Tähän sanottakoon, että nykyajan yhteiskunnassa, jossa suurin osa ihmisistä alkaa olemaan ylipainoisia (Suomessa miehistä 60% ja naisista 44%), pidetään sitä jo lihaksikkuutena, jos ihminen ei ole laardin peittämä. Eli vaikka olisi millainen laihaläski niin heti, kun hauis erottuu siitä luun vierestä, ovat kaikki siiderivalaat tai laihaläskit kertomassa kuinka lihaksikas henkilö on. Ja tuokin on totta, että harrastuksen myötä se kuva muuttuu. Aluksi halusin juuri tuon kyseisen bimberomagneettikropan eli Brad Pittin Tyler Durden -kunnon. Nykyään haluan näyttää Bob Parisilta :D Jos oisin pitänyt tavoitteen koko ajan samassa niin voisi joskus ehkä olla tyytyväinen, kun on saavuttanut sen tavoitteen ja saisi kaiken lisäksi paljon enemmän - ainakin sen pari sivua sitten olleen tutkimuksen mukaan...
Samalla tavalla sanoisin, että muutkin urheilijat muuttavat käsityksiään. Otetaan nyt joku pikajuoksun juuri aloittanut junnu. Hänen mielestään aikaan x juokseminen on kova juttu, mutta lajiin perehtyessään hän tajuaakin, että ei se edes ole kummoinen asia vaan aika y on jo aika kova sana jne. Tämä kierre jatkuu sitten niin pitkälle kuin henkilö kunnianhimo ja muut vaikuttavat tekijät riittävät.