indigof73 sanoi:
En siltikään pysty ymmärtämään, tyhmä kun olen, että mikä tässä on se erityisen huono asia? Jos tieto tarkentuu ja todetaan, että on olemassa sekä DM1:n ja DM2 -muotoa jostain oireyhtymästä, niin pitäisikö ne niputtaa mielestänne samaan kategoriaan a'la Jumala rankaisi lapsiasi sinun syntiesi tähden?
Anyway, itse en kyllä usko tähän 'fyysinen todellisuus on sosiaalinen konstrukti' -väittämään, olen vajavainen.
Et sinä ole Indigof tyhmä. Päinvastoin, ainakin minun mielestäni olet Dragonin, IronMindin ja Miken kanssa noin seitsemän fiksuimman postaajan joukossa. Ihan samanlainen materialisti minä olen kuin sinäkin. Mun väite on ainoastaan se, että sanat vaikuttavat siihen, miten me maailma nähdään. Koska väitteen esittäjällä on todistustaakka, olen kirjoitellut tänne lätinöitä ajasta, noidista, homoista, skitsoista, poppamiehistä, dysfaatikoista ja MBD lapsista. Mä pystyn mielestäni heittämään koko tieteen hevonvitunhistorian sulle esimerkiksi tästä. En mä myöskään usko, että moraali (arvot, hyvä, paha, oikea, väärä) olisi missään muussa kuin kielessä ja siinä, että jollakin tyypillä on paha mieli. Mun mielestä mun aistit saa koko ajan helvetinmoista tykitystä ulkoapäin, ja mun pää yrittää volat täysillä, kielen avulla, JÄRJESTÄÄ sitä kaaosta jotenkin järkeväksi. Ja sen verta vajavaisena pidän ihmisapinan päätä, että todennäköisesti mennään aika usein metsään.
Ei sun tarvi olla samaa mieltä mun kanssa. Mun mielestä konstruktivistien argumentit vaan on parempia kuin realistien. Maailma on aina sellainen, kuin on sitä hahmottavien ihmisten päissä oleva kieli. Ilmestyikö ensimmäinen anorektikko maailmaan silloin, kun diagnoosi tehtiin ensimmäisen kerran. Vai oliko keskiajalla anorektikkoja, joiden nimi oli "riutuva linnanneito". Kumpi on todempi kuva maailmasta? Aikoinaan oli laiskoja lapsia. Nyt on vain lapsia, joilla on joku "häikkä".
Oikeestaan tän vois tiivistää kahteen lauseeseen. Voit yrittää kumota ne, ehkä mustakin tulee realisti. Voi olla, että mua senkin jälkeen vituttaa maanantai aamuisin. Mun mielestä:
1. Kielen ulkoisesta "objektiivisesta" todellisuudesta voi tietää vain mielen symbolisen systeemin kautta (eli kieli, käsitteet, kategoriat).
Tarkoitan tällä sitä, että havaintoa ei ole mahdollista tehdä kielellistämättä sitä jollakin tavalla. Vaikka sitä katsoisi vain kiviseinää, niin siinä näkee muodon, tilan, kovuuden, aineen jne. Jos joku on tehnyt "ei-kielellisen havainnon", niin nyt on hyvä hetki kertoa se.
2. Mielen symbolinen systeemi on sosio-historiallisesti täysin sattumanvarainen.
Tällä hetkellä mennään tän systeemin mukaan, ja uskotaan siihen, mikä fiksuimmalta näyttää. Pidän mä silti täysin mahdollisena, että 2040 joku kivikova ateisti tiedemies esittää uuden tiedon valossa jonkun väitteen, joka kumoaa evoluutioteorian jollakin toisella teorialla, ja sitten taas uskotaan siihen. Se, että "fyysinen todellisuus on konstruoitu juttu" ei tarkoita sitä, että ei uskottaisi fyysiseen todellisuuteen. Päinvastoin: konstruktivistin on pakko olla umpipuhdas materialisti ollakseen looginen. Mä suhtaudun ainoastaan skeptisesti siihen, että se miten mä maailmaa käsitteellistän olisi jossain yksi-yhteen vastaavuussuhteessa "riippumattoman" maailman kanssa. Se on ihan tsägää, että millaisia symboleja mun synapsit mulle tuottaa, kun mä maailmaa katselen.
Summa summarum:
Olen materialisti
Uskon tieteeseen
Tiedän, että sanat nussivat aivojani koko ajan nyrkillä perseeseen.