Äijä sanoi:
Jaa niin haettiin nyt vähäsen eri asioita. Itselläni oli mielessä ihan alkualku eli maailmankaikkeuden syntyhetket. Että mitä siellä on tapahtunut? Se on jäänyt hämärän peittoon.
"Aika" on meidän maailmankaikkeutemme ominaisuus. Tai tarkalleen ottaen aika on meidän keksintömme. Peräkkäisiä tapahtumia ja muutosta varmasti tapahtuu, mutta tällaiset sanat kuten kuukausi, tunti ja sekunti ovat melko sopimuksenvaraisia juttuja. Mailit, paunat, solmut, kilot, kilsat, leiviskät, naulat, ruukut...Sitä voi mitata maailmaa ihan miten huvittaa. En mä ainakaan ole "tuntia" tai "sekuntia" nähnyt missään muualla kuin ihmisen rakentamassa kellossa. Ei näy oksalta ylimmältä sekunnit, kun järvenselkää katsoo.
Ehkä ennen "big bangia" oli joku toinen universumi, joka kutistui kasaan ja räjähti uudestaan. Ehkä siinä universumissa oli erilaiset luonnonlait kuin tässä meikäläisten. Ja nyt nyt sitten uskovainen kysyy, että "Mistä se ihan eka universumi sitten sai alkunsa". Siihen minä sanon, että "ei hevon vitun hajua, ei kiinnosta".
Niin kauan, kuin meidän sanamme kuten "alku", "tila", "avaruus" ja "aika" viittaavat TÄMÄN maailmankaikkeuden ominaisuuksiin (aikahan syntyi big bangissa), niin siitä, mitä oli ennen alkuräjähdystä EI VOI PUHUA!
Tää nyt menee taas tähän aiheeseen, mistä Indigofin kanssa tossa joku aika sitten kiisteltiin. Eli vaikka olen absoluuttisesti tieteisuskovainen materialisti, niin en silti usko, että meidän on koskaan mahdollista päästä "kielen taakse". Mä uskon (olen hihhuli, ha haa...) hyvin voimakkaasti, että monet asiat, mitkä meidän mielestä on "maailman ominaisuuksia", onkin itseasiassa meidän "kielen ominaisuuksia". Esim alku-loppu, syy-seuraus, aika, vastakohdat ja kaikki diagnoosit on mun mielestä tällaisia.
Esimerkiksi keskiajalla oli "noitia". Jengi tiesi, mistä noidan tunnistaa, ja hukutteli niitä. Jossain vaiheessa joku päätti, että ei niitä noitia oikeesti olekkaan. Diagnoosi "noita" päätettiin poistaa kielestä. Erityispedagogiikassa keksittiin 80-luvun alussa sellainen diagnoosi kuin MBD (minimal brain disfunction). Noh, lekurit tiesi, että miten MBD lapsi käyttäytyy, ja niitä sitten diagnosoitiin roppakaupalla. Noin 90-luvulla keksittiin sellainen sana kuin "dysfaatikko". Lekurit kerto, että mistä dysfaatikon tunnistaa, ja niitä alettiin löytää roppakaupalla. MBD diagnoosit romahtivat, nykyisin niitä ei tehdä juuri ollenkaan. Kysymys: Missä olivat dysfaatikot 70-luvulla ja missä ovat MBD-lapset 2000 luvulla? Ja eikö ole niin, että itseasiassa JOKA IKINEN SANA ON KEKSITTY? Jokainen sana, on jossakin kohtaa historiaa ilmestynyt kieleen. Esimerkiksi sana "aika" ei taatusti ollut ensimmäisiä puhuvan apinan sanomia äänneyhdistelmiä. Veikkaan, että oli jotakin tyyliin "varo" tai "tiikeri".
Tieteellisesti voidaan ajatella, että tämän päivän sanat kuvaavat "paremmin" maailmaa. Ongelma on vain siinä, että mulle ei ole tänäkään päivänä valjennut, että miten "todistetaan", että tieteen sanoilla on tarkempi ns. yksi-yhteen viittaavuus suhde niiden "kohteiden" kanssa, joista se puhuu.
No joo, mutta se alkuperäinen ihmetyksen aiheeni on se, että mitä LISÄARVOA ihminen saa elämäänsä miettimällä jotakin tapahtumaa ENNEN alkuräjähdystä. Ei mitään, paitsi korkeintaan päänsäryn tai uskonnollisen valaistumisen. Eli mielestäni tuo on juuri se psyykeen piirre, joka tuottaa uskovaisia - ei kestetä sitä, että ihminen ei kykene selittämään universumia. Ollaan yhtä aikaa vitun heikkoja ja vitun suuruudenhulluja. Heikkoja, koska ahdistutaan avaruuden laidasta, ja suuruudenhulluja, koska halutaan selittää, että mitä on siellä laidan takana.
Asiasta sadanteen: Kyseessähän on maailmankatsomusthread, joten loppuun tietty maailmankatsomuksellinen mielipide: On TUTKITTU juttu, että tavara ja yltäkylläisyys lisäävät ihmisten onnettomuutta. Nigerialaiset voittivat viime kertaisen globaalin onnellisuus-kyselyn. Vai kuinka monella pakkislaisella on liian usein onnellinen, huoleton ja stressitön olo?