Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

En ala koko pätkää todellakaan dekryptaamaan, koska turhaa,
Tämäkö on se "argumentaatio on kaiken suola", josta aiemmin mainitsit.

mut sä siis ilmeisesti ainaki uskot, ettei täs maailmassa ole mitään sattumanvaraista?
Olkiukko


Ihminen muunmuassa on erittäin erikoinen luomus. Halutessani voin sanoa tai tehdä IHAN MITÄ VITTU MUA HUVITTAA(kuhan tietty fyysisesti mahdollista), ja rikkoa jokaista luontaista kaavaa. Eläin ei juurikaan samaan esim. pysty, vaan menee vaiston varassa hyvin pitkälti(tästäkään ei kukaan voi olla 100% varma tosin). Ihminen kykenee myös mm. elämään selkeessä itsetietoisuudessa & itsepetoksessa samaan aikaan, eikä välttämättä pyri(ainakaan tietosesti) edes kohentaan henkistä tilaansa paremmaksi, vaikka olisi syistä ahdinkoonsa tietonen. Ihminen on ite itsensä jumala.

Jos ihminen olisi itsensä Jumala, niin eivätkö edellämainitsemasi ongelmat hoituisi vaivatta?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
1. Muun elämän olemassaolosta ei ole todisteita. Olematonta ei voi todistaa olevaksi.

Nyt meinasit jo sanoa, että Jumalaa ei voi todistaa olevaksi. En olekaan sitä tekemässä. Luulen, että sitä ei voi tehdäkään.

2. Johdin Jumalan olemassaolon ihmisen olemassaolosta. Ehkä Jumalan olemassaolosta voi johtaa Jumalan Jumalan jne.

3. Ajattelin, että voisi olla todennäköisempää syntyä ei-itsetietoisia olentoja kuin itsetietoisia, koska suurin osa tuntemistamme olennoista ei ole itsetietoisia. Perustin tämän siihen, että se vaikuttaa hatusta vedettynä järkevältä.


Evoluutio ei kehitä sukupolvia, eikä myöskään pelkästään niitä jotka pärjäävät paremmin kuin edeltäneet yksilöt, evoluutio osuu useammin harhaan kuin maaliin, evoluutiolla on kuitenkin ollut aikaa touhuta melko pitkään, ja sillä on ollut lukematon määrä mahdollisuuksia päästä eteenpäin, edelleenkään et varmaan ymmärrä evoluutio edes lähtötasolla ja argumentoit jotain omaa harhakäsitystäsi vastaan, mikä saa vastauksesi näyttämään melko lapselliselta muiden silmissä, vähän kuin sanoisit että mopo kulkisi nopeammin kuin formulat, jos siinä olisi samanlaiset renkaat kuin formulassa. Olet oikeasti kauempana kuin vertaukseni, mutten nyt aamuyöstä parempaakaan pystynyt tuottamaan tähän, enkä tiedä viakuttaisiko se lopputulokseen kanssasi.

Viakuttaa se. Käytin evoluutiota kirjoittamasi perusteella selvästi ohi sen, mitä evoluutio tarkoittaa, joten ole johdonmukaisesti nollilla suhteessa kaikkeen, jonka tukena sitä väitteissäni käytin.


Ihmiset eivät ole sopeutuneet elinympäristöönsä kestävällä, eivätkä itseään hyödyttävällä tavalla, se ei ole evoluution ongelma, ongelma on enemmänkin uskonnoissa, niissä ketkä uskoo jumalaan, paavi on jauhanut kondomikiellosta afrikassa pitkään, ja väestö on räjähtänyt käsiin siellä, nyt ne vyöryy eurooppaan ja maapallo on kärsimässä tästä väkimäärästä, mutta se ei ole evoluution vika, jos ihmiset pärjäävät tällä evoluution haaralla liian hyvin, syömme maapallon tyhjäksi ja homma alkaa alusta, evoluutiolla on aikaa niin kauan kuin tällä pallolla on elämää, maalia ei ole, evoluutio kuvaa vain lajien kehittymistä, kyllä täällä joku laji vielä kikkuroi tuhannen vuoden päästäkin, todennäköisesti ei ihminen, mutta ei se mua haittaa hyväksyn olevani tulevaa lannoitetta tämän planeetan elämälle, enkä kuvittele olevani tärkeämpi kuin muut elolliset, en kuvittele että minulle kuuluu taivaspaikka, että olisin parempi kuin koira tai kala. Olen vain ohikiitävä olio täällä, jatkan sukuani ja toivon että uskovaiset vähenevät että saadaa planeetta kuosiin, ihmisen typeryyden ymmärtävänä en pidä lippua korkealla.

Uskonnot vaikuttavat monilta osin epäonnistuneilta. Niistä en olekaan mitään väittänyt, muistaakseni.
 
1. Sanotaan noin, mutta tarkennetaan, että päämäärä tai tarkoitus voi olla lopputuloksen selvittäminen. Oletuksena on se, että itsestään tietoinen ja sääntöjen puitteissa toimiva ja sääntöjen vuoksi syntynyt olio voi tehdä vapaita valintoja ja täten vaikuttaa lopputulokseen.
- Seuraavia ongelmia on tietysti: Voiko Jumala olla tietämättä lopputulosta, voiko Jumala luoda kiven, jota ei jaksa nostaa jne. kaikkivoipuutta koskevat kysymykset. En ole kuitenkaan muistaakseni esittänyt kaikkivoipuutta koskevia väittämiä, vain tarkoituksellisuutta.
2. Säännöt ovat välttämättömät, tapahtuminen ei. Sääntöjen puitteissa vapaa valinta vaikuttaa tapahtumiseen.
3. Kyllä. Ja potentian täytyy olla universumin synnyn edellytys, mikäli käsitän potentian edes sinne päin. Big Bang lienee järkevin tähänastisista universumin syntyselityksistä. Sen tapahtuminen vaatii mahdollisuuden sen tapahtumiseen. Olisiko mahdollistaja jokin, mitä voi kutsua Jumalaksi?
4. Relativismi on huono selitys moraalille, ja objektiiviselle normille ei ole muuta selitystä kuin... Miten muuten voitaisiin minkään väittää olevan oikein tai väärin?
5. Pidetään tuo.

1. Tuo on jännä ajatus, että tarkoitus on selvittää lopputulos. Eli universumi voisi olla ikäänkuin tietokone, joka laskee aidosti kontingentin lopputuloksen, jota ei voi millään johtaa syötteiden perusteella?
2-3. Viittasin potentialla siihen potentiaan, joka universumin olemiseen sisältyy jatkuvasti. Kun viittaat tapahtumiseen, viittaat käsittääkseni aktuaaliseen tapahtumaan universumissa? Esim: kun kirjoitan tähän sanan aktuaalinen, sana aktualisoituu tähän teksiin. Jos oletetaan, että minulla on aidosti potentiaalisia vaihtoehtoja ja vapaa tahto niin olisin voinut kirjoitta aiemmin, vaikka potentiaalinen tai kukkerikuu. Tätä hain sillä, että näetkö tietoisuuden edellytyksenä potentiaalisten tapahtumien aktualisoinnille? Onko kontingettien tapahtuminen tuominen universumiin ihmisen ominasuus vai tapahtuuko universumissa asioita kontingentisti ilman ihmisen vaikutusta? Vertaan tässä kvanttifysiikan tulkintaan, jonka mukaan aito satunnaisuus on universumin ominaisuus ja esiintyy alkeishiukkasten tasolla. Fyysikkojen mielestä ihmisellä ei voi olla vapaata tahtoa, koska tämä rikkoo energian säilymislakia. Nykytiede ei tunne mitään mekanismia, joka mahdollistaisi vapaan tahdon. Fysiikan mukaan ihminen voi liikkua korkeintaan satunnaisesti, mutta makrotasolla tunnetaan toistaiseksi vain deterministinen liike. Vapaa tahto edellyttää siis nykyisellään metafyysisen agentin, jollaisen ilmeisesti uskot ihmisestä löytyvän?
4. OK. Objektiivinen moraali voidaan määritellä myös ihmisen keksinnöksi, kuten esimerkiksi raha. Kun tarpeeksi moni ihminen uskoo samaan asiaan, subjektiivisesta tulee objektiivinen ja tästä eteenpäin vähemmistöön jäävät moraalitulkinnat ja rahapajat määritellään rikolliseksi. Voidaan siis ajatella myös siten, ettei raha tai moraali ollut olemassa ennen ihmistä. Ihminen on itse keksinyt tällaiset ideat, tuonut ne potentiaalisten vaihtoehtojen joukosta kultuuriinsa ja uskonut todeksi. Tällöin käsitteet moraali ja raha kuvaisivat siis ihmisen konsturoimaa todellisuutta eivätkä viittaisi mihinkään absoluuttiseen totuuteen ihmisen ulkopuolella. Historiallisesti ajatellen tulkinta obektiivisesta moraalista on elänyt kovastikin ja tästä Raamattu on hyvänä esimerkkinä. Samoin raha on melko uusi keksintö ihmiskunnan historiassa.
 
1. Tuo on jännä ajatus, että tarkoitus on selvittää lopputulos. Eli universumi voisi olla ikäänkuin tietokone, joka laskee aidosti kontingentin lopputuloksen, jota ei voi millään johtaa syötteiden perusteella?
42

2-3. Viittasin potentialla siihen potentiaan, joka universumin olemiseen sisältyy jatkuvasti. Kun viittaat tapahtumiseen, viittaat käsittääkseni aktuaaliseen tapahtumaan universumissa? Esim: kun kirjoitan tähän sanan aktuaalinen, sana aktualisoituu tähän teksiin. Jos oletetaan, että minulla on aidosti potentiaalisia vaihtoehtoja ja vapaa tahto niin olisin voinut kirjoitta aiemmin, vaikka potentiaalinen tai kukkerikuu. Tätä hain sillä, että näetkö tietoisuuden edellytyksenä potentiaalisten tapahtumien aktualisoinnille? Onko kontingettien tapahtuminen tuominen universumiin ihmisen ominasuus vai tapahtuuko universumissa asioita kontingentisti ilman ihmisen vaikutusta? Vertaan tässä kvanttifysiikan tulkintaan, jonka mukaan aito satunnaisuus on universumin ominaisuus ja esiintyy alkeishiukkasten tasolla. Fyysikkojen mielestä ihmisellä ei voi olla vapaata tahtoa, koska tämä rikkoo energian säilymislakia. Nykytiede ei tunne mitään mekanismia, joka mahdollistaisi vapaan tahdon. Fysiikan mukaan ihminen voi liikkua korkeintaan satunnaisesti, mutta makrotasolla tunnetaan toistaiseksi vain deterministinen liike. Vapaa tahto edellyttää siis nykyisellään metafyysisen agentin, jollaisen ilmeisesti uskot ihmisestä löytyvän?

Eikös aineen käyttäytyminen mikrotasolla ole satunnaisen kaltaista, esim. hiukkanen voi sijaita kahdessa paikassa yhtä aikaa? Jos näin on ja tämän kautta selittää kontingentin potentian, silloinhan potentia ei välttämättä ole ihmisestä riippuvainen, mutta mahdollisuus kontingenttiin tapahtumiseen sääntöjen puitteissa antaa mahdollisuuden ihmiselle myös. Jos olettaa Jumalan, voinee olettaa, että mikrotason käyttäytymiselläkin on säännöt, joita ei ole voitu selittää.


4. OK. Objektiivinen moraali voidaan määritellä myös ihmisen keksinnöksi, kuten esimerkiksi raha. Kun tarpeeksi moni ihminen uskoo samaan asiaan, subjektiivisesta tulee objektiivinen ja tästä eteenpäin vähemmistöön jäävät moraalitulkinnat ja rahapajat määritellään rikolliseksi. Voidaan siis ajatella myös siten, ettei raha tai moraali ollut olemassa ennen ihmistä. Ihminen on itse keksinyt tällaiset ideat, tuonut ne potentiaalisten vaihtoehtojen joukosta kultuuriinsa ja uskonut todeksi. Tällöin käsitteet moraali ja raha kuvaisivat siis ihmisen konsturoimaa todellisuutta eivätkä viittaisi mihinkään absoluuttiseen totuuteen ihmisen ulkopuolella. Historiallisesti ajatellen tulkinta obektiivisesta moraalista on elänyt kovastikin ja tästä Raamattu on hyvänä esimerkkinä. Samoin raha on melko uusi keksintö ihmiskunnan historiassa.

Objektiivinen voidaan määritellä ihmisen keksinnöksi, mutta ihmisen määritelmät eivät ole välttämättä tosia, elleivät ne ole käsitteellisiä tai loogisia totuuksia. Olemista ohjaavat säännöt sen sijaan olisivat objektiivisia. Ongelma on tietysti se, mitä kautta ihmisellä on pääsy näihin objektiivisiin totuuksiin, ellei sitten jonkin julistuksen tms. kautta. Intuitio voi olla paras, vaikkakin aukkoja jättävä vastaus.
 
Halutessa kyllä. Vaatii sen halun luonnollisesti ja henkisen kasvun, mikä johtaa siihen päätökseen. Siin on mun mielest yks elämän suurimmista tarkotuksista, eli kehittyä ihmisenä & päätyä lopulta semmoseen tilaan, että oot ittes kaa täysin sinut, vaikka yhä tiedostat heikkoutes, joita pyrit parantaan. Semmosta tervettä narsismia siis. Erittäin simppeliä, ja tää on aika lähellä mun elämänfilosofian olennaisinta elementtiä. Ainoot ULKOSET tekijät mitkä tähän vaikuttaa, on muut ihmiset, jotka rikastaa/köyhdyttää mun kokemusta, jota elämäksi kutsutaan.

Yhdessä välissä sanot, että argumentointi on kaiken suola. Sitten kun törmäät yritykseen viedä argumentointia mahdollisimman pitkälle, toteat, että simmpeleitä asioita ei pidä vääntää atomeiksi. Tässä voisi katsoa olevan jonkinlaista loogista ristiriitaa. Asiat, joista tässä on kirjoitettu ovat eri ihmisille tietysti eri tavalla simppeleitä. Riippuu siitä, kuinka valmiina omia ajatusketjujaan pitää, luulisin. Elämänfilosofiani varmaan voi tiivistää alle 50 sanaan, jos käsityksen hyvästä elämästä redusoidaan muutamaan Tami Tammismaiseen perusprinsiippiin.
 
Objektiivinen voidaan määritellä ihmisen keksinnöksi, mutta ihmisen määritelmät eivät ole välttämättä tosia, elleivät ne ole käsitteellisiä tai loogisia totuuksia. Olemista ohjaavat säännöt sen sijaan olisivat objektiivisia. Ongelma on tietysti se, mitä kautta ihmisellä on pääsy näihin objektiivisiin totuuksiin, ellei sitten jonkin julistuksen tms. kautta. Intuitio voi olla paras, vaikkakin aukkoja jättävä vastaus.

Jep, tässä päästään nominalismina tunnettuun problematiikkaan. Kun ihminen yrittää ymmärtää unversumin luonnetta, törmätään lopulta ihmiskehon rajoituksiin. Ihmisen kyky hahmottaa maailmaa riippuu ihmisen aistien modaliteetista. Ihminen pystyy havaitsemaan ja tulkitsemaan vain osajoukon universumin informaatiosta. Jos ajatellaan vaikka magneettikenttää niin ihminen ei tunne sitä. Ihminen on kuitenkin kehittänyt instrumentteja, joilla magneettikenttään liittyvää informaatiota voidaan muuttaa ihmiselle näkyvään muotoon.
Jos ajatellaan että universumiin sisältyvä kokonaisinformaatio on N niin ihminen havaitsee tästä informaatiosta ainoastaaan osajoukon. Läpi historian ihminen on kuvitellut havainneensa kaiken mahdollisen ja ymmärtävänsä melkein kaiken mitä voi ymmärtää. Näin kuvitteli jo Aristoteles 2000 vuotta sitten ja näin kuvittelee meidän aikanamme kadunmies. Perusduudsoni on kuitenkin usein sikäli vaatimaton, ettei itse kuvittele ymmärtävänsä kaikkea, mutta joku toinen ymmärtää. Tätä varten on ennen ollut papisto ja nykyään asiantuntijat. Tieto lisääntyy kuitenkin jatkuvasti ja uusien havintojen myötä syntyy suuria mullistuksia tavassa ymmärtää maailmaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on determinismi vs. satunnaisuus. Newton kehitti muutamia lakeja massan liikkeestä ja nämä vaikuttavat edelleenkin absoluuttisilta totuuksilta tai universumin säännöiltä, kuten esitit. Muutama sata vuotta uskottiin, että ne ovat koko totuus, joten koulutetun ihmisen kuului uskoa, että universumi on deterministinen paikka. Kaikki oli selvää ja kaunista, kunnnes Planck teki sata vuotta sitten havaintoja, jotka johtivat kvanttifysiikan kehittymiseen. Tämän jälkeen mikään ei ole enää ollut selvää. Kukaan ei edelleenkään ymmärrä mitä nuo ilmiöt oikeastaan tarkoittavat. Asiaa ei pysty käsittääkseni sanallistamaan vaan ainoastaan matematiikka taipuu kuvaamaan kvanttimekaniikan ilmiöitä. Tässä kohtaa normi-ihmisen älli tippuu jo kokonaan kyydistä. On helpompi uskoa siihen mitä näkee omin silmin tai siihen minkä joku pystyy selittämään niin, että ymmärtää.

Olen itse sitä mieltä, että intuitio on ainoa mahdollinen perustelu subjektiivisen maailmankuvan rakentamiseen. Objektiivisesti luotettavan maailmankuvan konstruoiminen on mahdotonta, koska tietoa on liian vähän saatavilla ja se on liian hajanaista. Esim. vaginaattorin käsitys täydellisestä vapaudestaan on nykyfilosofiassa melko vähän kannatettu ajatus ja tieteen kannalta mahdoton ajatus. Valinnanvapaus on lähinnä uskonnollisten ideologioiden vaalima näkemys, joka perustuu intuitiviseen vapauden tunteeseen. Rationaalisesti arvioiden ei ole mitään perusteita uskoa, että ihminen voisi itse tehdä valintoja. Nähdäkseni sama pätee myös jumaluskoon ja siksi suuret systeeminrakentejat filosofian historiassa joutuvat joko ottamaan Jumalan annettuna tai jättämään pois epäuskottavana. Sitten loppusysteemi voidaan johtaa tästä aksioomasta, mutta ei toisinpäin.
 
''Rationaalisesti arvioiden ei ole mitään perusteita uskoa, että ihminen voisi itse tehdä valintoja.''

Tää osio karkas täysin. Käytiiks tässä syvällisillä vesillä vai mihin perustui? Mä voisin esim. ihan vittuillakseni tehä tollasen lauseen jälkeen just päinvastoin, mitä ikinä sillä hetkellä teenkään/multa odotettais. Jos toimisin sillonki silti vaan jumalan tai menneiden joulujen haamun instrumenttina, ni sitä en tiedä, mut ei tiedä kukaan muukaan.

Se mitä ihminen tällä hetkellä tietää universumista ei jätä sinulle mahdollisuutta tehdä valintoja. Kun otat elämänfilosofiasi lähtökohdaksi oletuksen vapaudesta niin se perustuu pelkästään sinun henkilökohtaiseen uskoosi. Sinulla on kaikki oikeus uskoa, että olet vapaa. Suosittelisin kuitenkin pitämään mielessä omien uskomustesi perustelut, kun haukut muiden uskomuksia vääriksi tai saduiksi. Tiede ei ole havainnut vapaata tahtoa vaan se on ainoastaan satu jota kerrot itsellesi ja meille. Yhtä hyvin voisit uskoa tonttuihin ja keijukaisiin.

Tämä perustuu yksinkertaisesti seuraavaan:

1. Materia liikkuu Newtonin lakien mukaan (Mekaniikan peruslait 1,2 ja 3)
2. Ihminen on materiaa
Joten: Ihminen liikkuu Newtonin lakien mukaan

Jos sinä olet ihminen niin minulla on täten rationaalisesti hyvin vankat perusteet väittää, ettet sinä voi päättää oman kehosi liikkeistä.
Mikäli haluat edelleen väittää, että olet vapaa, niin sinun täytyy haastaa esittämäni aksioomat tavalla, jossa siirryt uskomusten piiriin:

1. Newtonin lait eivät ole kattava kuvaus materian mahdollisuudesta liikkua vaan liikemäärän säilymisen voi kumota tavalla x.
2. Ihminen on jotain muutakin, kuin materiaa. Kristinusko tarjoaa tähän sielua, mutta tiede ei sitä tunne. Joudut myös selittämään miten aineeton sielu voisi liikuttaa kehoa haluamaansa suuntaan ja rikkoa samalla Newtonin lakeja. Kukaan ei ole ihmiskunnan historiassa tähän kyennyt, mutta voisin luvata sulle Nobelin palkinnon ja kunniapaavin viran jos näin teet.
 
Sattui sopivasti silmään aihetta käsittelevä kolumni.

Ihmiskunta elää hyvin mahdollisesti jonkun muun luomassa simulaatiossa, sanovat johtavat tiedeihmiset – mitä siitä pitäisi ajatella?

http://nyt.fi/a1478486397483?ref=tw-share
Jos aihe (joka ei siis ole mitenkään uusi, ja jota "johtavat tiedeihmiset" eivät todellakaan mitenkään yleisesti kannata) kiinnostaa, niin esim tässä blogissa on käsitelty asiaa useaankin otteeseen: http://motls.blogspot.fi/2013/03/we-dont-live-in-simulation.html

Tuolla hesarin kollumnistilla ei kyllä ollut mitään originaalia sanottavaa tähän, mutta eipä sellaista kyllä hesarilta odottaisikaan.

Edit: samasta blogista löytyy muuten myöskin paljon hyvää asiaa kvanttimekaniikan tulkinnasta, kun sitäkin aihetta tässä keskustelussa aina aika-ajoin sivutaan.
 
Sattui sopivasti silmään aihetta käsittelevä kolumni.

Ihmiskunta elää hyvin mahdollisesti jonkun muun luomassa simulaatiossa, sanovat johtavat tiedeihmiset – mitä siitä pitäisi ajatella?

http://nyt.fi/a1478486397483?ref=tw-share

Simulaatio on ehkä vähän väärä termi, mutta kyllähän ihmiskunta luotu on, ja kuka sen on sitte luonut jos ei Jumala?
Mun mielestä tollasella todistetaan jos se pitäisi paikkansa, Jumalan olemassaolo. Olisihan se siisti saada varmuus asiaan ennen ku taivaanporteilla kolkuttaa ovea tuomiopäivänä.:)
 
Simulaatio on ehkä vähän väärä termi, mutta kyllähän ihmiskunta luotu on, ja kuka sen on sitte luonut jos ei Jumala?
Mun mielestä tollasella todistetaan jos se pitäisi paikkansa, Jumalan olemassaolo. Olisihan se siisti saada varmuus asiaan ennen ku taivaanporteilla kolkuttaa ovea tuomiopäivänä.:)
Mistä johdat päätelmän että ihmiskunta on luotu? Kuka vitun idiootti loisi näin epätäydellisen yksilön?
 
Ihmiskunta elää hyvin mahdollisesti jonkun muun luomassa simulaatiossa, sanovat johtavat tiedeihmiset – mitä siitä pitäisi ajatella?

Maailmanloppu tulee sitten kun tästä yli vedetään intergalaktinen moottoritie. So long and thanks for all the fish.
 
Höh, nyt vasta löysin tämän keskustelun, ja näyttäisi liekki tästä ehtiä jo sammuneen. Harmi. @Raskolnikov kirjoitteli:
Jos sattuma on ainoa syy itsestään tietoisen olennon olemassaololle, miksi vaikuttaa siltä, että olemme ainoa tällainen sattuma?
Tässä on parikin kiinnostavaa tarttumapistettä: ensinnäkin sattuma - ne samat fysiikan "lait", jotka ovat muokanneet universumimme sellaiseksi kuin se on, ovat myös syy sille, miksi olemme täällä tekemässä tuosta maailmankaikkeudesta havaintoja. "Sattuma" on siis kaiketi tapahtuma, jolla on pieni todennäköisyys. Universumin alkuaineatomien lukumäärän ja alkuräjähdyksestä kuluneen pitkän ajan vuoksi kaikki epätodennäköisetkin molekyylipallerot ovat syntyneet jo monta kertaa, eli se lottomankeli on pyöräyttänyt 7 oikein lukemattomia kertoja. Evoluutioteoriahan ei selitä elämän syntyä, vaan eliötyyppien kilpailua rajallisista resursseista.

Miksi sitten vaikuttaa siltä, että olemme maailmankaikkeudessa yksin ihmettelemässä omaa olemassaoloamme? Toisaalta olemme etsineet muiden signaaleja vasta hyvin rajoitetun ajan, mutta toisaalta universumin kuvittelisi kuhisevan elämää, koska maapallon kaltaisia planeettoja, joihin kaltaisemme elämä voi syntyä, voidaan laskea olevan valtavia määriä (Fermin paradoksi). Itse ajattelen niin, ettemme ole "ainoa sattuma". Signaalien vähyyden selittää se, etteivät itsestään tietoisten olentojen sivilisaatiot ole ikuisia.
 
"Vapaus valita" ei ole tietääkseni yksiselitteisesti määritelty. Jos redusoidaan ja yksinkertaistetaan todella paljon, niin mikäli tarjoan kadulla vastaan tulevalle miljoonaa, niin tiedän, että hän ottaa sen. Voiko siis sanoa, että hänellä ei ole vapautta valita, koska tiedän etukäteen, miten hän tulee toimimaan? Mielestäni tieto siitä, mitä joku tekee, ei poista valinnan tekemisen vapautta.

Mikäli määritellään vapaus siten, että valintaa ei voi kukaan tai mikään ennen etukäteen tietää, niin valinnanvapaus määrittyy kvanttimekaniikan kautta, koska maailma ei ole deterministinen. Tällöin on mahdollista määrittää "valinnanvapaus" kvanttimekaniikan epätarkkuusperiaatteeseen, sillä on mahdollista laskea vain todennäköisyyksiä sille, mitä joku tulee tekemään. Todennäköisyys jollekin voi olla todella korkea, käytännössä 100 %, mutta tämähän olikin keskustelua maailmankatsomuksesta ;).
 
Miksi sitten vaikuttaa siltä, että olemme maailmankaikkeudessa yksin ihmettelemässä omaa olemassaoloamme? Toisaalta olemme etsineet muiden signaaleja vasta hyvin rajoitetun ajan, mutta toisaalta universumin kuvittelisi kuhisevan elämää, koska maapallon kaltaisia planeettoja, joihin kaltaisemme elämä voi syntyä, voidaan laskea olevan valtavia määriä (Fermin paradoksi). Itse ajattelen niin, ettemme ole "ainoa sattuma". Signaalien vähyyden selittää se, etteivät itsestään tietoisten olentojen sivilisaatiot ole ikuisia.

Tuossa kohtuu selkeää tarinaa Fermin paradoksista.

http://waitbutwhy.com/2014/05/fermi-paradox.html
 
Höh, nyt vasta löysin tämän keskustelun, ja näyttäisi liekki tästä ehtiä jo sammuneen. Harmi. @Raskolnikov kirjoitteli:

Tässä on parikin kiinnostavaa tarttumapistettä: ensinnäkin sattuma - ne samat fysiikan "lait", jotka ovat muokanneet universumimme sellaiseksi kuin se on, ovat myös syy sille, miksi olemme täällä tekemässä tuosta maailmankaikkeudesta havaintoja. "Sattuma" on siis kaiketi tapahtuma, jolla on pieni todennäköisyys. Universumin alkuaineatomien lukumäärän ja alkuräjähdyksestä kuluneen pitkän ajan vuoksi kaikki epätodennäköisetkin molekyylipallerot ovat syntyneet jo monta kertaa, eli se lottomankeli on pyöräyttänyt 7 oikein lukemattomia kertoja. Evoluutioteoriahan ei selitä elämän syntyä, vaan eliötyyppien kilpailua rajallisista resursseista.

Miksi sitten vaikuttaa siltä, että olemme maailmankaikkeudessa yksin ihmettelemässä omaa olemassaoloamme? Toisaalta olemme etsineet muiden signaaleja vasta hyvin rajoitetun ajan, mutta toisaalta universumin kuvittelisi kuhisevan elämää, koska maapallon kaltaisia planeettoja, joihin kaltaisemme elämä voi syntyä, voidaan laskea olevan valtavia määriä (Fermin paradoksi). Itse ajattelen niin, ettemme ole "ainoa sattuma". Signaalien vähyyden selittää se, etteivät itsestään tietoisten olentojen sivilisaatiot ole ikuisia.

Nyt täytyy sanoa, etten ihan päätäni lyö pantiksi seuraavalle väittämälle. Mutta käsittääkseni käytännössä ainoastaan analogisia signaaleja on mahdollista havaita kohinasta, ellei tiedetä todella tarkkaan, mitä etsii. Digitaaliset signaalit ensinnäkin kohdistetaan tarkemmin eikä tehoa lähetetä ympäriinsä ja signaali koodataan kantoaaltoon esim. vaiheen kautta. Vaihekoodaus ei taida olla digitaalisen tiedonsiirron ominaisuus, se vaan on samalla tavalla "modernimpaa" teknologiaa. Tästä johtuen, jos haluttaisiin havaita extraterrestiaalisen sivilisaation tv-kanavat, niin pitäisi osua oletettavasti sille 100-200 vuoden pätkälle, kun nämä ovat käyttäneet amplitudikoodattua analogisignaalia.

Ja joo, vihasin aina tiedonsiirtotekniikan kursseja, että kannattaa suhtautua varauksella tähän :D
 
Niin kauan kuin tehdään telkkaria tai radiota eli yksisuuntaista yhdelle monelle kommunikaatiota, on lähetystehot megawatteja parhaimmillaan, eli ne voidaan havaita todella kaukaa. Tehoa rajoittaa oikeastaan vain antennin korkeus ja vahvistimen jäähdyttäminen. Siirtyminen analogitelkkarista digitaaliseen ei tätä tehontarvetta ainakaan laskenut. Digitaalinen broadcastsignaali olisi toisella planeetalla vastaanotettuna yhtä vahva, mutta sen tulkitseminen olisi tietysti astetta hankalampaa. Se tosin jo riittää ET:n löytämiseksi, että signaalin pystyy toteamaan ei-luonnolliseksi. Kvasaarejahan luultiin aluksi alieneiden signaaleiksi kun olivat niin säännöllisiä pulsseja.
 
Kuuntelin duunimatkalla mainiota BBC:n podcastia ”The Infinite Monkey Cage” mielen ja aivojen yhteydestä. Jaksossa esitettiin härö kysymys, jonka toistan teille: Jos voitaisiin tuoda historiasta nykyaikaan vastasyntynyt ihmisvauveli, kuinka monen vuoden takaa uskoisit homman onnistuvan niin, ettei kukaan huomaisi eroa aikuisikään kasvamisen jälkeen? Eli kuinka kauan ihmislajin kehitys on ollut kulttuurellista eikä biologista?
 
Kuuntelin duunimatkalla mainiota BBC:n podcastia ”The Infinite Monkey Cage” mielen ja aivojen yhteydestä. Jaksossa esitettiin härö kysymys, jonka toistan teille: Jos voitaisiin tuoda historiasta nykyaikaan vastasyntynyt ihmisvauveli, kuinka monen vuoden takaa uskoisit homman onnistuvan niin, ettei kukaan huomaisi eroa aikuisikään kasvamisen jälkeen? Eli kuinka kauan ihmislajin kehitys on ollut kulttuurellista eikä biologista?

Luin juuri aiheeseen liittyen Noah Hararin kirjan Homo Deus. Harari selittää ihmisen historiaa ja tulevaisuutta paljolti ihmismielen dualistisen luonteen kautta. Ihmisen keho elää samassa todellisuudessa kuin muutkin eliöt, mutta ihmiselle ilmaantui jossain vaiheessa kyky luoda fiktiivinen todellisuus. Tämä kyky on sittemin tehnyt ihmisestä planeetan voimakkaimman eliön. Harari käyttää kulttuurin alkuhetkistä termiä cognitive revolution ja sijoittaa sen 70000 vuoden taakse.

Vastaus olisi siis 70000 vuotta.
 
Jos vauvan tunneloisi vaikka 80 000 vuoden takaa, mista arvelet, etta tyypin erottaisi?
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom