Mättöpäivä

17v 170/89. 40 mäkkärin kananugettia (2 teamboxia), quarter pounder with cheese ja normi ranskikset. aikaa meni n. 40 min oon hidas ja huono syömään
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Toad sanoi:
Itse olen huomannut parhaaksi dieetillä, ettei pidä ollenkaan mättöpäiviä, tai sitten todella harvoin (kerran, max 2 kuussa). Mitä enemmän mättää sitä enemmän tekee herkkuja mieli arkenakin.
Click to expand...

Olin itse asiassa ennen dieettiä päättänyt, ettei lainkaan mitään mättöpäiviä, että 2-3kk dieetti menee kokonaan ilman herkkuja ja luulin, että ei edes tekisi mieli. Päästiin kahden viikon kohdalle ja homma repesi. Maistoin jossain kylässä hiukan jotain makeaa ja kotona sitten ahminkin jo vatsan täyteen makeaa. Seuraava repsahdus kahden viikon päästä. Ja taas kahden viikon päästä, pian repsahdukset tulivat viikon välein. En ole kertaakaan päättänyt pitää herkkupäivää vaan yksinkertaisesti paska fiilis on johtanut sortumiseen ja sitten aivan silmittömään morkkikseen ja pakkolenkkeilyyn. Kohtuutta ei ole vaan jonkun ruokavalioon kuulumattoman maistaminen johtaa fiilikseen, että nyt on aivan sama, mitä tässä syö ja kuinka paljon, kun kaikki on jo pilalla. En ole onnistunut vastustamaan sokerinhimoa. Se psyykkinen ja fyysinen addiktio sokeriin on niin paha, että ei pysty ajattelemaan mitään muuta, kädet tärisee, ahdistaa, ei saa unta jne. Kun fyysinen addiktio helpottaa, olisi vielä se psyykkinen ratkaistavana...

Itse asiassa taisin vastata hiukan väärään ketjuun, kun minulla tässä ei ole kyse sopimusherkuttelusta vaan ihan ratkeamisesta ja ahmimisesta.

Ja näin naisena ei missään tapauksessa voi pitää dieetillä yhtä herkkupäivää viikossa, vaikka joku mies voisikin. Tällöin paino ei laske ja on sitten ihan turha ollakaan koko dieetillä, kun lihaskaan ei kasva, kun terveellisiä hiilareita ei tule tarpeeksi tasaisesti joka päivä. Voisi heittää koko dieetillä vesilintua, mutta ei tässä kyllä uskalla riisiä tai puuroa alkaa syödä yhtään enempää ennen kuin on tuo herkutteluongelma ratkaistu tai kohta saa oikeasti pohtia, että olikohan tuolla jossain läskin alla jotain lihastakin piilossa.
 
Mannari, kovin tuttua tekstiä! Mättöpäivät eivät ole minullakaan monesti olleet suunniteltuja, vaan hallitsemattomia ahmimisrepsahduksia milloin mistäkin syystä (ahdistus, vitutus, väsymys).

Ihan oppikirjan mukaan hankin sen ahmimisongelman. Dieetti (aivan turha, normaalipainon alarajoilla) ja tiukka kuri johti siihen, että pienikin herkku sai aikaan totaalirepsahduksen, kun "peli on jo menetetty, kunnollinen elämä on ohi ja ihan sama mitä syön." Lisäksi olen hoitanut pientäkin ahdistuksen tunnetta syömällä holtittomasti, ja sehän vain lisäsi itseinhoa. Klassisia syitä ja seurauksia siis. Ahmijan pahin vihollinen on laihduttaminen, ja laihduttaminen johtaa hyvin helposti ahmimiseen, jos sellaiseen on yhtään taipumusta.
 
Jos kerra kahtee viikkoon ahmiikin koko päivän niin ei se mitää dieettiä kaaja.. ihmiset vois ottaa vähä rennommi ton homman varsinkin jos ei kisoihi oo menossa. Stressi ei oikei hyvää painon pudotukselle tee.. pitää osata kuunnella kroppaa Jos unetkin menee perseellää nii ehkä dieetin vois tehdä fiksummin.
 
Itse suosittelen pyrkimystä ajattelutavan muutoksen, joskin se on helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa käytännössä tai antaa mitään konkreettisia vinkkejä.

Ensinnäkin pitää lakata ajattelemasta muita ajatellessaan ulkonäköä. Entä sitten vaikka lihon vähän ja kerään rasvaa; niin kauan, kun on vielä sellaisessa kuosissa että itsestä tuntuu hyvältä, niin ei vetää pipoa liian kireälle (kilpailijat tietty erikseen, mutta joku järki kautta linjan). Jos joku huomauttaa rasvasta, lihomisesta tai ylipäätään mistään ulkoisesta tai jopa muustakaan henkilökohtaisesta ominaisuudesta negatiiviseen sävyyn, on henkilö oman ajattelutapani mukaan jollain tavalla ahdasmielinen. Henkilöt jotka arvottavat ihmisiä tiukasti varsinkaan minkään ulkoisen ominaisuuden suhteen eivät ole mielestäni sen vaivan arvoisia, että heidän sinua koskevista mielipiteistä kannattaa liiemmin välittää. Ole itsekäs ja rohkeasti!

Toiseksi ajattele pitkällä tähtäimellä. Vaikka olisit dieetillä. Ei kannata lähteä siitä ajatuksesta, että nyt vedän ajan X ihan hullun tiukkaa linjaa. Tällöin kaikesta joutuu kieltäytymään ja varmasti houkuttaa. Tämä ei tarkoita, että itsekuria ei tarvittaisi. Kuitenkin suhtautumalla asioihin pitkäjänteisesti, ei pienistä asioista tulee maata kaatavia (esim. yhdestä kakkupalasta viikko tai kuukausitasolla) ja homma pysyy rennompana. Tavoitteita voi ja pitääkin asettaa, mutta toisaalta pitää myös muistaa olla armollinen ITSELLEEN(kin). Kaikkihan tässä ihmisiä ollaan. Jos ei nyt ole se rasvaprosentti niissä lukemissa ennen etelän matkaa tai kesää kuin oli aluksi kaavaillut niin sittenpä ei ollut, siihen ei kuole ja huomauttelijat kuitattiinkin jo yllä. Jatkaa dieettiä vielä hieman kaavailtua pidempään tai sitten on vain tyytyväinen itseensä siinä hetkessä ja ottaa opikseen myös omaa tavoitetasoaan kriittisesti ajatellen!

Siis:
1. Ole itsekkäämpi
2. Älä ajattele liikaa muiden mielipiteitä
3. Ole realistisempi (niin minäkuvassasi kuin tavoitteissasikin)
4. Ajattele pitkällä tähtäimellä
5. Ota rennosti ja VOI HYVIN niin henkisesti kuin fyysisestikin

=> Rennolla ja terveellä suhtautumisella tulevat dieetitkin sujuvat ihan varmasti paremmin
 
rotcevilta erittäin hyviä vinkkejä! Itselle tuo äärimmäisen tiukka ruokavalio luo toisinaan ongelmia. Alkusyksystä dieettailin hyvällä menestyksellä ja kohtuu kurinalaisesti, vaikka mitään suurta syytä ei ollut. Safkat vaa'an kautta ja herkkuhyllyjen ohi helposti, kun ei edes tehnyt mitään mieli. Nyt koittelin pari viikkoa samalla kaavalla ja tuntuu, että epäonnistumisia tuli toistensa perään. Syitä tähän oli se, että oli ihan naurettavan tarkka safkailujen suhteen, söi liian vähän ja ei hyväksynyt mitään herkuiksi luettavaa missään muodossa jne. Tästä seurasi valveunet ruoasta, jatkuva vitutus, sosiaalisten suhteiden vaikeutuminen ja vääristynyt suhtautuminen ruokailuun. Olen niin laiska, etten viitsi itseäni kiusata ja sosiaalisia suhteitani pilata, joten nyt mennään hetki jos toinenkin syöden hiukan vapaammin, joskaan nyt ei mitään jokapäivämäkissäjab&jleffaseuraksi -linjalle ole tarkoitus lähteä. Liikutaan ihan sen tuottaman ilon vuoksi, miettimättä joka helvetin muuttujaa, joka vaikuttaa lihaskasvuun.

Treenaamisesta ja ruokavaliosta on tehty niin helvetin kovaa taidetta, että siihen sokeutuu aika helposti, jos liikaa lähtee miettimään.
 
Tänään meillä ilmeisesti just tuo mättö päivä , syödään mitä sattuu maistuun hyvältä. Huomenna sittaas laihdutetaan, nostellaan painoja ja varmasti kivempi nostellakin kun on enempi energiaa mitä tässä laihduttaessa on ollut. Nyttenkin vetelen edelleen pandan lakkalikööri konvehteja jälkkärix aamuruoka oli makkaraperunat(isäntä alotti jo uuden kirroksen makkaraperunoita) . Ihan aamulla useampi herkkukahvi(pian keitän lisää jotain suklaa kahvia tai muuta muullon "kiellettyä".Ainoo liikunta on koirien lenkitys mutta sekin vain koirien vuoksi. paino nousee- no jos sitten laskis taas paremmin alko oleen painon pudotus liian hidasta. Hitto kun tulee hiki tuosta karkin syönnistä, mutta on sevaan hyvää vaikka pian tekee pahaa. mutta maistuu niin hyvältä nääkaffeet nyt pakko mennä naapurin isäntä tuli kaffeelle.
 
Tälläistä cleania mättöä tänään:

Laatikollinen Alppeneja
200g kaurahiutaleita
80g recojauhetta
16kpl kauraleipiä
100g peanut butter
50g hunajaa
rasvainen tonnikalasalaatti
1kg päärynöitä
Iso annos kanaa ja nuudeleita
200g raejuustoa

kcal 4650

hh735 p206 r106
 
sukkapossu sanoi:
Syön koht preworkout ateriaks uunipellillisen pizzaa ja lasken sen vaa kolmas osaks päivän ruokii.. O se rankkaa mättää ruokaa jotta kasvais xD
Click to expand...

Toisen mättö on toisen päivällinen. Mulla on huomenna varmaan mättöpäivä, aattelin syödä amarillon haasteburgerin. Jos jää nälkä, niin vois kävellä makuunin ja/tai kossupermarketin kautta himaan. Ennen suoritusta aattelin vetää jalkatreenin.
 
Voin sanoa, että kyllä nää mättöpäivät tekee välillä ihan hyvää, kun ei tarvitse "stressata" syömisistä. Tänään siis keskitytään makuhermojen hemmotteluun. Lounaaksi meni lohkoperunoita, piffiä ja kermapippurikastiketta, johon tungin vähän tuorejuustoa ja jälkkäriks vetelen tummaa suklaata ja kevytmaitoa. :D Itselläni yleensä ei mättöpäivät mene överiksi, koska itse en pahemmin tykkää makeasta tai pikaruoasta, mutta välillä on pakko antaa keholle ja miellelle lepo, niin jaksaa taas uuteen viikkoon. :)
 
Vielä olisi viikko diettiä jäljellä. Ajattelin vetästä viikon päästä sen kunniaksi 10k-20k mätön ja katsoa kuinka paljon sitä oikeasti pystyy syömään, kun tosissaan yrittää.
 
rotcev sanoi:
Itse suosittelen pyrkimystä ajattelutavan muutoksen, joskin se on helppo sanoa, mutta vaikeampi toteuttaa käytännössä tai antaa mitään konkreettisia vinkkejä.

Ensinnäkin pitää lakata ajattelemasta muita ajatellessaan ulkonäköä. Entä sitten vaikka lihon vähän ja kerään rasvaa; niin kauan, kun on vielä sellaisessa kuosissa että itsestä tuntuu hyvältä, niin ei vetää pipoa liian kireälle (kilpailijat tietty erikseen, mutta joku järki kautta linjan). Jos joku huomauttaa rasvasta, lihomisesta tai ylipäätään mistään ulkoisesta tai jopa muustakaan henkilökohtaisesta ominaisuudesta negatiiviseen sävyyn, on henkilö oman ajattelutapani mukaan jollain tavalla ahdasmielinen. Henkilöt jotka arvottavat ihmisiä tiukasti varsinkaan minkään ulkoisen ominaisuuden suhteen eivät ole mielestäni sen vaivan arvoisia, että heidän sinua koskevista mielipiteistä kannattaa liiemmin välittää. Ole itsekäs ja rohkeasti!

Toiseksi ajattele pitkällä tähtäimellä. Vaikka olisit dieetillä. Ei kannata lähteä siitä ajatuksesta, että nyt vedän ajan X ihan hullun tiukkaa linjaa. Tällöin kaikesta joutuu kieltäytymään ja varmasti houkuttaa. Tämä ei tarkoita, että itsekuria ei tarvittaisi. Kuitenkin suhtautumalla asioihin pitkäjänteisesti, ei pienistä asioista tulee maata kaatavia (esim. yhdestä kakkupalasta viikko tai kuukausitasolla) ja homma pysyy rennompana. Tavoitteita voi ja pitääkin asettaa, mutta toisaalta pitää myös muistaa olla armollinen ITSELLEEN(kin). Kaikkihan tässä ihmisiä ollaan. Jos ei nyt ole se rasvaprosentti niissä lukemissa ennen etelän matkaa tai kesää kuin oli aluksi kaavaillut niin sittenpä ei ollut, siihen ei kuole ja huomauttelijat kuitattiinkin jo yllä. Jatkaa dieettiä vielä hieman kaavailtua pidempään tai sitten on vain tyytyväinen itseensä siinä hetkessä ja ottaa opikseen myös omaa tavoitetasoaan kriittisesti ajatellen!

Siis:
1. Ole itsekkäämpi
2. Älä ajattele liikaa muiden mielipiteitä
3. Ole realistisempi (niin minäkuvassasi kuin tavoitteissasikin)
4. Ajattele pitkällä tähtäimellä
5. Ota rennosti ja VOI HYVIN niin henkisesti kuin fyysisestikin

=> Rennolla ja terveellä suhtautumisella tulevat dieetitkin sujuvat ihan varmasti paremmin
Click to expand...

Tai sitten vaan kasvattaa selkärangan eikä ole mikään vitun kermaperse. Jos ei saavuta tavoiteltua rasvaprosenttia tietyssä ajassa niin vika on vain itsessä. Silloin on ollut saamaton vätys ja menettää ihmisarvonsa. Juuri tälläisten "minä saan olla läski" -ajattelijoiden takia meitä tikissä olevia ahdistaa ja vituttaa liikkua julkisilla paikoilla kaikenmaailman rasva- ja selluliittikasojen joukossa.
 
Hahah. Hauskoja juttuja teillä.:D Minkäs tässä nyt tekee ku on tämmönen kermaperse.:D

Tänään ei ollu mättöpäivä, mutta mättösafka meni kurkusta alas. Pari bigmacateriaa koneistoon rankan jalkajumpan jälkeen. Menee nimittäin suoraan pyllyyn.:whip:
 
BiggerFasterStr sanoi:
Tai sitten vaan kasvattaa selkärangan eikä ole mikään vitun kermaperse. Jos ei saavuta tavoiteltua rasvaprosenttia tietyssä ajassa niin vika on vain itsessä. Silloin on ollut saamaton vätys ja menettää ihmisarvonsa. Juuri tälläisten "minä saan olla läski" -ajattelijoiden takia meitä tikissä olevia ahdistaa ja vituttaa liikkua julkisilla paikoilla kaikenmaailman rasva- ja selluliittikasojen joukossa.
Click to expand...

Vituttaa olla tikissä? buhuhuuu. Kasvata sinä pallit sen selkärankas jatkoksi, niin ei tarvi ahdistua joka asiasta.
 
Tompsu18 sanoi:
Vielä olisi viikko diettiä jäljellä. Ajattelin vetästä viikon päästä sen kunniaksi 10k-20k mätön ja katsoa kuinka paljon sitä oikeasti pystyy syömään, kun tosissaan yrittää.
Click to expand...

Voin tulla virtuaalisesti vertaistueksi mättämään, jos meinaat pystyttää ketjun eeppisiin aterioihin.

Edit. Jotta en olisi niin selkärangaton läski, niin tunnustettakoon, että en mättänyt tänään, kun aiemmin ketjussa uhosin.
 
BiggerFasterStr sanoi:
Tai sitten vaan kasvattaa selkärangan eikä ole mikään vitun kermaperse. Jos ei saavuta tavoiteltua rasvaprosenttia tietyssä ajassa niin vika on vain itsessä. Silloin on ollut saamaton vätys ja menettää ihmisarvonsa. Juuri tälläisten "minä saan olla läski" -ajattelijoiden takia meitä tikissä olevia ahdistaa ja vituttaa liikkua julkisilla paikoilla kaikenmaailman rasva- ja selluliittikasojen joukossa.
Click to expand...

Kuules nyt kääpiöpomo, jos sun rasvat on 10%, niin en vielä huutelisi.

T: keskitysleiriltä karannut ja länsimaiseen roskaruokakulttuuriin ihastunut.
 
Siis kuka helvetti kuka muka haluaa olla paskassa tikissä ja sallia itsensä herkutella? Mitä vittua? Se ihminen ketä ei haittaa rasvan kertyminen on menettänyt halunsa ihmiskuntaan ja ihmisyyteen. Jokainen vitun siiderihoro sillä vitun pelastusrenkaalla haluaisi olla tikissä mutta se vitun selkäranka ei vaan saatana kestä. Ja ne jätkät jotka väittää olevansa tyytyväisiä kroppaansa kun rasvat keikkuu jossai 17% ja hauis on ylittänyt sen surkuhupaisan 40cm rajan ovat kaikki pelkkiä itseään kusettavia heikkoja yksilöitä joita ei pitäisi päästää rannalle ennenkuin vievät edes yhden vitun dieetin loppuun asti (saatika sitten fitness expoille)
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom