Olen ateisti. Elän normaalia elämää. En ole syönyt ketään ihmistä, en ole raiskannut enkä tappanut ketään. Luovutan verta säännöllisesti ja lahjoitan rahaa Punaiselle Ristille, jos sattuu kerääjiä tulemaan vastaan. Lahjoitan jopa Greenpeacelle. En sano olevani täysin puhdas pulmunen, mutta pyrin elämään tätä elämää tehden mahdollisimman vähän pahaa ja mahdollisimman paljon hyvää. Pyrin siihen, että hyvän määrä elämässäni olisi enemmän kuin pahan. Olen kiinnostunut paitsi urheilusta, myös uskonnoista hyvin innokkaasti, ja olenkin lukenut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta jo muutaman vuoden.
Kaiken oppimani perusteella olen tehnyt seuraavat johtopäätökset: En usko Jeesuksen olleen minkäänlainen jumalallinen olento. Hän oli ehkä todellisuudessa olemassa, mutta en voi olla edes siitä varma. Tämän johdosta olen pidättäytynyt seuraamasta mitään kristillistä oppia, vaan päädyin olemaan ateisti. Sinun mielestäsi minä tulen kokemaan ikuiset (tai määräaikaiset) helvetin liekit, koska olen näillä skeptisillä aivoillani (jotka oletettavasti Jumalasi on minulle antanut) olen päätynyt tähän yhteen väistämättömään lopputulokseen, eli että en ole vakuuttunut siitä, että mitään jumalaa on olemassa, tai että Jeesus Nasaretilainen olisi ollut jumalallinen olento. Toisaalta taas liberialainen kannibaali-raiskaaja-murhaaja-sotaherra saa taivaspaikan, koska on ottanut Jeesuksen sydämeensä. Tai vastaavasti tulen kärsimään samassa paikkaa sotaherran kanssa. Mutta se on varma, että minä joudun kärsimään.
Miksi minä sitten joudun kärsimään? Siksi, että en herkkäuskoisesti usko siihen, että 2000 vuotta sitten Maan päällä käveli jumalallinen olento. Ja koska en "ota häntä sydämeeni" (joka oletettavasti tarkoittaa samaa asiaa). Eli koska en ole jostakin asiasta samaa mieltä, niin ansaitsen helvetin kärsimyksen. Mikä voi olla moraalittomampi opetus, kuin tämä?
Vielä lopuksi haluan kysyä sinulta, Kalju, että uskotko minun ansaitsevan helvetin? Et toki tunne minua, mutta haluaisin sinun vastaavan sen perusteella mitä olen kirjoittanut.