaa ohjaavat deterministiset/satunnaiset voimat. Nämä samat voimat liikuttavat evoluutiota ja edelleen tiedemiestä toimissaa. Tällä taustaoletuksella ihminen synnyttää nähdäkseni determinististä/satunnaista tietoa.
Vaikka oletettaisiin, että olet oikeassa, ja että tiedemiesten ideat ovat joko deterministisiä tai satunnaisia, tieteelliseen menetelmään kuuluu verrata teorioiden ennusteita mittaustuloksiin. Tämä taas toimii kuten luonnonvalinta, eli aina vain paremmin todellisuutta ennustavat teoriat liitetään mukaan siihen tiedon joukkoon, joka on muita todennäköisemmin oikeaa.
Se että tiedon oletetaan lähestyvän jotain päämäärää on nähdäkseni ns. teleologinen argumentti. Samaan tapaan kuin determinististen/satunnaisten voimien ohjaamalla evoluutiolla nähtäisiin joku päämäärä.
Olet nähdäkseni aika kujalla. Teleologia käsittääkseni tarkoittaa sitä, että kaikella on jokin päämäärä tai tarkoitus. Se, että tieteellisellä menetelmällä lähestytään kykyä selittää reaalimaailman ilmiöitä ei tarkoita sitä, että noilla ilmiöillä olisi tarkoitus. Painovoima on olemassa, ja voimme mitata sen suuruuden. Einsteinin jälkeen voimme laskea erittäin tarkasti, miten painovoima vaikuttaa maailmankaikkeudessa. Tämä on eri asia, kuin selittää, miksi painovoima on olemassa.
Käsittääkseni naturalistisessa maailmankuvassa ihmiselämällä ei yleensä katsota olevan päämäärää vaan sellaisen asettaminen on uskon varassa. Jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa ihmisellä ei myöskään ole mahdollisuutta asettaa yksilöllisiä päämääriä, koska ihminen tekee sen mitä tekee välttämättä.
Onko sillä hirveästi väliä, miten vapaasti ihminen tekee valintoja, ainakin niin kauan kun mikään yksilön ulkopuolinen taskulaskin ei pysty ihmisen valintoja hyvällä osumisprosentilla ennustamaan? Ihminen kuitenkin kokee itse tekevänsä valintansa itse. Aivojen kohdalla puhutaan myös niin valtavasta rakenteesta, ja jokaisen tausta on niin yksilöllinen, että on tavallaan ihan yhdentekevää kuinka deterministiset prosessit ovat pohjalla - jokaisen käyttäytyminen on uniikkia.
Voi olla että koet perustellummaksi uskoa bayesiin kuin jeesukseen, mutta en näe rinnastusta banaalina.
Bayesin teoreeman voi joka ikinen todentaa itse yksinkertaisella kokeella. Jeesuksen olemassaolosta tai teoista taas ei ole mitään luotettavaa todistusaineistoa. Ensimmäiset evankeliumit Jeesuksen tarinasta tallennettiin kirjoituksina paljon sen jälkeen, kun tarinassa mukana olleet henkilöt olivat jo kaikki kuolleet. Mikäli ei "usko" yksinkertaiseen todennäköisyyslaskentaan, niin missä sitten ollaan filosofisesti? Kaikki on harhaa ja simulaatiota? Voihan sitä niinkin elää, mutta jos tuntuu siltä, että on jano, niin kannattaa silti simuloida juovansa.
Jos otetaan lähtökohdaksi se, ettei luonnon prosesseilla ole päämäärää niin koet ehkä perustellummaksi elää maalla kuin vedessä, koska evoluution prosessi sattui muokkaamaan sinulle keuhkot ja kalalle kidukset. Silti voitanee tehdä rinnastus, että teillä molemmilla on hengitys. Mutta voidaanko sanoa, että kalan hengitys on vanhentunut tai absoluuttisesti väärä?
Tässä on ehkä jokin kirjoittamaani liittyvä pointti, mutta en saa siitä yhtään kiinni.
Nähdäkseni et myöskään näiden kysymysten suhteen tyydy istumaan katsomossa, kun lähdet mukaan tähän keskusteluun. Sama kun Khabibin serkku väittäs, että katsomosta tarkkaili miten matsi etenee.
Lues uudestaan, mitä kirjoitin. Jos huomenna löydetään painovoiman kvanttiteoria, olen asiasta kiinnostunut ja ehkä ilahtunutkin, mutta asia on enemmän kiinnostava kuin mullistava. Sama juttu, jos monen maailman tulkinta kvanttimekaniikasta osoittautuu todeksi (tai epätodeksi). Koen maailmankaikkeuden ymmärtämisen tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi, mutten välitä lopputuloksesta - noita kahta kysymystä varmaan elinaikanani edes ratkaista, mikä ei sekään haittaa.
Se, että olen tässä keskustelussa mukana, on aivan eri asia. Väitteeni oli, ettei jumaluskoa tarvitse korvata toisella maailmankatsomuksella, ja ettei ole uskontoa vastaavaa teknillistieteellistä maailmankatsomusta. Minusta on täysin eri asia väittää tietävänsä, että Jumala loi meidät kaikki ja että hänellä on jokaiselle suunnitelma, kuin kertoa, mitä tällä hetkellä aika suurella todennäköisyydellä ihmiskunta kollektiivisesti tietää maailmankaikkeuden ja elämän aikajanasta. Kirjoitat yleensä todella hyvin, mutta nämä vastineesi olivat ainakin itselleni pettymys. Mitä jos kirjoittaisit siitä, mihin itse tarvitset maailmankatsomusta, ja millainen se on?