Leuanveto

Meta title: 💥 Leuanveto – Yläkropan kuninkuusliike ja kilpailu egojen sekä voimien rajasta

Meta description: Keskustelua tekniikasta, ohjelmista, lisäpainoista ja kehityksestä – kuka repii eniten ja millä tyylillä?**


Luin tuas tämän ja erellisen sivun ei oo homma hirviästi erenny rosenttilaskut hukas ja porukka miättii voiko läski vetää leukoja vai ei :D itte oon lihoonu ja siitä hualimatta vetelen leukoja. Tuahon 160kg läski vs. 100kg vähemmän läski +60kg hommahan mullon vastaus elikkä 160kg kaverin on helepompi kipata ja kontrolloora paino mutta jos kysees on 100% opetusvireoleuka niin ei oo mitää eroa mitä se paino on. Sitte jos 60kg veistos vetää +100kg niin lihasmassaa on lyhyelläkin niin vähä jotta suaritus on vaativa.
 
Jatkan hieman tuosta prosentti touhusta, itse käytän niitä kun toistoja jäljellä/RPE arviointi leuoissa on itselle paljon vaikeampaa kuin muissa nostoissa. Itsellä on suht räväkkä tuo leuanveto, ihan eri tasolla kuin esim penkki liikenopeudeltaan, mistä tulee se että etenkin kun kulkee hyvin niin seinä tulee tosi lujaa vastaan. Käytännössä ei ole leuanvedossa lainkaan minkäänlaista grindaus-vaihdetta jonka saa kytkettyä päälle kuten penkkiin/vetoon/kyykkyyn.
Jossain raskaassa sarjassa voi toisto 3. tuntua rpe7:lta(~3 toistoa tankissa) ja lentää ylös, mutta 4:s onkin sitten rpe10. Vedän täydestä riipunnasta ilman rimpuilua ja oma heikko kohta on aivan ylhäällä. Stoppeja ja hitaita negoja vähän viljellyt mutta ei nyt hirveästi ole vielä siitä muuttunut ja tuonne hyytyy edelleen.
 
RSH sanoi:
Jatkan hieman tuosta prosentti touhusta, itse käytän niitä kun toistoja jäljellä/RPE arviointi leuoissa on itselle paljon vaikeampaa kuin muissa nostoissa. Itsellä on suht räväkkä tuo leuanveto, ihan eri tasolla kuin esim penkki liikenopeudeltaan, mistä tulee se että etenkin kun kulkee hyvin niin seinä tulee tosi lujaa vastaan. Käytännössä ei ole leuanvedossa lainkaan minkäänlaista grindaus-vaihdetta jonka saa kytkettyä päälle kuten penkkiin/vetoon/kyykkyyn.
Jossain raskaassa sarjassa voi toisto 3. tuntua rpe7:lta(~3 toistoa tankissa) ja lentää ylös, mutta 4:s onkin sitten rpe10. Vedän täydestä riipunnasta ilman rimpuilua ja oma heikko kohta on aivan ylhäällä. Stoppeja ja hitaita negoja vähän viljellyt mutta ei nyt hirveästi ole vielä siitä muuttunut ja tuonne hyytyy edelleen.
Click to expand...

Itsellä kans ihan ylhäällä se kohta, minne liike stoppaa, jos on stopatakseen. En ole ihan varma, mistä lihaksista toi on kiinni: onko tyyliin hauikset vai lavanlähentäjät suhteessa heikot verrattuna latseihin, tai jotain. Nytkin 60kg nousee todella kevyen tuntuisesti siihen pisteeseen, jossa tanko on suurinpiirtein silmien korkeudella, jonka jälkeen liike muuttuu ensin hulluksi grindaukseksi, ja stoppaa sitten kokonaan. Toi on hassua, sillä latsien puolesta, joilla toi veto lähtee ja nousee about pään korkeudella, voisi selvästi käyttää enemmänkin painoa, kuin 60kg. Ehkä 65kg. Johtuukohan tämä sitten suhteettoman pitkistä kyynärvarsista olkavarteen nähden, että just leuan kääntö tangon päälle liikkeen lopussa tuntuu tosi raskaalta isommilla painoilla, kerta siinä työskentelevä lihajsett ovat mekaanisesti aika heikossa asemassa voimantuoton kannalta.

Jos vertaa esim. raskaisiin soutuihin, missä lavanlähentäjien voimakäyrä on paljon edullisempi, kerta paino ja sitä liikuttavat lihakset ovat suorassa linjassa keskenään. Eli siis souduissa, joissa kroppa on 90 asteen kulmassa painoon nähden, liike on suoraan ylös/alas. Toisin kuin leukojen loppuvedossa, missä paino vetää toisaalta kroppaa alas, ja latsit vetävät kroppaa vertikaalisesti ylös, mutta lavanlähentäjät joutuvat samalla tuomaan leuan tangon yli horisontaalisessa suunnassa.
 
Vaginaattori sanoi:
Myötäotteella sanoisin, et vahvat forkut on ainaki yks, millä saa väännettyä ittensä pois monista ongelmakohdista. Jos ite haluun mahollisimman paljo voimaa tuottaa, ni vedän aika paljo käsillä(tyhmä lause, mut pointti kuitenki) just tän takia. Jos alkaa jtn hifisteleen, et onko se skäpula nyt täydellisesti riträkted ja tuntuma vaikka latseissa legendaarinen, ni syö ainaki multa räjähtävyyttä. Mul on muutenki erittäin paljo tollasta kiihtyvyyttä luonnostaan, ni miksei sitä hyödyntäis voimailuun, missä sil on merkitystä?
Click to expand...

Joo, totta kai isot kuormat pyritään aina nostamaan maksimaalisella kiihdytyksellä. Itsellä vaan se kiihtyvyys ei riitä tuomaan leukaa tangon yli 60 kg:lla. Vauhti ei riitä, vaan liike hyytyy just siihen tangon korkeudelle. Toisaalta, jos ei ole kisanostoja, niin mitä väliä. Kyllähän mä treenasin dippejäkin hullun vajaalla liikeradalla, ja rinta ja ojentajat kasvoivat silti paremmin, kuin millään muulla liikkeellä. Sit tietenkin, vajaa liikerata on huono voiman kannalta. Kyllähän varmaan etureidetkin kasvaa prässillä ja puolikyykyllä, mutta voimaa ei tule liikeradan raskaimpaan kohtaan, eli kulmaan, jossa lantio on vaakasuunnasta katsoessa reisien yläpinnan alapuolella. Kylhän tämä pätee noihin vajaisiin dippeihinkin: omapaino90kg+lisurit 90kg, 2 toistoa. Penkissä taas kokeilin huvikseen 110kg:ta, eikä noussut. Toisaalta olkapäät ovat dipeissä aika luonnollisessa ja vahvassa asennossa itsellä, toisin kuin penkissä.
 
Vaginaattori sanoi:
Kyl. Itellä jokainen liike, mitä teen, ni sille on joku selkee tavote, tai asia mitä sen on tarkotus kehittää. Pelkkä se ei siis riitä itelle, et pääsee egoileen ja käyttään isoi rautoja. Pitää olla sen arvosta(eli riskit minimissä & tiedostettuna) ja palvella jtn selkeetä tavotetta.
Nopeus, kiihtyvyys, räjähtävyys---->staattisuus, isometrisyys yms. Ajattelen aina ns. eri ominaisuuksia ja pyrin treenaa mahollisimman montaa niistä. Jos pystyn vaikka kyykkään nopeesti pohjalle, ja nouseen salamana ylös, ni haluun pystyy silti tekeen saman myös stoppikyykkynä.
Sit leuoissa jos tekisin jalat suorina(ei koukussa takana) ja yrittäisin jtn hifistellä & hidastella, ni olishan se tietenki vähän vaikeempaa. Mut oisko se kehittävämpää voiman kannalta? Mun kokemuksella ei. Mieluummi jalat koukussa, ni kontrolli pysyy parempana. Ja jos lantio & jalat vähän luonnollisesti liikkuu, ku vedän niin nopee ku fyysisesti pystyn, ni ei mitää välii, koska toimii. Eli mitään liikettä ei löydy mun treenistä ''läpällä'' juurikaa.

Ite oon luonnostani lähinnä heikko kaikis ''saliliikkeissä'', ja pärjäisin paremmin esim. sirkuksessa. Kyl mä henk. koht esim. saan paremmin kehitystä, jos ''cheattaan'' monissaki liikkeissä hieman, sen sijaan, et pyrin oppikirja formiin aina. Poislukien täysin kaikki kyykyt & mavet, mihin cheattaus ei kuulu. Mut en oo siis mikään lihavuori kaappi, mörssäri luonnostaan, vaan enemmänki jäntevä/ketterä manletti :D. Tosin geeneihin vetoominen sun muu paska, on ihan turhaa ittensä rajottamista. Silti ihan hyvä tiedostaa omat heikkoutensa/vahvuutensa & ottaa parhaat hyödyt irti niistä =). Muihin vertailu ylipäätänsä on ajanhaaskausta & aika betamaista(vihaan tätä termiä ;D).
Click to expand...

Hyvä, jos pystyy olemaan niin objektiivinen ja rehellinen itselle omien tavoitteiden suhteen, että kaikki treeni palvelee jotain tiettyä tarkoitusta. Mulla koko homma on yleensä mennyt just toisinpäin, eli olen yleensä ottanut jonkun valmiin rungon tai ohjelman, joka ei siis ole omasta päästä, vaan nimenomaan jonkun toisen, kokeneemman tyypin väsäämä. Olen sitten tehnyt ohjelmaa, ja sen perusteella, miten kroppa reagoi, olen joko tuunannut ohjelmaa niin paljon, että se ei enää edes muistuta alkuperäistä, tai sitten olen noudattanut sitä täysin orjallisesti. Väliilä noi omat modaukset ovat menneet täysin metsään, joskus taas fanaattinen ohjelman palvominen on johtanut loukaantumisiin ja tasanteisiin.

Ehkä tästä on kuitenkin oppinut sen vanhan viisauden ( oliko Loui Simmons, joka tän sloganin patentoi, ehkä... ) että kaikki ohjelmat toimivat, mutta mikään niistä ei toimi ikuisesti. Eli ehkä ne spesifiset jutut, mitä salilla treenistä toiseen tehdään, eivät ole yhtä oleellisia kuin se, että treeneistä muodostuva kokonaisuus palvelee jotain tarkoitusta. Ja tässä tulee sitten yksilöllisyys ja tavoitteet mukaan kuvaan, eli aikaisempi treenihistoria, loukkaantumiset, palautumiskyky, työkapasiteetti, liikkuvuus, vaste erityyppisille treenimetodeille, priorisoinnin tarve, jne. Mutta ehkä tärkeimpänä motivaatio ja treeni-ilo. Kovaakin treeniä jaksaa tehdä, jos siitä nauttii. Sit taas, jos siitä optimi treeni-ohjelmasta ei saa yhtään kiksejä, niin eipä se pidemmän päälle tule luultavasti toimimaan.

Mun mielestä cheettaus saattaa olla hyvä keino päästä tasanteista ohi. Jos sarjapainot ovat vaikka mavessa jumittaneet pitkään, niin voi kokeilla, pääseekö niistä eteenpäin heittämällä puhtaan formin kaivoon, ja pelkästään repimällä painot ylös apinameiningillä. Tämä siis, jos pohjat ovat olemassa, eikä alaselässä ole mitään aikaisempaa loukkaantumista. Itse en enää nykyään tekisi näin, mutta aikoinaan sarjapainot jumittivat vuoden 200kgx3, kunnes vedin 200kgx4 sellaisella formilla, jolla saisin nettipoliisit triggeröitymään. Myöhemmin tosin selästä pamahti välilevyt, joten omalla vastuulla voi kokeilla.

Kyllähän noi geneettiset eroavaisuudet ihmisten välillä ovat paljaalla silmälläkin nähtävissä ja niin ilmeisiä, että ei voi kuin ihmetellä, miten voimailusta ja bodauksesta puhuttaessa yhtäkkiä fysiikan lait ja reaalimailma saavat kyytiä, ja " you can be whatever you choose to be, you just gotta waaant it BAAD ENOUGH ". Musta tuntuu, että tämä quote saattaa viitata pikemminkin asenteeseen ja arvomaiilmaan, jonka ihminen tosiaankin pystyy "valitsemaan" ( vaikka noihinkin vaikuttaa elämänhistoria jne. ), mutta geneettinen todellisuus on jotain muuta. Tottakai omia rajoja saa hakea, ja se tässä onkin hauskaa, mutta tuntuu jotenkin surulliselta ajatukselta, että jos/kun ne omat rajat ( se legendaarinen "NATUMAKSIMI" ) alkavat vihdoinkin kummitella näköpiirissä, niin asiaa ei voida hyväksyä, vaan pään hakkaaminen seinää vastaan jatkuu sokean raivon vallassa, vailla mitään objektiivisuutta ja itsetuntemusta. Onneksi itsetuntemus kuitenkin kasvaa treenatessa, joten win/win!

Kiitti vastauksesta!
 
hyvässä ohjelmassa on viilausvara päivän kunnon mukaan ja mikä tärkeintä, se ohjelma on seurannan ja modailun alla eikä pelkkä lista tekemisiä seuraaviksi kuukausiksi.
 
Vaginaattori sanoi:
Nii no tietenki oon joutunu/ja joudun yhä kantapään kautta oppiin ekana ja kokeileen asioita, ennen ku tiedän, mitä mikäkin asia tuottaa käytännössä. Netti on aika kätevä paikka ainaki teoriapuoleen, jossei kirjoja jaksa lukea. Itel on vähän semmonen taipumus, et jos jtn asiaa alan tekeen, ni haluun siitä asiasta tietää kaiken mahollisen, enkä vaan läpällä höntsäillä, koska mua semmonen ei kehitä, eikä motivoi yhtään. Tää ei toki sitä tarkota myöskään, et olis pää tähdissä & epärealistisia odotuksia. Kaikkee muuta oikeestaan, koska pidän itteäni hyvinki realistina. Kuitenki tarkottaa sitä, et tavote on tulla asiassa X ajan myötä selkeesti paremmaks, ja ehkä jopa keskiverto jantteriaki paremmaks. Monesti teen asiat vähän ''omalla tyylillä'', aika boheemina ihmisenä, mut pyrin silti valistaan itteäni mahollisimman paljo, vaikka luulisinki jo tietäväni suurimman osan asioista. Kysymällä ja hakemalla kritiikkiä ei menetä mitään, vaan siit voi ainoostaa kehittyä.

Mut tää on vaa MUN näkemys asiasta. Jotkut tarvii enemmän ohjausta, eikä ees haluu ajatella välttämättä liikaa ite. Ei se väärin oo, eikä oikein. Mä en ees noudata mitään ohjelmaa enää, koska en nää pointtia. Ainakaan siis paperi versiota, tai jtn 100% muilta kopioitua. Mul on kaikki pään sisällä, ja muistan jokaikisen toiston & sarjan, minkä treenatessa teen. Mun eteneminen treenissä perustuu lähes täysin ''progressiiviselle ylikuormitukselle''. Uskon täysin, et tolla perus elementillä kehittyy ikuisesti, jos sen tekee oikein. Siks, koska kehitystä voi mittaa & kehittää nii monel eri tapaa, ku tota noudattaa. JTO voi tosin tän kumota, jos on eri mieltä. Itteään menestyneemmiltä tai vahvemmilta toki mielellään kuulee neuvoja, mut pitää muistaa, et neuvot ilman perusteluita, ei oo oikeita argumentteja, ja semmoset kuuluu peruskouluun luokassa huudeltavaks :D.

No ite näkisin mavessa tasan 2 cheatti keinoa, joista toinen on aivan typerää & toinen ei täysin turhaa, ja sitäki monet harrastaa. Eli pomputus tai touch n go on se enemmän järkevä. Toinen on korokkeelta maven alottaminen, josta lattiaan pompottelu :D(voit youtubesta ettiä ''zyzz deadlifts'' jos haluat järkyttää itteäs). Seki on sit just, jos on valmis tietosesti nostaan selkä köyryllä ja ottaan sen riskin, mikä siinä on. Ite en oo valmis, vaikka ei se tekniikka täydellisenä pysy kyllä, ku tarpeeks painoa tangossa. Pyrin kuitenki siihen. En kyl pidä tota huijaamisena. Lähinnä vaarallisena & epäkäytännöllisenä. Itellä toi ''cheatti'' on esim seuraavanlaista välillä: Kyykyssä ei hidasta laskua, vaan nopeempi tahti, leuoissa ei jäädä hidasteleen, alataljassa, kulmasouduissa, yms. lantiosta/alaselästä apua, pystärissä jaloilla pieni avustus, kohautuksissa koko kroppaa mukaan vähän jalkoja myöten, ojentajia taljassa tehdessä antaa hartioitten nousta ja saa avustettua selällä/rinnalla. Ei mitään niin radikaalia lähellekkään, et salikomediaa ketjuun pääsis, mut kuitenki semmost, et joku viikon salilla käyny läski varmaan tulis huuteleen, jos sais tilaisuuden päteä :D.
Click to expand...

Niin no, itsellä oli salikomedia-uran alusta saakka ohjausta, eli mun veli opasti kyykyt, mavet, penkit jne. Tekniikat ei todellakaan olleet oppikirjasta, penkki oli lahnaa, mave touch'n go remmeillä vaikka rautaa oli tangossa 60kg, jne. Mutta tuollaisella "väärälläkin" treenillä tuli perusajatus voimailusta aika selväksi: se on kiinni omasta työmoraalista ensiksi, kaikki muu tulee perässä. Voi tietty olla, että nyt kun treeniä on +10v takana, homma ei enää ole pelkästään tuollaista suoraviivaista runnomista, vaan järkeä pitäisi käyttää. Mä uskallan silti väittää, että asenne ja usko omaan tekemiseen pesee järjen. Ihminen on hassu otus: meillä on käytössä luomakunnan tehokkain tietojenkäsittelyjärjestelmä, ja me käytetään tätä järjestelmää usein tavalla, joka ainostaan vahingoittaa meitä itseämme, vaikka potentiaalia olisi vaikka mihin. Ehkä tässä kohtaa valmentaja toimisi: ei siksi, että sillä olisi salainen treeni-ohjelma, vaan ihan estämässä treenajaa itse sabotoimasta omaa kehitystään lyhytnäköisillä ratkaisuilla.

Mulla myös tiedon hakeminen johtaa varmuudella paralysis by analysis-tilaan. Olen niin pessimistinen luonne, että oikeastaan mitä vähemmän tiedän jostain asiasta ennen tekemiseen ryhtymistä, sitä parempi. Muuten ehdin luoda mielessäni 10 kauhuskenaariota siitä, mikä kaikkki voi mennä pieleen. Tietty nyt kun omakohtaista treenikokemusta löytyy, tiedosta VOI olla hyötyä. Varmuudella sitä taas ei voi tietää, ennekuin kokeilee. Koska kaikkea ei voi/ehdi kokeilla, on tosi hyödyllistä tuntea omaa kroppaansa. Tietty tässä on isona riskinä virhepäätelmät, joita itsekin olen monesti tehnyt omien kokemusten perusteella johtuen siitä, että en ymmärtänyt asioiden välisiä syy-seuraus suhteita niiden todellisessa kontekstissa. Yksi esimerkki tästä on ajatus, että yksi ainoa treenimetodi toimisi ratkaisuna kehittymättömyydelle. Eli jos treenissä on tasanne, niin homma ratkeaisi ainoastaan vaihtamalla ohjelmaa, jonka jälkeen kroppa alkaa taas reagoida. Tavallaan tämä on totta, mutta hommassa on se hauska puoli, että se mikä ohjelma tulee potentiaalisesti jatkossa toimimaan, riippuu siitä, millä ohjelmilla on treenattu siihen saakka.

Eli jos olen kolme kertaa viikossa kyykkäämällä saanut sarjapainot nostettua 160kg:sta 165kg:hen, todennäköisyys, että saisin ne edelleen nostettua 170kg:hen kyykkäämällä VÄHEMPÄÄ, kuin sen kolme kertaa viikossa, vaikuttaa musta aika pieneltä. Ja tästä päästään siihen, että mitä se kehitys merkkaa sulle, ja mitä olet valmis tkemään sen eteen. Tietty jotkut ovat kehittyneet paremmin vähentämällä treenien määrää, mutta näkisin tämän lähinnä piikkaukseen tähtäävänä, jolloin tarkoitus on ulosmitata kropasta kaikki tehot. Mutta kaikki ovat yksilöitä, ja jotkut saattavat reagoida voimakkaasti sellaiseen treeniin, joka paperilla näyttää ihan älyttömältä.

Et muuten pysty kehittämään voimaa ja lihasta ikuisesti, koska loppupeleissä tulet siihen pisteeseen, mihin äsken viittasin: eli kroppa vaatii kehittyäkseen niin hullun työmäärän, että sun on joko omattava ihan psyko-mentaliteetti, että selviät siitä hengissä ( varmasti moni kilpailija nimenomaan omaa tämän asenteen ), tai sitten "lisäravinteet" kehiin. Sit taas jos pubutaan taidon kehittämisestä, mitä esim. monet noista kehonpaino jutuista ovat, niin homma ei enää perustu kehon tasapainotilan järkyttämiseen ylikuormittamisen kautta, vaan taidon opetteluun. Vähän niinkuin esim. jonkun kamppailu-lajin opettelu ei perustu lihasten ja hermoston tarkoitushakuiseen overreachingiin superkompensaation toivossa, niin sama juttu.
 
Vaginaattori sanoi:
Kopioin suoraan muilta, ni säästän kirjaimia: https://bretcontreras.com/progressive-overload/ En lukenu, ku olennaisimmat kohat, mut vaikutti samalta, mitä ite noudatan. Kohdat 3,4,9, & 10 varsinki must olennaisia.
Jos kehitystä mittaa AINOASTAAN siten, että toi sun maves vaikka kehittyis 200kgx3:sta 200kgx4:ään, tai 200kgx3x3--->200kgx2x4, ni sit ei ehkä pysty ikuisesti kehittyyn. Leikitään, et toi olis vaikka sun natumaksimis tai jts. ni voisithan sä parantaa tota suoritusta, nii monella muullaki tavalla. Alkajaisiks, mitä tos Bret Contrerasin jutussa listataan kohassa 3, mut tohon voi heti lisää vaikka sen, että tekisitki ton sun maves jonain vaikeempana variaationa, mut samat setit. Esim. tempausotteella, pysäytyksillä, kaikki toistot kuolleina, vaihtamalla sumosta kapeeseen tai toisin päin, koko sarja myötäotteella, korokkeelta, yms. yms. Kehitystä on monenlaista. Jos joku on penkannu koko ikänsä, ni vaihtaa vaikka dippiin, mitä ei oo tehny. Ei tuu kyl tekeminen loppuu kesken, näin uskallan väittää. Kukaan ei oo nii vitun kova jätkä, et on kaikessa saavuttanu täyden luontasen potentiaalinsa.

En kyl oo täysin samaa mieltä kehonpaino liikkeistä, ellet nyt meinaa jtn tyyliin voltteja, tai 720 astetta muscle uppeja sun muuta akrobatiaa. Leuanvedot, dipit, punnerrukset lisäpainoilla/ilman yms. on nii peruskauraa, ettei noi kyl mitään taitoa juuri vaadi. Pystyy myös laskee kehityksen ihan samanlailla, ku vapaan painon liikkeissä, mut pitää huomioida vaan se oma paino. Sit jtn liikkeitä, mitä suurin osa populaatiosta ei edes kykene tekeen esim. rautaristi, planche, etu/takavaaka, yhen käden leuka, maltese, yms. ni kyl noi vaan suurin osa vaatii ihan helvetilliset voimatasot, eikä taitoa. Perus tekniikaan & tietämyksen tietty, mut ei mitään sirkusfriikin diplomia. Kehonpainoilussa jos aikoo menestyä, ni pitää kyl liikkuvuuteen, venyvyyteen, ja ehk tasapainoonki panostaa vähä enemmän, ku salitouhussa. Mut emmätiiä, samanlailla noita pystyy kehittää, jos on oikeet työkalut ja motivaatiot kohillaan. Kyl se rautakankiki taipuu, ku tarpeeks taotaan. Estäviä vammoja, sun muita poikkeavuuksia en tietenkään laske mukaan tähän.
Click to expand...

Sä olet täysin oikeassa näissä pointeissa. Aina löytyy jotain, mitä voi parantaa. Mutta kaikkea ei voi saada. Ja sit kun pitää alkaa priorisoimaan voimakkaasti, jotta saadaan mitään kehitystä, niin voi olla, että muissa liikkeissä/ominaisuuksissa mennään jo takapakkia + vammat yms vaikuutavat myös siihen, miten jo hankittuja ominaisuuksia pystytään ylläpitämään, jos ollenkaan. Voiko tässä tilanteessa sanoa, että kokonaisvaltaista kehitystä on saatu, samalla tavalla kuin aloittelija tai keskirason treenaaja voi kehittyä kokonaisvaltaisesti ilman, että mistään joudutaan luopumaan tai tinkimään, jotta voidaan kehittää jotain muuta?

Tässä on kyse tilanteesta, jossa mennään kaksi askelta eteen, jonka jälkeen kolme taakse, vain jotta voidaan ehkä jatkossa hyvällä tuurilla ottaa neljä askelta eteen, joka ehkä johtaa kehitykseen jossain tietyssä ominaisuudessa, jonka jälkeen pitää taas priorisoida jos homma halutaan säilyttää nousujohteisena.

Ongelma tässä vaiheessa on se, että näkyvän kehityksen aikaansaaminen on niin älyttömän hidasta, että touhu alkaa muistuttaa sitä kuuluisaa maratoonia, joka kaiken lisäksi ei lopu koskaan.
 
useimmiten joka liikkeessä on se heikko kohta, minkä treeniä ylenkatsotaan tai ei edes huomata. se sitten voi rajottaa kehitystä aika paljonkin. maastaveto nyt varsinkin on semmonen liike. jos se treeni junnaa, kropalla ei oo tarvetta kehittyä= päästä helpommalla. noita näkee hyvin usein, ku kattelen uusien asiakkaiden treenihistoriaa.
 
jto sanoi:
useimmiten joka liikkeessä on se heikko kohta, minkä treeniä ylenkatsotaan tai ei edes huomata. se sitten voi rajottaa kehitystä aika paljonkin. maastaveto nyt varsinkin on semmonen liike. jos se treeni junnaa, kropalla ei oo tarvetta kehittyä= päästä helpommalla. noita näkee hyvin usein, ku kattelen uusien asiakkaiden treenihistoriaa.
Click to expand...

Mavessa ton ymmärtää, kun liikkeessä ei ole venytysrefleksiä. Eli lihaskohtaiset heikkoudet vaikuttavat ehkä suhteessa enemmän, vrt. kyykky, jossa hyvinajoitetulla suunnanvaihdolla päästään tsägällä yli sticking pointista. Mutta jos vetoa miettii, niin eikö suurimmalla osalla nyt aika selkeästi ne heikoudet löydy takareisi-pakara akselilta? Jos pitoa löytyy kinkuista ja takajaloista tarpeeksi, niin voisi kuvitella, että myös alaselän staattinen työ helpottuu huomattavasti, ja liike on kaikin puolin turvallisempi ja taloudellisempi. Tämä selittäisi myös sen, miksi itsellä takakyykky korreloi aina hyvin vedon kanssa, kun taas etukyykyssä ei ole minkäänlaista siirtymävaikutusta.
 
kyykyssä silti suurimmalla osalla se heikko kohta on siinä puolikyykyn paikkeilla ja harvemmin siinä elastinen energiantuotto niin paljoa auttaa. hieman toki. aika paljonhan "voisi luulla", mutta käytännössä se noston kehittäminen on yksilötason juttu lähes aina, vaikka suurimman osan kanssa pärjään kohtalaisen yleispätevillä apukeinoilla. kyykkyjen apu vetoon riippuu vedon tyylistä ja heikosta kohdasta. etarista on joillekin iso apu.
 
jto sanoi:
kyykyssä silti suurimmalla osalla se heikko kohta on siinä puolikyykyn paikkeilla ja harvemmin siinä elastinen energiantuotto niin paljoa auttaa. hieman toki. aika paljonhan "voisi luulla", mutta käytännössä se noston kehittäminen on yksilötason juttu lähes aina, vaikka suurimman osan kanssa pärjään kohtalaisen yleispätevillä apukeinoilla. kyykkyjen apu vetoon riippuu vedon tyylistä ja heikosta kohdasta. etarista on joillekin iso apu.
Click to expand...

Ok, en kyllä ymmärrä, miten takakyykyssä heikko kohta voi olla puolikyykyn korkeudella. Etukyykyssä ymmärrän täysin, sillä etarissahan lonkka on lähes täysin ojentunut tolla korkeudella (oikeastaan koko liikkeen ajan), ja kaikki voima tulee etureisistä, joiden suhteellinen heikkous/vahvuus ratkaisee noston onnistumisen. Sit taas jos puhutaan julle/low-bar/voimannosto yms. -takakyykystä, niin tyylistä (ja ihmisestä) riippuen kroppa saattaa vielä puolikyykyn korkeudella olla vähän etukenossa,jolloin alaselkä ja lonkanojentajat pääsevät jeesaamaan etureisiä mukavasti.
 
no ehdottomasti suurimmalla osallahan se rauta nousee pohjasta juurikin siihen puolikyykyn huitteille ja siihen jää. polvi ja lonkka kauimpana toisistaan ku sivulta kattelee jne. tästä mulla on aika pitkä kokemus omista ja muiden treeneistä ja noiden kaikenlaisten heikkouksien poistamisista. aitoja prosentteja en nyt osaa samantien sanoo, mutta kyllä toi selkeesti se yleisin heikko paikka kyykyssä on. heitetään vaikka 80% noston feilutapauksista.

no niin... aika kaukana leuanvedosta.
 
jto sanoi:
no ehdottomasti suurimmalla osallahan se rauta nousee pohjasta juurikin siihen puolikyykyn huitteille ja siihen jää. polvi ja lonkka kauimpana toisistaan ku sivulta kattelee jne. tästä mulla on aika pitkä kokemus omista ja muiden treeneistä ja noiden kaikenlaisten heikkouksien poistamisista. aitoja prosentteja en nyt osaa samantien sanoo, mutta kyllä toi selkeesti se yleisin heikko paikka kyykyssä on. heitetään vaikka 80% noston feilutapauksista.

no niin... aika kaukana leuanvedosta.
Click to expand...

Okei, tietty jos toi on se kohta missä vauhti hyytyy, ja liike stoppaa kokonaan, niin siinä on järkeä. Eli pohjista päästään ylös, mutta ei tarpeeksi nopeasti. Mavessakin varmaan suurin osa ihmisistä saa painot irti lattiasta, mutta jos vauhti ei riitä, niin liike hyytyy just polvien alapuolelle. Niin, leuoista puheenollen, voimakäyrähän on leuoissa erilainen. kuin missään muussa "isossa" liikkeessä. Kaikissa kyykyissä, maveissa ja punnerruksissahan liike yleensä helpottuu loppua kohden, kun päästään yli siitä omasta heikosta kohdasta. Leuoissa se heikko kohta vaikuttaa tosi monella olevan päinvastoin aivan liikkeen lopussa. Souduissa periaatteessa sama juttu, mutta niissä ei oikein voi edes verrata suorituksia ihmisten välillä, kun tekniikka on niin "vapaa".
 
Jos painaa 80kg nii onko se sama ku tekis hauisväännön 80 kg?
ei.
paljon se sitten on? kuinka lasken? en jaksa mennä kokeilemaan

olisko 70% painosta?
Vaginaattori sanoi:
Vähä leukoja käsipainotteisesti(kapee myötäote/vastaote) & supersettina habakääntöjä & hammereita. Molemmissa liikkeissä staattisia pitoja sarjojen vikoilla toistoilla+lopussa 1 pidempi pito. Erittäin simppeli, mut mainio kombinaatio. Varsinki käännöt painaa leukojen jälkeen ihan kivasti, ku omat habavoimat selkään verrattuna ihan paskat muutenki. Oon ottanu ny tavaks tehä tällast spesiaalimpaa juttuu aina salitreenin päätteeks, ku tuun himaan. Varsinki sillon hyvä tapa lisää volyymii, jos salilla ollu väsyneenä, ja/tai syystä tai toisesta jääny treeni vajaaks.
Click to expand...
 
56 kg olis jos painaa 80kg
kuulostaa reee alistiselta

+ei siinä pelkästään haukkaa käytetä

vai kuinka päi persettä teen ne jos hauis ja ojentaan ottaa kun tekee leukoja
( joo ote ja leveys vaikuttaa )
 
Itte teen leuanvetoja nykysin suurimmaksi osaksi tyyliin pull up eli myötäotteella, vastaotteella meni kesällä vielä 18 puhtaasti (kädet suoriksi alhaalla, ei mitään jaloilla tempoilua/ihme venkoilua), nyt olen päässyt myötäotteella jo 16 kesken kovan viikon, mutta en kokeile kuin harvakseltaan maksimeja. Sen vuoksi nykyään myötäotetta koska se kehittää yläselkää paremmin joka on ollut ongelma ja epätasapainossa. Joudun tavallaan vetämään ilman oikeaa pikkurilliä, muuten vanha jännetulehdus ärtyy, varsinkin vastaotteella. Mutta sama vaiva ollut toisessakin kädessä ja kävin lääkärissä ja sain kortisonit, ei auttanut, sitten ortopedille joka otti kuvat ja sanoi että aika parantaa, ja ärsyttäviä liikkeitä välttäen, niin se piti paikkansa. Lisäpainoilla en tee, ainakaan vielä. Ja teen liikkeet hitaasti, on tehokkaampaa, eikä mene riuhtomiseksi huonolla tekniikalla. Paitsi nuo maksimit on pakko vetää nopeammin, mutta ei samaan tapaan riuhtomalla kuin ennen. 5 toiston sarjoja teen yleensä, minuutin palautuksella. Lopetan ennen kuin menee liian hapokkaaksi. 4-5x5 on normisetti nykykunnolla.

Olen muuten huomannut / tuntenut yläselässäni ja lapaluitten alueella kuinka vasta lähiviikikoina olen alkanut tuntemaan jotain tiettyjä lihaksia paremmin ja kokenut ahaa elämyksiä tekniikassa. Tuntuu että on tärkeää vetää loppuun asti kunnolla ylös eikä vain venyttää leuka nipin napin tangon ylle, ja laskeutua rauhallisesti alas kädet suoriksi, rauhallisemmin kuin ylösmenon (jonka voi vetää nopeastikin jos kykenee ja tekniikka on ok). Tuon loppuvedon kannattaa pyrkiä tietoisesti tekemään yläselällä jne, jos menee tavallaan hauiksilla/hauiksen alaosilla väkisin vääntämiseksi on parempi jättää siihen. Moni joka tuskailee vetämisen kanssa että ei nouse (olisi silmäniskuhymiön paikka, mutta olkoon) tarpeeksi niin luulisin että kannattaisi keskittyä etenkin tuossa vedon loppuvaiheessa tekemään oikein, niin väkisinkin nousee leuka reippaasti. Lapoja tiukasti yhteen ja tavallaan kohti häntäluuta, olkapäät täten "alhaalla". Ja laatu ennen määrää että pikkuhiljaa hermotus ja suoritustekniikka paranee, ja huomaa omaavansa uusia lihaksia. Olkapäät jos on kunnossa ja tasapainossa niin auttaa myös asiassa, vammojen välttämisen lisäksi.

Juutubesta olen paljon katsellut Jeff Cavalierin vinkkejä mm. leuanvedoista, ATHLEAN-X nimellä löytyy.
 
Back
Ylös Bottom