Samaa mieltä. Tosin varmaan eri mieltä siitä, mitä historia tässä tarkoittaa. Historian suuriin ajattelijoihin lukisin esim. Newtonin, Pascalin yms. Heidän näkemyksensä jumalasta taas ovat minusta melko merkityksettömiä. Siihen aikaan ei jumalan olemassaoloa kovin sopinut kyseenalaistaa. Se otettiin annettuna totuutena. Sen jälkeen, ehkä vasta viime vuosisadalla ja sitä edellisellä, on olettu ajattalemaan jumalaakin kriittisemmin ja esim. Einsteinilla on jo enemmän ajatusta.
Uskonto ei tosiaan ollut näiden herrojen ydinosaamista.
Uskontoon liittyvien asioiden pähkäily kuuluu teologien ja filosofien kentälle. Voisin nimetä esim. Aristoteles, Descartes, Spinoza, Leibniz, Tuomas Akvinolainen, Konfutse, Augustinus, Duns Scotus, William Ockham, John Kalvin, Martin Luther, Karl Barth, Bultmann, Rudolf Otto, Paul Tillich jne...
Uhkailulla, lahjonnalla, palkitsemisella yms. vaikutetaan aivotoimintaan. Se, että se vaikuttaa käytökseen, ei todista vapaata tahtoa.
Olen sitä mieltä, että pelaajat pelaavat deteministisesti. Se, että me emme pysty näkemään kaikkia tapahtumiin vaikuttavia asioita, saatika laskemaan niiden vaikutuksia - ei tarkoita, etteivät ne olisi silti deterministisiä.
Näinhän se juuri menee, että deterministisessä maailmassa Jumala tai Laplacen demoni pystyy laskemaan tulevaisuuden.
Vapaa tahto sanan varsinaisessa merkityksessä tarkoittaa siis sitä, että näin ei olisi vaan ihminen voisi tehdä aidon valinnan.
Uhkailussa ja lahjonnassa Jumalalla on kuitenkin mahdollisuus epäonnistua. Sinällään tarve näin epävarmaan metodiin kertoo nähdäkseni siitä, ettei Jumala ole kaikkivaltias siinä mielessä, että pystyy ehdottomasti ohjaamaan ihmistä. Joko Jumala on huono manipuloimaan ihmisen saamaa inputtia tai ihminen voi tehdä muutakin kuin mihin inputti ohjaa.
Jos olet kaikkivaltias, niin täytyyhän sinulla olla kyky astua ajan (ja sen tuomien rajoitusten) ulkopuolelle.
Näinhän juuri kristinuskon Jumala määritellään. Hän on ajan ulkopuolella ikuisuudessa, joten Jumalan olemassaolo ei riipu universumista tai ajasta. Se että miksei Jumala resetoi universumia, vaikka ihmisen osalta hommat meni pieleen on siis mysteeri. Raamatun perusteella vaikutta siltä, että Jumala on jotenkin kiintynyt ihmisiin. On myös helppo uskoa, että ihmisen rooli universumissa on kuitenkin niin pieni, ettei maksa vaivaa aloittaa kaikkea alusta pienen bugaamisen takia.
Itse olen sitä mieltä, että moni huono-osainen on huono-osainen ilman omaa valintaansa. Jos tuon idean kuitenkin hieman yleistää: Jos kaikki on ennalta määrättyä, eikä vapaata tahtoa ole - miksi yrittää vaikuttaa asioihin? Tuo on hieman hankala kysymys. Vastaus on minusta se, että vaikuttamalla voi muuttaa asioita. On ehkä determinististä tuletko pohdinnan jälkeen tehneeksi jotain muuttaaksesi asioita, mutta jos tulet tehneeksi, ne muuttuvat - jos et, niin ne eivät muutu.
Tämä on ikuisuusongelma deterministisen maailmankuvan kohdalla. Tämäkin ajatus on ikivanha ja sitä edustivat mm. stoalaiset antiikin Kreikassa ja uuden ajan alussa Spinoza. Kaikki näyttävät törmäävän samaan ongelmaan, että ihmisen mahdollisuudelle vaikuttaa elämäänsä on kuitenkin jätettävä joku takaportti. Itse en ole tämän takia vakuuttunut mistään lukemastani deterministisestä filosofiasta. Kuten sanoit niin aivokemiakin on nykytiedon mukaan deterministitsä, joten "pohdinnalla" päästään vain deterministisiin lopputuloksiin. Nähdäkseni maailma joko on deterministinen ja ihminen ei voi mitenkään vaikuttaa siihen tai sitten ihmisellä on päätöksellään mahdollisuus muuttaa asioita ja maailma ei ole deterministinen. Tämän jälkeen voidaan sitten edelleen pähkäillä missä määrin ihmisellä on valta vaikuttaa maailmaan.
Kvanttifysiikasta tiedän vähän, mutta olen lukenut Kari Enqvistiä ja hänen mielipiteensä on suunnilleen sama kuin
@Mattih3 esittää. Enqvist tosin selittää, ettei kvanttitasolla löydetty satunnaisuus näy makrotasolla. Tarkoittaa siis sitä, että ihmisen havaitsemat massat liikkuu edelleen deterministisesti. Enqvist sanoo ettei usko vapaaseen tahtoon. Hän jättää auki mahdollisuuden, että ihminen saattaa liikkua satunnaisesti, mutta tiede ei tunne ihmisessä mekanismia miten kvanttitason satunnaisuus siirtyisi makrotason liikkeeseen. Itse en kuitenkaan näe tässä mitään periaatteellista ongelmaa, koska satunnaisuusgeneraattorin pystyy ihminenkin tekemään laserista. Sitten tarvitsee vain rakentaa robotti, joka tottelee generaattorin syötettä ja meillä on massa joka häröilee aidon satunnaisesti. Mutta toistaiseksi ihmisen kyky satunnaiseen liikkeeseen on edelleen uskon varassa.
Mattih3 sanoi:
Ihmiset ovat luontokappaleita, ja koostuvat alkeishiukkasista jotka noudattavat samoja (probabilistisia) luonnonlakeja kuin samat alkeishiukkaset joista vaikkapa eloton kivi muodostuu. Tässä mielessä siis mitään "vapaata tahtoa" ei tietenkään voi olla olemassa. Aivot ovat kone joka reagoi (aistielinten välittämiin) ulkoisiin ärsykkeisiin luonnonlakien määräämällä tavalla.
Mutta järkevä tapa ymmärtää vapaa tahto, on että vapaa tahto on sama asia kuin havainto vapaasta tahdosta.
Tässä lainauksessa esiintyy taas yksi ihmisyyteen liittyvä kysymys, johon ei ole olemassa tyhjentävää vastausta.
Fysikalistisen ihmiskuvan mukaan ihminen on läjä materiaa. Ihmisen muodostavat atomit ovat olleet olemassa ennen ihmistä ja ovat olemassa ihmisen jälkeen. Jos ihmisen määritelmä on tyhjentävästi tämä niin mikä olet
sinä?
Jos oletetaan ettei sinua ollut ennen syntymääsi eikä sinua ole kuoleman jälkeen niin miten on selitettävissä, että olet nyt? Mikä on se olio, jolla on tällä hetkellä havainto sinun vapaasta tahdostasi? Mistä se olio tuli kun synnyit ja aloit kasaamaan atomeja ympärillesi? Minne se olio aikanaan katoaa vaikka atomit jatkavat kiertokulkuaan?
Tästä päästään lopulta siihen, että voiko rationaalinen ihminen uskoa olevansa itse olemassa?
Ja tämä ei ole mitään saivartelua vaan esim. Descartes lähti systeeminsä määrittelyssä liikkeelle juuri tästä kysymyksestä. Asia ei edelleenkään ole päivänselvä.