Ihmettelen itse sitä, että useat ateistit väittävät olevansa moraalisesti hyviä ihmisiä, mutta samaan aikaan selittävät tyyliin, että "kaikki uskovat pitäisi hävittää maapallolta"(samantyyppistä puhetta mitä kuulee yleensä äärimuslimeilta). Samat henkilöt ovat muuten joskus varsin liberaaleja, ja kannattavat kaikenlaisia vapauksia, mutta eivät suvaitse uskontoja, vaikka ne eivät vaikuttaisikaan kyseisen henkilön omaan elämään millään tavalla.
Itse olen kristitty, mutta en sitä ikinä sen enempää mainosta, tosin en myöskään häpeä vastata jos joku kysyy. Mulle ei ole ikinä tulleet ketkään jehovat, tms. ovelle, enkä jaksa kiinnittää huomiota niihin, jotka jakelee jotain lappuja rautatieasemilla. Sen sijaan monelle ateistille se on jostain syystä helvetin kova pala, että mä olen kristitty. Pitää jatkuvasti tulla aukomaan päätä ja esittämään viisaampaa, ja valittamaan raamatun ristiriidoista sun muusta, vaikka mä en olisi ikinä heitä pyytänyt keskustelemaan. Kyseessä siis lähes sama homma kun niiden jehovien kanssa monella ihmisellä, että tullaan tyrkyttämään omia juttuja. Samalla ne ateistit usein myös ylenkatsovat meikäläistä, eivätkä tajua sitä, että oon itekin aika moneen kertaan lukenut ajan lyhyen historian ja paljon muita vastaavanlaisia opuksia. Olettavat myös heti kreationistiksi, eivätkä jaksa kuunnella, mitä niille selitän. Oon kyllä huomannut että niitä ateistejakin on kahdenlaisia. Toiset on vaan ateisteja, ja toiset on Ateisteja isolla A:lla. Jälkimmäisenä mainitut ovat yhtä suuri riesa kuin kaikki uskonnontyrkyttäjät.
En kuitenkaan ikinä mitenkään sen pahemmin suutu niille, enkä myöskään ymmärrä miksi jotkut vetää herneen nenään ulkona lappuja jakelevista uskovista. Kyllä luulis että jos vaan sanoo niille suoraan että haluaa olla rauhassa, niin tuskin ne rupeaa päälle käymään.
