Uskovaiset ihmiset. About kaikki heistä. Välil ihan vituttaaki, mut lähinnä rasittaa, kuinka yksinkertasta porukkaa noi on.
Joskus viel olin optimisti, ja ''uskoin(Ehehhehe)'', et löytyy uskovaisii, jotka ei A) tuputa säälittäviä stoorejaan, B) oo kaikin puolin harhaisia, C) kykenee edes etäisesti älykkääseen keskusteluun.
Ja löytyyhän niit pakosti, koska olis muuten todennäkösyyksien lakeja vastaan. Mut aika harvassa tuntuu olevan. Nyt viimesin juttu, mikä mulle ilmotettiin on, kuinka JOOGA on silkkaa pahuutta. Kyllä. VITTU JOOGA! Koska, mikä alkaa viattomana venyttelynä, muuttuu lopulta eläinten matkimiseen. Ja tämä eläimellisyys oli siis pahasta, jostain täysin utopistisesta syystä, mitä ei luonnollisesti ikinä kerrottu.
Mul on muuten semmonen teoria uskoon tulemisesta, mihin uskon 101%:sti: Kaikki(siis kirjaimellisesti jokaikinen), jotka maagisesti uudelleensyntyy tjs, ovat joko lapsena uskoon kasvatettu(kts. hypnotisoitu herkässä iässä), tai sit tää ilmiö johtuu hauraasta, & vaurioituneesta psyykestä/mielestä. Yleensä tää tarkottaa sitä, et narkkari tai alkoholisti, joutuu keksiin itelleen uuden pakopaikan, ja se uus pakopaikka on usko. Mitä usko sit on psykologisessa mielessä? Mun mielest se on ihan selkeesti vaan ihmisen keino pitää negatiiviset tunteet, ja kokemukset loitolla. Padota ne johki mielen syövereihin. Vähän, ku lapsi, joka pakenee peiton alle, ja sulkee silmät. Sit saaki rukoilla tosissaan, ettei se pato tuu räminällä alas joku pv. Jollain tapaa verrattavissa tyyliin jakaantuneeseen persoonallisuuteen, jos haluu kärjistää ;D. Mieli kehittää keinon käsitellä asiat varsin typerällä tavalla, ku realismi on liian tuskaa. Haluun nähä, ku joku mieleltään täysin kirkas, jol on kaikki okei, eikä mitään taustalla, kävelee vaa kadul kirkkaana päivän, ja ku salama taivaalta--->BANG! Tulee uskoon.
Not gonna happen.
Yks pahimpia argumentteja, millä uskovainen menee lukkoon(tai alkaa selittää jtn psykoosien katkuista jorinaa, mikä muistuttaa puhetta) on se, että kyseenalastat hänen pyhän oopuksensa absoluuttisuuden.
Eli, millä vitun todennäkösyydellä yhessä kirjassa on kaikki totuutta? Miksei voi vaan poimia lukuisista eri kirjoista yms. ihmisiltä, ajattelumalleja, filosofioita, sun muita. Miksei voi suodattaa? Ottaa ne järkevät, hyvät jutut, jos sellasia on, ja jättää ne Nooan arkit, palavat puskat, & muut varsin mielikuvituksekkaat jutut omaan arvoonsa. Kui vitun vaikee yhtälö tää on tajuta? Koulutettu apinaki ymmärtäis ton salee. Eiku ainii, tähänhän oliki tää vastaus olemassa: ''Ei sitä raamattua ihminen ookaa kirjottanu, vaan jumala.'' Must tuntuu, et Stephen Hawking ties aika paljo kaikesta, mut jos oltas oltu teekesteil sen kaa, ni oisin senki suusta kuullu typeriä juttuja lopulta. Kukaan 1 ihminen ei oo niin absoluuttisen mahtava, et osuu oikeeseen joka kerta. Ei edes Stephen Hawking.
Nii ja on kyllä uskovaisii kavereita. Nauran päin naamaa kyl, ja kerron mitä mieltä, jos menee överiks jutut mut en halveksi. Ihmisen henk. koht ideologia ei liikuta mua loppuje lopuks.