- Liittynyt
- 4.12.2004
- Viestejä
- 7 669
- Ikä
- 45
Mielipide tuokin mutta ootko nyt ihan varma että itse ihan psyykkisesti tasapainoisinta ihmistyyppiä edustat?
Olen varma ja ihan 100% varma omasta mielenterveydestäni kun on sen verran elämän aikana tehty erilaisia psykologisia testejä ihan jo töiden puolesta ym. missä on kartoitettu näitäkin asioita. Psyykkisesti olen terve ja tasapainoinen ihminen, siitä ei ole ollut koskaan mitään huolta, enkä koe että tässä kenenkään (ei sinun, minun tai kenenkään muunkaan) tarvi puolustella tai perustella omaa mielenterveyttään. Itse ainakin puhun vain ja ainoastaan yleisellä tasolla menemättä kenenkään kohdalla henkilökohtaisuuksiin.
Mutta se on hienoa että juuri sinä pystyt leimata uskoontulleet psyykkisesti sairaiksi ihan vaan henkilöiden nettipersoonan perusteella Oletpa sinä taitava
En ole leimannut ketään psyykkisesti sairaaksi, vaan vain ja ainoastaan esittänyt huoleni siitä että tälläinenkin mahdollisuus on olemassa. Psykiatrisen hoidon taustoja tuntevana ja esim. oman koulutukseni kautta minulla on paljon tietoa aiheesta ja myöskin suhteellisen laaja käsitys siitä millä tavoin mm. uskoon tuleminen on edustettuna psyykkisesti sairastuneilla ihmisillä (siis diagnosoiduilla). En myöskään tee mitään diagnooseja pelkän nettikirjoittelun ja nettipersoonan perusteella (enkä juuri muutenkaan), joten siitä voi olla huoletta, mutta toki muutokset persoonassa voi huomata ihan tälläkin tasolla jos on seurannut tai keskustellut joidenkin ihmisten kanssa syvällisemminkin ja jopa vuosikausia (ja kenties myös palstan ulkopuolella).
mutta jos joku uskoo Raamatun Jeesukseen ja elää sitä "tylsää vanhanaikaista" elämää todeksi ni silloin saa ihmisten vihaa ja empatiaa osakseen. kaikki muu henkisyys on trendi, mutta henkilökohtainen usko Jeesukseen saa ihmiset hiukan levottomiks ja pahalle mielelle kuten Even postauksesta hienosti esiin käy
Kyse ei ole siitä että joku uskoo johonkin, eikä etenkään jos usko on henkilökohtainen. Huolestuttavia piirteitä ja esim. psyykkiseen epätasapainoon tai jopa sairastumiseen viittaa usein ennemminkin voimakkaat muutokset ja erkaantuminen entisestä persoonasta niin, että muutoksen jälkeen heilutaan rajamailla siitä onko joku enää "normaalia". Uskoon tuleminen itsessään ja Jumalaan uskominen ei ole ongelma, vaan enemmänkin se jos ihmisen kaikki ajatukset ja teot täyttyvät sillä, uskon asioista puhutaan jatkuvasti, sitä sanomaa viedään kaikkialla eteenpäin ja kaikissa asioissa tukeudutaan siihen, verrataan siihen, tuputetaan sitä muille jne. Uskoisin että suurin osa ymmärtää mitä tällä tarkoitan.
Mieheni sisaren mies on kirkkoherra, eikä hänestäkään se usko näy oikeastaan millään tavoilla ulos vaikka se on hänen koko elämänsä ja työnsä. Hän ei siteeraa niitä asioita jatkuvasti (itseasiassa tietojeni mukaan ei koskaan), ei hurskastele, eikä hihhuloi julistamalla koko ajan jotain Herran Sanaa ja lainaile osia raamatusta hänen puheissaan. Hän ei myöskään ota Jeesusta/Jumalaa esille asioissa, kuten esim. ns. "hihhuloivat" ottavat. Että Herramme takia minulla on sitä ja tätä, Jeesuksen Kristuksen veri on nyt minut puhdistanut, tai että muut joutuisivat katumaan tapaansa elää, sitä etteivät ole uskossa, saati pelottele ketään millään ikuisella kadotuksella, tai esim. vihjaile asioilla kuten häpeä viimeisen hetken kohdattua tai juonitteluiden loppumisella jne. Tälläisistä asioista jatkuvasti puhuminen on yleistä lähinnä psyykkisesti sairailla ihmisillä, ei edes uskon miehillä itsellään ellei kyse ole kiihkouskovaisuudesta.
Sehän näissä asioissa on hienoa että ihan jokainen kuolee joskus ja faktat on silloin edessä, eli ihan jokaiselle totuus selviää, ja meidän uskomukset ja viisaus ei sitä totuutta määritä. Tän elämän voi elää valheeseen nojaten ja epärehellisesti mutta kerran ihan kaikki selviää. Se on monelle häpeän hetki. Sillon on juonittelujen aika ohi.
Niin. Sitten selviää mitä selviää tai ei selviä mitään. Sitä ei kukaan voi etukäteen tietää. Tärkeintä onkin että elää oman elämänsä haluamallaan tavalla läheisiään rakastaen ja muille ihmisillä hyvää tehden ja toivoen, uskoen niihin asioihin mitkä uskoo ja toteuttaen niitä arvoja mitkä kokee itselleen tärkeiksi. Voi olla että Jumala on olemassa, tai sitten ne kristinuskon Jumalaan uskovat ovatkin niitä vääräuskoisia jotka tullaan tuomitsemaan jonkun Cthulhun toimesta, tai sitten ei ole mitään muuta kuin tyhjyys. Tai "Jumalat" voivatkin olla jotain Prometeuksen leffassa esiintyneitä hahmoja jotka ovat luoneet ihmiset ja ovat itse korkeammalla tasolla. Ei voi tietää, eikä edes tämä kirkkoherra ole kertonut niitä asioita varmasti tietävänsä.