- Liittynyt
- 18.7.2011
- Viestejä
- 346
Täytyy sanoa, että vaikka täysin ateisti olen ja en usko mihinkään kuoleman jälkeiseen elämään, niin polttohautaus aiheuttaa minussa outoja tunteita. Ei siinä jos joku sen valitsee, sehän on nykyään kohtalaisen suosittu vaihtoehto. Mutta jotenkin idea siitä, että ruumiini ja arkkuni poltettaisiin pienessä tilassa kuoleman jälkeen on ehkä hieman ahdistava - vaikka ei sillä minulle mitään väliä ole kun olen kuollut. Silti jotenkin se aiheuttaa tuollaisen fiiliksen. "Maasta minä olen tullut ja sinne päädyn", vai mites se meni.
Ominous sanoi:Varmasti aika moni toivoo, että omaa jäämistöään, niin mätänevää ruumista kuin omaisuutta kohdellaan sellaisella arvokkuudella, joka vastaa omia arvoja. Itse haluan nimenomaan polttohautauksen lähinnä sen takia, että itsessäni herättää vastenmielisiä tuntemuksia ajatus siitä, että keho on kirjaimellisesti matojen ruokaa. Mielikuvat jostain silmämunan takaa ryömivästä tuhatjalkaisesta ei nyt ihan ole sieltä riemurikkaimmasta päästä. Mutta nykyään alkavat yleistyä muutkin tavat hävittää ruumis. Yksi uusi tapa on liuottaa ruumis kemiallisesti lipeällä. Vainajalla voi sitten toimenpiteen jälkeen putsata vaikka viemärin putket.
Minulle oli pitkään se ja sama, miten haluaisin tulla haudatuksi. Kuitenkin vajaa vuosi sitten törmäsin Neil DeGrasse Tysonin ajatuksiin aiheesta, ja nykyään haluaisin Tysonin tapaan tulla haudatuksi, samoista syistä kuin hän. Perustelu oli mielestäni jopa runollisen kaunis.
"I would request that my body, in death, be buried, not cremated, so that the energy content contained within it gets returned to the earth, so that flora and fauna can dine upon it, just as I have dined upon flora and fauna throughout my life." -N. Tyson