Mielestäni ihmisnisäkäs voi vain uskoa. Ei koskaan tietää. Tieteen kehittymisen historiaa jos vaivautuu vähän pohtimaan, niin näin se menee. Uskon siis seuraaviin:
1. Ihmisellä ei ole valinnanvapautta. Me valitsemme aina sen, jonka koemme sillä hetkellä itsellemme järkeväksi/hyödylliseksi/kannattavaksi. Valintojen vaakakuppi ei ole koskaan tasapainossa, vaan joku painaa aina enemmän. Ihminen on luontainen peliteoreetikko, joka tekee aina stategisesti fiksuimman valinnan.
2. Ihmisellä on valtava tarve kyetä ennustamaan tulevaisuutta. Haluamme elää arjessa, jossa ei tapahdu yllättäviä asioita. Olen sitä mieltä, että tämä selittää sen, miksi hakatut vaimot eivät yleensä lähde suhteesta. He ottavat mieluummin ennustettavan arjen, jossa tulee joskus turpaan, kuin hypyn "tyhjyyteen". Kun ennustamisentarve sekoittuu valintojen vaakaan, on ymmärrettävää, miksi ihmiset joskus näyttävät valitsevan "väärin".
3. 90 prossaa ihmisistä tuntee valtavaa tarvetta maailman selittämiseen. Mietitään jotain saatanan alkuräjähdyksiä ja ahdistutaan, kun ei oikein tajuta, että "miten se muka niin voi mennä". Ja sitten uskotaan jumalaan. Tai mietitään, että "Jos aika ja tila ovat meidän avaruutemme ominaisuuksia, niin MITÄ on avaruuden laidan toisella puolella. Ja taas uskotaan Jumalaan. Äärettömän harvat on niin vahvaluontosia, että hyväksyy sen, että maailmaa ei pysty selittämään. Mikä on siinä mielessä hirveän kummallista, koska sehän on ihan se ja sama, että miten tää juttu on syntynyt. Jumalaan uskominen on heikon ihmisen merkki. Yhtä heikkoa on väittää, että tiede kykenee selittämään maailman.
4. Ihmisen ja Maapallon elo on täydellistä sattumaa. Ihminen on näkevinään ns. "kausaalisuutta" (eli syy-seuraus-suhdetta) kaikkialla, mutta se on harhaa. Esim. jos mä pelastan tosta Vantaan joesta jonkun penskan hukkumasta, niin se on ihan sattumaa, koska jos vaimo olisi nalkuttanut viisi minuuttia kauemmin, en olisi ehtinyt paikalle. Ja vaimo lopetti nalkuttamisen, koska ikkunaan lensi lokki ja se pelästy. Mun mielestä maailma ei ole järjestyksessä. Mun mielestä on uskomatonta, että tää on pysynyt näinkin pitkään kasassa. (Tähän voi muuten sivuhuomautuksena todeta, että on FYSIIKAN LAKI, että maailma pyrkii epäjärjestykseen. Muutenhan asiat ei ruostuisi, ei tarttisi siivota, ei mädännyttäisi...) Aika monelta meistä on meinannut henki lähteä, ja useimmat sen tajuaa, että sattumankauppaa oli hengissä säilyminen.
5. Avaruudella ja ihmisellä ei ole minkäänlaista tarkoitusta tai merkitystä. Avaruus vain on. Minä vain olen. Tarkoitan tällä sitä, että jokaisen elämän tarkoitus on sen yksilön pään sisällä.
6. Meillä ei ole minkäänlaista keinoa tietää, että miltä maailma näyttäisi ilman KIELTÄ. Sanat pakottavat minut näkemään maailman tietyllä tavalla. Kun olen oppinut jonkun koirarodun nimen, näen niitä väkisinkin. En voi nähdä "homoja", jos minulle ei ole kerrottu, "miten homo käyttäytyy". Asteekkien ja Intiaanien pyhät miehet ovat todennäköisesti tämän päivän transuja ja skitsoja. Moraali on myöskin täysin sattumanvaraista. Se riippuu siitä, että missä kohtaa historiaa sitä sattuu elelemään. Samalla tavalla me oltaisiin nähty noitia ja hukuteltu niitä, jos me oltaisiin keskiajalla. Moraali on pelkästään yhdistelmä sitä, että joku kertoo meille "ei noin saa tehdä, näin pitää tehdä, katso nyt kun pikkusiskolle tuli pahamieli, eikö sua hävetä". Siitä sitten penskalle tulee itselle paha mieli, ja koska ihminen pyrkii välttämään pahaa mieltä, se ehdollistuu "hyväksi". Ihminen on eläin. Samalla tavalla kuin koirilla tai leijonilla ei ole moraalia, ovat sanat "hyvä", "paha", "oikea", ja "väärä" VAIN SANOJA. Yleensä ihminen elelee silleen, että sillä olisi mahdollisimman hyvä mieli.
7. Edelliseen liittyy se, että lineaarinen aikakäsitys on täysin kielen tuottama illuusio. Minä tiedän ainoastaan sen, että säännöllisin väliajoin näyttäisi tulevan kuumempia kausia ja muutosta näyttäisi tapahtuvan. Muutos taas on vittumaisesti pyrkimystä epäjärjestykseen (perkele kun tukka lähtee päästä ja rypyt lisääntyy...)
8. Melkein kaikki kuolee kituen. Vituttaa.