Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
Samalla tavalla voisi ajatusleikkinä kuvitella tilanteen, että aivot pystyttäisiin jakamaan kahtia tavalla, että molemmat aivopuoliskot säilyisivät toiminnallisina mutta täysin erillisinä. Mitä tällöin tapahtuu? Kokisinko silti olevani molemmat aivopuoliskoni vai olisinko vain toinen ja toinen aivopuoliskoni saisi ikään kuin "uuden elämän" ja tästä tulisi minusta täysin erillinen entiteetti?

Tällaisista tapauksista käytetään englannin kielessä nimitystä ''split-brain patients''. Kyseisiltä ihmiseltä on sairauden johdosta jouduttu katkaisemaan yhteydet vasemman ja oikean aivopuoliskon väliltä. Toimenpiteellä kirjaimellisesti luodaan kaksi erillistä persoona tai ''mieltä'' yhden pääkopan sisään. Tapauksiin liittyy erittäin mielenkiintoisia tutkimustuloksia.

Tuossa vielä ketjun teologeille pohdiskeltavaa..:lol2:
Split brain with one half atheist and one half theist - YouTube
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mielenkiintoinen ja myös vaikea kysymys. Uskon kyllä että kun ruumis kuolee niin sielu irtautuu siitä. En tätä osaa sen kummemmin perustella, uskon vain sielun olemassa oloon. Sielun uskon menevän taivaaseen eli jonkinnäköiseen onnellisempaan paikkaan. Vaikka helvetti olisi olemassa niin en usko kenenkään ansaitsevan joutua sinne kärsimykseen vaan olen taipuvainen uskomaan karman lakiin jonka mukaan jokainen kärsii tekojensa seuraukset. Eli Ominousin tapaan uskon jälleensyntymään.
 
Tuossa vielä ketjun teologeille pohdiskeltavaa..:lol2:
Split brain with one half atheist and one half theist - YouTube

Jotenkin tuo, että toinen aivopuolisko on ateisti ja toinen teisti, on niin erikoista, että en ihan heti yhdestä videosta oikein jaksa uskoa kyseiseen kokeeseen. Sanotaanko, että liian hyvä ollakseen totta, ja yleensä sellaiset asiat tuppaavat olla jollakin tasolla valhetta. Olisi mielenkiintoista lukea kyseisestä kokeesta enemmän, ja tutkia, että onko vastaavia tutkimuksia tehty tuon jälkeen. Jos tuo pitää 100%:sti paikkansa, niin siitä saa aika mielenkiintoisia argumentteja kasattua...
 
Miten ihmiset täällä uskosta riippumatta ajattelee siitä, että onko kuoleman jälkeen yhtään mitään?
Kuolema on jostain syystä mietityttänyt minua viime aikoina. En usko, että kuoleman jälkeen on mitään - samanlaista se on kuin ennen syntymää. Aika rattosasti meni miljardit vuodet ennen syntymääni. Mutta jälleensyntymistä pidän hyvin mahdollisena. Kuten yllä mainittu atomini ym. ei katoa kuollessani. Ne vaan vapautuu luonnon kiertoon - en keksi mitään syytä miksi ei olisi mahdollista, että jossain ajan saatossa atomini siirtyvät sellaiseen paikkaan missä ne on luomassa elämää. Ts joku öttiäinen vaikka syö ne ja sitten niistä muodostuu elämää. Tätä on vaikea pohtia, kun ei ymmärrä mikä tietoisuuden luo tarkalleen ja tuo ominousin pointti minuuden ja fyysisen maailman suhteesta vaikeuttaa kysymystä. Meinaan tiedä tuota vaikka ajan saatossa olisin elänyt jonain muuna otuksena? Tällöin periaatteessa elän ikuisesti. Sitä aikaa jona olen vain atomeina ja minussa ei ole tietoisuutta en tietenkään noteeraa, se aika kuluu "välittömästi". Ei tämä tosin ajatuksena välttämättä kovin mukava ole, tiedä vaikka seuraavaksi on joku hiiri jota käytetään koe-eläimenä. On siinä tietenkin positiivinen puolikin.

Vaikka tajuan/uskon että tietoisuus ym. katoaa kuollessa, silti minua kuvottaa ajatus poltohautauksesta tai siitä että kehoni olisi öttiäisten ym. ruokaa maan alla. Ajatuksena olisi paljon miellyttävämpää jos minua pidettäisiin mausoleumissa!
 
Vaikka tajuan/uskon että tietoisuus ym. katoaa kuollessa, silti minua kuvottaa ajatus poltohautauksesta tai siitä että kehoni olisi öttiäisten ym. ruokaa maan alla. Ajatuksena olisi paljon miellyttävämpää jos minua pidettäisiin mausoleumissa!

Eikös joku vuosi sitten uutisoitu jenkkiläisestä ruumiiden epoksiin valupalvelusta. Täräytät raatosi istumaan ikuisiksi ajoiksi takapihalle.

Saattaa tosin hieman alentaa kiinteistön arvoa.
 
Miten ihmiset täällä uskosta riippumatta ajattelee siitä, että onko kuoleman jälkeen yhtään mitään?
Uskon tietoisuuteni sammuvan samalla hetkellä kuin aivotoimintanikin. Molekyylejäni en koe omistavani nytkään, sillä vuosi sitten suurin osa niistä oli jossain muualla - siis kehoni ulkopuolella.

En halua mitään kirkkomaakuoppaa, vaan uunin kautta johonkin kivaan rasiaan, josta sirottelu johonkin kauniiseen maisemaan olisi paras optio. En siis kuvittele itse näkeväni tuota maisemaa, mutta onpahan miellyttävämpää sille, joka haluaa tulla paikan päälle muistelemaan - jos nyt joku haluaa tulla.
 
Vaikka tajuan/uskon että tietoisuus ym. katoaa kuollessa, silti minua kuvottaa ajatus poltohautauksesta tai siitä että kehoni olisi öttiäisten ym. ruokaa maan alla. Ajatuksena olisi paljon miellyttävämpää jos minua pidettäisiin mausoleumissa!

Työni takia olen nähnyt paljon kuolleita ihmisiä eri mätänemisen asteissa. Tämän takia olen tullut vakuuttuneeksi, että kun minä kuolen, niin minut polttohaudataan. Hirvittää ajatus, että muutun pelkäksi lihavelliksi jossain vaiheessa ja, että madot syövät minut luuhun asti. :urjo:
 
Ehkä kryoniikka tarjoaa ratkaisun. Ei se kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin palaminen tai mullissa olo. Toki tuo epoksikin on ratkaisu :D. Toisaalta mieleen tuli myös, että minuthan voitaisin räjäyttää tsiljoonaksi pieneksi palaseksi. Hautausmaa maan pinnalla? No joo, ei taida kelvata viranomaisille. Avaruudessa ruumiin leijuminenkin olisi miellyttävän kuuloinen ratkaisu sekin. Näistä perinteisistä ratkaisuista ilmahautaus kuulostaa miellyttävimmältä.

Unohtui mainita, että kuoleman pelosta en kärsi, mutta eniten siinä rassaa ajatus siitä, että olisi vielä annettavaa muille ihmisille, vielä on paljon hyvää tekemättä jne. joten ei halua kuolla vielä. Varmasti moni kokee samoin, varsinkin jos on omia lapsia tai muuta huolehdittavaa.
 
minut polttohaudataan. Hirvittää ajatus, että muutun pelkäksi lihavelliksi jossain vaiheessa ja, että madot syövät minut luuhun asti. :urjo:

Onko muillakin vielä tämä ennen kuolemaa koettu epärationaalinen rakkaussuhde kuolleeseen minään (edit. luukasaan siis) :D ??? Ite oon pohtinu tätä kans aika paljon, ensin olin tuhkauksen kannalla, mutta loppujen lopuksi ajattelin, että halvin ja hyödyllisin kohde meikäläisen tomumajalle on lääkisläisten koeneulatyyny. Eli ajattelin lahjoittaa ruumiini tieteelle. Toivottavasti se kuoltuani on sellaisessa kunnossa, että siitä on hyötyä. Elintestamenttiki pitäs käydä väsäämässä. Mun tuurilla jään bussin alle ja maksa menee jolleki kusipää juopolle. Anna hyvän kiertää. Ja sarveiskalvojen myös.
 
Miten ihmiset täällä uskosta riippumatta ajattelee siitä, että onko kuoleman jälkeen yhtään mitään?

Raamattu lupaa että Jeesukseen uskova elää vaikka olisi kuollut..siihen kun lisätään vielä omat kokemukset jotka on antanut mulle vahvan luottamuksen ja rauhan siitä että mun elämä ei pääty sekuntiakkaan aiemmin kuin sen Jumala on säätänyt loppuvan, ni ihan levollisin mielin tässä mennään. En toki silti uhmaa kuolemaa, terveen järjen käyttö on sallittua. Mutta mun elämä ei ole kenenkään muun käsissä kuin Jumalan. Mun elämä on alkujaankin Jumalan lahja, ja tää jatkoaika missä nyt mennään uudesta elämästä nauttien ja Jumalaan turvaten on Jumalan suurta armoa.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
"Miksi ees yrittää jos kaikki on ennalta määrätty? Miksi väistää autoja suojatiellä jos kaikki on ennalta määrätty? Miksi tuomita rikollisia linnaan jos niiden teot on ennalta määrättyjä?" - Japi.

Jos ajattelee, että kaikki on ennalta määrätty, niin eihän se tarkoita sitä, että ihminen alkaisi haluta tehdä vastentahtoisia päätöksiä. Ihminen on joka hetkessä sellainen kuin on ja toimii sen mukaisesti.
 
Ehkä sinun pitäisi lähettää sähköpostia hänelle, ja kertoa itse miten surkeita argumentteja hänellä on. Dillahunty löytyy myös Facebookista.

Hänhän juuri videolla sanoi, että siinä vaiheessa, kun joku vetää Pascalin vaa`an esiin, niin keskustelu on ohi. :D

Et ota huomioon jumalia, joka arvostavat kriittistä ajattelua, skeptisyyttä ja omien aivojen käyttöä herkkäuskoisuuden ja pelon takia tehdyn uskon sijaan. Voi olla, että jos "vain uskot" vailla todisteita ja/tai vastoin kaikkia todisteita, niin joudutkin pelkureiden helvettiin. Eli ateistitkaan eivät välttämättä joudu helvettiin, vaikka eivät uskokaan mihinkään jumalaan, koska "heidän jumalansa" (huom. voimakasta kuvakieltä) arvostaa arviointia ja todisteiden punnitsemista, skeptisyyttä, järjen käyttöä ja sitä, että ateistit uskaltavat olla uskomatta mihinkään jumalaan sen sijaan, että pelkurimaisesti valitsevat yhden, koska "se on kannattavampaa peliteoreettisesti". Ja koska sen sijaan, että uskotaan yhteen jumalaan ja suututetaan kaikki muut mahdolliset jumalat, niin ateistit ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että sellaisia jumalia jotka arvostavat skeptisyyttä, saattaa olla useita. Joten ei, ei ole peliteoreettisestikaan järkevää uskoa yhteen jumalaan.

En ole kuullutkaan tällaisista "ateisteja suosivista" uskonnoista. Pelurina pitäisin siis odotusarvoltaan parempana turvautua johonkin valtauskontoon. Peluri voi halutessaan myös vain rukoilla ajattelematta sitä minkä uskontokunnan jumalaa rukoilee. Riittää siis, että hän ajattelee, että on keskimäärin mahdollisen jumalan/jumalien silmissä parempi rukoilla, kuin olla rukoilematta. Sen pohjalta mitä eri uskontojen opetuksista yleensä tiedetään rukoilevan ihmisen voi mielestäni perutellusti katsoa olevan vahvemmilla ateistiin nähden jos Jumala on olemassa.

Nuo sinun perustelut ateistin rukoilemattomuuden puolesta ovat mielestäni paljon huonompia ja enemmän hatusta heitettyjä, kuin se, että olettaa rukoilemisella keskimäärin olevan ennemmin positiivinen kuin negatiivinen vaikutus rukoilijalle jos Jumala on olemassa. Ja muutahan Pascalin kaava ei tarvitse.

Yksi syy miksi Pascalin vaaka on niin huono argumentti on, että se on pelkkää jossittelua. "Jos jumala on tällainen niin hän tykkää tuollaisesta", jne. Tämän seurauksena on erilaisia jumalvaihtoehtoja on melko paljon (tekisi mieli sanoa, että äärettömästi, mutta en ole varma olisiko se oikea argumentti).

Tähän sama kuin edelliseen.

Mikäli huomioidaan kristillinen konteksti, jossa jumala on kaikkitietävä, niin mielestäni se tuottaa aika suuren ongelman jos henkilö uskoo pelkästään sen takia, ettei halua joutua helvettiin. Tai koska se olisi uskovan mielestä peliteoreettisesti kannattavampaa. Kaikkitietävän jumalan luulisi tietävän, että tämän henkilön usko ei ole aitoa uskoa, vaan pelkkää pelkuruutta. Pelkkä vapaamatkustaja taivaaseen.

Eikös kristinusko nimenomaan opeta, että synnit saa anteeksi sen kun vain rukoilee. Että koskaan ei ole liian myöhäistä tms. En tunne kyllä asiaa eikä tämä oikeastaan kiinnostakaan.

Aito yritys saattaa riittää, tai sitten ei. Tämä juuri on Pascalin vaa'an ongelma. Se on yhtä jossittelua vailla minkäännäköistä tyydyttävää lopputulosta.

Kysymys on odotusarvon kannalta vain siitä voiko sillä aidolla yrityksellä katsoa olevan perustellusti keskimäärin parempi vaikutus, kuin sillä, että ei yritä ollenkaan. Voidaan vaikka sopia, että ollaan sen vastauksesta sitten eri mieltä, mutta mielestäni sinun ja sen videon hepun perustelut ei kyllä vakuuta millään tavalla.


Joo, Dillahunty varmaan tietää olevansa kusessa Pascalin vaa'an kanssa :D. Kysy siltä, että mitä se pelkää, ja raportoi tänne vastaukset.

Ihan sama vaikka se olisi joku nörttien ihannoima nero tms. Kerroin vain miltä se sen ylimielinen sössöttäminen näytti ja kuulosti.

Miksi niille pitäisi antaa painoarvoa tällaisessa asiassa?

Siksi, että ei ole absoluuttisen varmaa, että toinen tai molemmat ovat väärässä. Siksi tieteellisen informaation ollessa tasan olisi rationaalista antaa painoarvoa subjektiivisille kokemuksille. Siitä mahdollisuudesta siis, että niillä on painoarvoa. Sillä ei ole mitään merkitystä miten äärettömän pieni se mahdollisuus on.
 
WHERE U AT JAPI! Kerrohan asiasi, kun otit JBJ ketjussa esille tänne siirtymisen.

"Miksi ees yrittää jos kaikki on ennalta määrätty? Miksi väistää autoja suojatiellä jos kaikki on ennalta määrätty? Miksi tuomita rikollisia linnaan jos niiden teot on ennalta määrättyjä?" - Japi.

Jos ajattelee, että kaikki on ennalta määrätty, niin eihän se tarkoita sitä, että ihminen alkaisi haluta tehdä vastentahtoisia päätöksiä. Ihminen on joka hetkessä sellainen kuin on ja toimii sen mukaisesti.

En puhunut missään kohtaan vastentahtoisista päätöksistä, ei ole olemassa sellaista jos uskotte että elämä on ennalta määrättyä. Jos kuten Rujo sanoi urheilijoilla on vahva usko että kaikki on ennaltamäärättyä ja kiittävät jumalaa sen takia niin eikai tämä rajoitu vain urheilijoihin ja urheilusuorituksiin, mistä tälläinen tieto olisi peräisin että jumala vaikuttaisi vain niihin hetkiin?

Jos taas Maulerin väite että ihminen on joka hetkessä sellainen kuin on niin eihän se sitten mitään ennalta määrättyä ole, koittakaa nyt päättää.
 
Nuo sinun perustelut ateistin rukoilemattomuuden puolesta ovat mielestäni paljon huonompia ja enemmän hatusta heitettyjä, kuin se, että olettaa rukoilemisella keskimäärin olevan ennemmin positiivinen kuin negatiivinen vaikutus rukoilijalle jos Jumala on olemassa. Ja muutahan Pascalin kaava ei tarvitse.
Se on Pascalin vaaka. Ja se, että jotkut perustelut ovat mielestäsi huonompia, ei ole kovin väkevä looginen argumentti. Olet mielestäsi oikeassa, koska kristityksi uskovaiseksi tekeytymisen vaihtoehtokustannus on mielestäsi ateistille nolla. Missä olet väärässä sekä ennen kuolemaa että monissa vaihtoehtoskenaarioissa sen jälkeen.

Eikös kristinusko nimenomaan opeta, että synnit saa anteeksi sen kun vain rukoilee. Että koskaan ei ole liian myöhäistä tms. En tunne kyllä asiaa eikä tämä oikeastaan kiinnostakaan.
On muitakin uskontoja kuin evankelis-luterilainen kristinusko, jonka satut tuntemaan vain koska olet syntynyt suomalaiseksi. Jos oikea jumala onkin Allah, vie tämä juutalaisten jumalan puoleen viime hetkessä kääntyminen vain varmemmin ikuiseen helvettiin. Islam ei tunne viime hetken anteeksiantoa muutenkaan, joten palaamme tuohon vaihtoehtokustannukseen ja Pascalin vaakaan.

Islaminusko kasvattaa koko markkinaosuuttaan, joten se on kohta pallon suurin uskonto. Aiotko kääntyä muslimiksi enemmistön mukana? Jos et, miksi et?
 
Miten ihmiset täällä uskosta riippumatta ajattelee siitä, että onko kuoleman jälkeen yhtään mitään?

En osaa sanoa. Olen kuitenkin päättänyt, että kuolema on iloinen asia, joten en pelkää sitä. Pyrin keskittymään mahdollisimman hyvään elämään ja tietoisuus kuolevaisuudesta auttaa tässä. Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä olisinko tyytyväinen elettyyn elämääni jos kuolisin nyt. Mikäli tuntuu siltä, että jotain pitäisi tehdä niin sitten on syytä tehdä se nyt. Huomista ei välttämättä tule.
 
Miten ihmiset täällä uskosta riippumatta ajattelee siitä, että onko kuoleman jälkeen yhtään mitään?

Järjellä ajatellen vaan pimenee kuoleman jälkeen.. Mutta haluaisin silti uskoa jotain sellaista että jos olet elänyt hyvän elämän, tehny muille hyvää niin sais syntyä sitten uudelleen vielä parempana ihmisenä tai vaikka eläimenäkin.. Aina uskonu karmaan, se mitä teet ja ajattelen niin tulis samanlaisena takas..
 
Minua uskovana ihmisenä tässä Pascalin vaa'assa häiritsee lähinnä tämä lähestymistapa. Sen sijaan että usko nähtäisiin tässä maanpäällisessä elämässä ihmiselle iloa ja voimaa antavana asiana se nähdään ikäänkuin peliliikkeenä.

Jos ihminen vanhoilla päivillään katuu elämänsä aikana tekemiä pahoja tekoja niin siinä kohtaa voisi rukoilla ehkä ennemminkin sen puolesta että pystyisi elämään katumuksen kanssa eikä se olisi painolasti. Jumala varmasti haluaa kaikille ihmisille mahdollisimman onnellista elämää ja voisi jopa kuulla rukouksen. Jos asiaa ajattelee siltä kannalta että pitäisi pelata korttinsa oikein että Jumala olisi tyytyväinen niin hän varmasti arvostaa myös aitoa katumusta ja oletettavasti näkee sen.
 
Jos ihminen vanhoilla päivillään katuu elämänsä aikana tekemiä pahoja tekoja niin siinä kohtaa voisi rukoilla ehkä ennemminkin sen puolesta että pystyisi elämään katumuksen kanssa eikä se olisi painolasti. Jumala varmasti haluaa kaikille ihmisille mahdollisimman onnellista elämää ja voisi jopa kuulla rukouksen. Jos asiaa ajattelee siltä kannalta että pitäisi pelata korttinsa oikein että Jumala olisi tyytyväinen niin hän varmasti arvostaa myös aitoa katumusta ja oletettavasti näkee sen.

Juuri näin minäkin uskonnon näen. Kyse on onnellisesta elämästä, ei taivaspaikan ostamisesta. Tässä hieman insightia, jota voi halutessaan pohdiskella täysin sekulaarista perspektiivistä. Jokaisen noista bulleteista voisin hyväksyä oman uskontoni dogmiksi. Minulle riittää helvetin käsitteeksi jo se, että tajuaisin vasta kuolinvuoteella sykkyilleeni turhuuden perässä koko elämäni.
 
naamapalmu-ensimmainen_jeesuspikki_tappaa_saatana%21.webp
naamapalmu-kuolemasta.webp
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom