- Liittynyt
- 21.12.2002
- Viestejä
- 389
Sikanauta sanoi:Mielenkiintoista logiikkaa. Kuvitellaanpa tällainen hypoteettinen tilanne, että olisi 100 nälkää näkevää ihmistä, jotka kuolevat huomenna, jolleivat saa ruokaa. Sinulla olisi antaa ruokaa, mutta vain 50:lle ihmiselle. Kumpi olisi siis parempi vaihtoehto: a) pelastaa nuo 50 nälkäkuolemalta vai b) antaa kaikkien 100:n kuolla, koska et voi tasapuolisesti auttaa koko porukkaa?
Vaikka kysymyksen asettelu hieman kangertelee, vastataan nyt kuitenkin jotain. Ensinnäkin tilanteeseen vaikuttaa se, kuka nämä 50 väliaikaiselta nälkäkuolemalta pelastuvaa valitsee. Todennäköisesti ei ole olemassakaan mitään oikeudenmukaista tapaa valita: jos he valitsevat itse niin itsekkäimmät ja kyseisessä tilanteenasettelussa vahvimmat selviävät, eivät välttämättä älykkäimmät ja ahkerimmat, joista eniten olisi hyötyä maan tulevaisuuden kehityksen kannalta. Jos joudut tekemään valinnan itse, on homma täysin arpapeliä, joskin sillä erotuksella että siinä leikitään jumalaa. Siispä jos kyseessä olevat ihmiset asuvat käytännössä "toisella puolella maailmaa", täysin tietämättömänä siitä että joku voisi heistä viisikymmentä pelastaa, olisi parempi jättää kaikki 100 taistelemaan elinkeinostaan ja elämästään ilman ulkopuolista apua (ks. seuraava kappale), tai vaihtoehtoisesti tarjota kaikille tasapuolista apua välillisesti ongelmatilanteeseen sen sijaan että muutama korotettaisiin muiden yläpuolelle. Miten tämä tehdään sitten tasapuolisesti ja järkevästi? En tiedä vastausta.
Kyllä tuo lähimmäinen on ihan määrittelykysymys. Minulle ainakin lähimmäinen on jokainen tällä yhteisellä pallolla elävä ihminen, eikä pelkästään oma kaveripiiri tai siniristilipun nimeen vannova naapurin Jorma, joka rehellisellä työnteollaan parantaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta.
Toki asia on näinkin ja jokaisella on oikeus välittää mistä tai kenestä tahansa. Itse haluan kuitenkin olla realisti tässä asiassa; ihmisiä kärsii ja kuolee jatkuvasti ja tulee aina kuolemaankin. Kokisin tämän enemmänkin luonnonlakina kuin kasana yksittäisiä ongelmia, jota ihminen harhaisen rationaalisuuden varaan rakennetussa maailmassa ei pysty ikinä muuttamaan. Se että arvostaa ihmistä ihmisenä siinä missä itseäänkin ei tarkoita etteikö tämän ihmisen poistuminen elävien keskuudesta olisi muiden elämän jatkumisen kannalta tarpeellista. Yksilöistä kun vielä siirrytään tarkastelemaan ihmismassoja, tulee väkisin mieleen Darwinistinen evoluutioteoria varustettuna ripauksella teknologis-taloudellisesta kehitystä. En siis voi sanoa tuntevani sympatiaa sellaisia ihmisiä kohtaan, joita en ole ikinä tavannut. Ei ole kuitenkaan väärin välittää, joskin täytyy muistaa että todellinen välittäminen on myös raskas henkinen taakka joka harvemmin auttaa ratkaisemaan perimmäisiä ongelmia kärsimyksen takana.