Huh, nyt ollaan syvällä. Näin uutena, voisiko joku ilmoittaa leirijaon minulle jotta pääsisin mukaan jutun juureen. Eli kuka uskoo jumalaan ja kuka taas on ateisti?
Itsehän en usko satuihin, yhtenä pääsyynä lähinnä ne ristiriidat mitä raamatusta(kin) löytyy. En kuitenkaan (täysin) tuomitse uskovaisia. Lähinnä haluaisin oppia ymmärtämään sitä syytä/mekanismia, mikä saa ihmismielen syrjäyttämään kaiken faktatiedon. Puhetapani saattaa kuulostaa pilkkaavalta/tuomitsevalta, mutta en missään nimessä sitä niin tarkoita. Kai jeesustelijatkin osaa huumoria vastaanottaa.
Faktahan on se, että uskovaisia on, ja ihan pirusti niitä onkin, joten jotain taikaa siinä pitää olla. Siis siinä mekanismissa, mikä saa aivot käyttäytyyn kaiken järjen vastaisesti. Otetaan esimerkiksi kristinusko, kun suurin uskontokunta pakkiksella on varmasti kristinusko. Raamatustahan löytyy käytännössä kaikkeen vastaus, mutta samaan aikaan ei mihinkään. Siis ihan helvetin eeppistä mun mielestä! Kautta aikain raamatun oppien takia on kidutettu ja tapettu ihmisiä, hajotettu perheitä ja pyyhitty kokonaisia kansoja maan päältä, MUTTA samaan aikaan (tänä päivänäkin) se tuottaa ihan järjettömälle (see what I did there) osalle ihmisistä suurta toivoa ja on monesti ainoa asia, mikä auttaa yksittäistä ihmistä jaksamaan elämässään.
Joten edelleen, jotain maagista tässä on oltava. Koitan siis käsitellä koko asiaa mahdollisimman objektiivisesti. Oli jumalaa/jumalia olemassa tai ei, niin uskontoja on ja tulee olemaan. Itse toivon, ettei tulisi olemaan, mutta ihmismieli ei taida toimia niin.
Tykkään tosta Kaljunkin esittämästä asiasta, että loppuuko se elämä siihen viimeiseen silmänräpäytykseen. En tiedä niinkään elämän jatkumisesta, mutta mua kutkuttaa ihan helvetin paljon se tilanne, kun aika minusta jättää. Ihmisellä kuitenkin on tietoisuus, olemus. Mitä sille tapahtuu, kun elintoiminnot lakkaa. Viekö aivot sut johonkin muistoon/tilanteeseen, johon jäät jumittaan ikuisiksi ajoiksi? Tai siis se tuntuu ikuisuudelta, mutta käytännössähän sun aivot on vaan tiltannut. Vai meneekö ihan vaan pimeeks. Eli koetko ikuisuuden verran asioita silmänräpäyksessä, joten käytännössä mielesi ei ole kuollut vaikka se onkin kuollut.
Mielenkiintoisen tästä keskustelusta tekee myös se, että mitään varmaahan (vastapuolelle kelpaavaa) ei voida ikinä esittää. Jeesustelijat voi aina käyttää "ihmisten kokemuksia" ja omia mielipiteitään ja tätä perinteistä "todista, ettei jumalaa ole olemassa". Toisaalta taas ateistit voi kumota uskovaisten yksittäisiä väitteitä faktoilla ja tieteellä, mutta eihän me voida viedä uskovaista maailmankaikkeuden laidalle ja sanoa että "näetkös, ei siellä mitään jumalaa ole". Loputon väittely siis. Enemmän mua kiinnostaa tän väittelyn vaikutus maailmaan ja ihmisiin.
Summa summarum, jeesustelijat huutaa hep ja ateistit vaikka tööt =)