Lentopelko/ilmakuopat

Kysy joltain psykiatrilta olisiko hypnoosista apua tuohon.
Ellei se toimi, niin sitten vaan rauhoittavia naamaan. Turhaan kiusaat itseäsi.
Jollei sinulla ole kokemusta rauhoittavista, testaa niitä ennen matkaa ettei tule reissussa mitään ikäviä yllätyksiä.
Ja vaikka kävisit hypnoosissa, voisit silti ottaa varalle niitä rauhoittavia. Se pelko ei välttämättä silloin edes iske kun tiedät että sulla on "aseet" sitä vastaan mukana. :thumbs:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Mulla on myös lentopelkoa. Itse asiassa se on pahentunut viime vuosien aikana. Olen lennellyt kohtuullisen paljon ja kiinnostunutkin lentämisestä ja lentokoneista. Lennellyt simuillakin ja tiedän suurinpiirtein, mitä ilmassa tapahtuu, mutta eipä auta yhtään tuohon lentopelkoon.
Pelko pahentui pari vuotta sitten, kun lensin korva- ja poskiontelotulehduksen aikana lomalennolta takaisin. Nousu meni hyvin ja lentokin, mutta yhtäkkiä laskussa alkoi tuntua inhottavaa kipua poskessa ja hampaissa. Ihmettelin että mikä tuli ja mitä alemmas kone putosi (ilmanpaine muuttui), sitä enemmän kipu kasvoi. Loppulaskussa se oli jotain ihan järkyttävää...olen murtanut luita ja saanut mustelmia, mutta mikään ei ole ollut yhtä inhottava ja voimakas kivun tunne kuin silloin. Ja pahinta on, että sitä joutui täysin avuttomana sietämään, tietämättä kuinka kauan vielä kestää ja kuinka pahaksi se yltyy. Olin oikeasti varma, että siinä posken limakalvot tai ontelot repeää kohta.
No, pääsin alas maan kamaralle, ja vielä samana päivänä lääkäriin, jossa todettiin molempien korvien tulehdukset ja sain antibioottikuurin.

Noin vuosi sitten olin taas lomalla, ja pelkäsin koko matkan ajan, että sama toistuu. Eipä onneksi toistunut, mutta siitä yhdestä kerrasta on kyllä jäänyt niin pahat muistot, että en tiedä voiko koskaan ulkomaan lentoja lentää rauhallisin mielin.
 
Monesti fobiat menee siihen, että itseasiasssa pelkää enemmän sitä omaa reaktiotaan, kuin itse asiaa. Silloin sillä ei ole mitään merkitystä miten todennäköistä jonkun katastrofin sattuminen on.
Toimiva tie pois fobiasta voisi olla positiivisten kokemusten kartuttaminen. Aloittaa jostain helposta, ja etenee pikkuhiljaa. Lentopelossa se on kyllä aika hankalaa, kun taas tuosta isojen koirien pelosta pois oppiminen pitäisi onnistua pikkuhiljaa pienistä isompiin... Vaatii vaan aikaa ja sitkeyttä.
 
Sepustusta

Lentämisessä ei ole mitään pelättävää.

Tunti ennen lennon lähtöä ohjaajat ilmoittautuvat ko lennolle. Sitten he saavat ns briefing-package:n, jossa on vallitseva sää ja sääennusteet koko reitin varrelta, notam:it, joista käy ilmi viimehetken muutokset matkalla oleviin lentoväyliin, lennonjohtopalveluihin ja muuhun sellaiseen. Tämän paketin saatuaan ohjaajat tutustuvat huolella säähän koko reitin varrella aina varakentälle esti jonne harvoin joudutaan lähtemään. Turvallisuus syistä tällainen on kuitenkin suunniteltu joka lennolle. Sitten päätetään koneen tankkaus huomioiden tietenkin itse matkan pituus, sää, mahdollinen ruuhka määränpäässä ja kaikki muut vaikuttavat tekijät.

Tankkauksen tilattuaan lentäjät siirtyvät koneelle. Koneelle saavuttua toinen aloittaa lennon valmistelut ohjaamossa (mm tarkastaa ohjaamolaitteiden kunnon, katsoo matkalogista onko koneessa ollut vikoja ja että ne ovat VARMASTI korjattuja ennen lähtöä) sillä aikaa kun toinen lentäjä kiertää koneen tarkastaen itse koneen kunnon ( lisäksi koneen kiertää ramp esimies ennen kuin kone "työnnetään putkesta". Mahdollisesti myös mekaanikko on tarkastanut koneen). Kun toinen kuski palaa koneen kierrolta, käydään tarkasti läpi toimenpiteet mahdollisen moottorihäiriön varalta lentoonlähdön aikana (tässä ns. takeoff-briefing:issä todetaan mm se, mikä on nopeus jota ennen lentoonlähtö vielä voidaan keskeyttää moottorin hajotessa, kun tämä nopeus on ohitettu noustaan ilmaan joka tapauksessa. Kaikki matkustajakoneet nousevat myös yhden moottorin voimin ilmaan.)

Itse lennon aikana sattuvat viat ovat harvinaisia. Käytännössä koneen jokaisen osan huoltoelinkaari on dokumentoitu sen valmistuspäivästä/paikasta lähtien aina siihen hetkeen asti joka on meneillään. Koneille tehdään määräaikaishuollot kuten autoillekkin. Luonnollisesti pajalla käydään myös jos tarvetta ilmenee muuten.
Jos tapahtuisi niin, että koneen kaikki moottorit sammuisivat samaan aikaan, niin kone EI TIPPUISI, vaan lähtisi liitämään alaspäin samoin tavoin kuin purjekoneet. Ilman moottorivoimaakin kone on aivan yhtä hyvin kontrolloitavissa kuin normaalisti (siiveke-, peräsinohjaus). Matkustajakone pystyy liitelemään 10km korkeudesta vajaan kahdensadan kilometrin päähän ilman moottoritehoa. Ns mopo cessna ei liitelisi vastaavalta korkeudelta kuin noin sadan kilometrin päähän.

Samoin kuin ennen lentoonlähtöä, myös ennen laskutumista ohjaajat kertaavat tarkalleen toimenpiteet ja käytettävät menetelmät (tuloreitti, lennonjohto/navigointilaitteitteiden taajuudet, kentän erityispiirteet, vallitseva sää, mitä tehdään ja mihin mennään ylösvedon sattuessa jne.)

Lisäksi ohjaajat käyvät pari kertaa vuodessa harjoittelemassa simulaattoreilla kaiken maailman mahdollisten ja mahdottomienkin vikatapausten varalta. Heille pidetään myös vuosittain kirjalliset kokeet joissa kerrataan mm koneen tekniikkaa, ilmailusäännöksiä, aerodynamiikkaa, meteorologiaa, suoritusarvoja, ihmisfysiologiaa, toimintamenetelmiä jne.. Samoin mekaanikot ovat tarkan syynin alla, jotta heidän taitonsa ja tietonsa ovat ajan tasalla tehtävien suorittamista varten.
 
Toi Kedun teksti oli hyvä.... :)

Mutta toivottavasti määräaikaishuollon vertaaminen autoihin ei tarkoita samaa kuin että tarkistetaan onko pissapojassa tarpeeksi nestettä... :rolleyes:
 
Hyvä oli Kedun teksti, sitä ei käy kieltäminen, mutta valitettavasti lentopelolla (kuten millään muullakaan fobialla) ei taida olla juurikaan tekemistä terveen järjen ja/tai tiedon määrän kanssa... voi, jospa fobioiden kanssa voisikin skabailla järkeilemällä ja hankkimalla lisää tietoa, niin paljon helpompaa olisi elämä silloin...
 
Kedu sanoi:
Matkustajakone pystyy liitelemään 10km korkeudesta vajaan kahdensadan kilometrin päähän ilman moottoritehoa. Ns mopo cessna ei liitelisi vastaavalta korkeudelta kuin noin sadan kilometrin päähän.

Jos kaikki koneet sammuu 10km korkeudessa niin saa olla kyllä melkonen guru että saa tollasen koneen ehjänä maahan.
 
Lisää sepustusta

Depotti sanoi:
Mutta toivottavasti määräaikaishuollon vertaaminen autoihin ei tarkoita samaa kuin että tarkistetaan onko pissapojassa tarpeeksi nestettä... :rolleyes:
:nolo: No emmä ny tiiä kuin hyvä se oli..

Tarkotin tolla määräaikaishuollolla sitä (verrattuna autoihin), että samalla lailla kuin autoille myös koneille ne on määritelty tietyin väliajoin. Tosin koneissa ei lasketa kilometrejä vaan lentotunteja. Joidenkin osien kohdalla katsotaan myös laskeutumisten määrää. Ja moottoreiden kohdalla saurataan myös käynnistysten määrää ja erillistä "engine monitoring program"-ohjelmaa. Yleensä ottaen koneiden huolto luokitellaan A, B, C ja D huoltoihin, D huollon ollessa vaativin, jossa kone käytännössä puretaan osiin, tarkastetaan/huolletaan/vaihdetaan osat ja sitten taas kasataan. Tällainen vie aikaan noin 1.5kk.

Noiden öljyjen ym käyttönesteiden määrää tarkastetaan ihan lentojen välilläkin ja tarvittaessa tietenkin lisätään.
 
Viimeksi muokattu:
Guruista..

osku sanoi:
Jos kaikki koneet sammuu 10km korkeudessa niin saa olla kyllä melkonen guru että saa tollasen koneen ehjänä maahan.
En nyt sanoisi, että täytyy olla erityinen guru.. Väitän, että jokainen joka lentää leipätyökseen matkustakoneita pystyy siihen. (lukuunottamatta mahdollisesti joitain lähi/kaukoidän yhtiöitä.. mutta se on asia erikseen. Puhutaan vaikka länsimaisista yhtiöistä).
Yksi tallainen tapaus kävikin joskus 90-luvun puolivälissä, kun polttoaineen loppumisen vuoksi koneesta sammuivat kummatkin kannut. Ohjaajat liitelivät koneella pidemmän matkaa jollekkin pikkusaarelle, jonne laskeuduttiin. Kattelen jos löydän sen raportin netistä ja postaan sitte tähän vaikka linkin.
 
Kyllä rauhoittavat varmasti auttavat sinunkin pelkotiloihin, jos mäkin pystyn niiden avulla kävelemään hymy suussa Itäkeskuksessa tai mennä ruuhka-aikana metroon ja olla hyppäämättä jo seuraavalla pysäkillä pois. :D
 
Mainitsemani tapaus olikin niin uusi kuin vuodelta 2001, eikä 90-luvun puolivälistä.
Tässä tapaus pähkinänkuoressa:

The aircraft was on a flight from Toronto, Ontario, Canada to Lisbon Portugal when a problem developed with the fuel system approximately 300nm northeast of Terciera Island, Azores Islands, Portugal. The crew elected to divert to Terciera Island for an emergency landing. The Captain reported that approximately 100nm from the airport, the left engine failed, and some ten minutes later, the right engine failed as well. The aircraft, using a minimal amount of hydraulic and electrical power supplied from its Ram Air Turbine, continued gliding toward Terciera Island in a gradual descent. The Captain reported that the flight arrived over Terciera Island at FL150 (15,000 feet), at dawn, and so he elected to make a visual approach to the airport with no engine power.

The total flying time without engine power was in the neighborhood of 17 to 18 minutes. The aircraft sustained minor damage during the landing, including damage to the landing gear as twelve tires exploded upon touchdown.

Initial reports indicate that a fuel line which had been replaced several days before became severed, leading to a fuel leak of approximately 37,000 gallons over the Atlantic Ocean.
 
Kedu sanoi:
Jos tapahtuisi niin, että koneen kaikki moottorit sammuisivat samaan aikaan, niin kone EI TIPPUISI, vaan lähtisi liitämään alaspäin samoin tavoin kuin purjekoneet.

Oisko sulla lisää faktaa/lähdettä tähän. Voisi kuvitella, että esim joku MD-11 tulee aika lujaa alas mottoreiden sammuttua. Kiinnostaisi tietää pystysuunnassa oleva nopeus maan pinnan tasolla, jos moottorit sammuvat vaikka 10 000:ssa.
 
Täytyy kattoo jos netistä jotain löytyis. Md11:sella liitosuhde on muistaakseni 1/18.5 eli jokaista alaspäin liu'uttua kilometriä kohden kone on maahan nähden matkannut 18.5 km eteenpäin. Veikkaisin, että ykstoistasella pystynopeus vois olla n 460 metriä/minuutissa jolloin kymppikilsasta maahan kestäisi 'bout 22min.
 
Kannattaa ottaa lennolle mukaan joku hyvä pokkari. Mielelläänsä vielä huumori aiheinen. Itse suosittelisin Juoppohullun päiväkirja -sarjaa, erityisesti osa 3 "Raskausarpia" missä sankarit lähtee lomalle lentokoneella ja yksi kaveri pumpataan täyteen rauhoittavia/viinaa :hyper:
 
Integrandi sanoi:
Oisko sulla lisää faktaa/lähdettä tähän. Voisi kuvitella, että esim joku MD-11 tulee aika lujaa alas mottoreiden sammuttua. Kiinnostaisi tietää pystysuunnassa oleva nopeus maan pinnan tasolla, jos moottorit sammuvat vaikka 10 000:ssa.

Hmm, en ihan tajunnut kysymystä. Eli jos 10km korkeudesta tullaan liitelemällä alas maan pintaan, paljonko on pystysuuntainen nopeus hetkellä kun kone koskee maahan? Eli kuinka kovin tömähtää?

Eihän tuota voi noin vain laskea, riippu tietty siitä missä asennossa siivekkeet ovat eli missä liukukulmassa konetta on alas tuotu. Pitkää liitoa haettaessa täytyy tietty siivekkeillä hakea optimisuhde pysty ja pituussuuntaisten nopeuksien välille.

Saahan tuon pystysuuntaisen nopeuden vaikka ihan minimaaliseksi kun tuo konetta jyrkässä kulmassa alas nopeuden saamiseksi, ja loppuvaiheissa käyttää nopeuttaa keulan nostamiseen ja pystysuuntaisen nopeuden hidastamiseen.
 
Kai Nalo sanoi:
Viime vuonna kuoli 428 ihmistä matkustajaliikenteen turmissa, kun lentäjiä oli 1,8miljaaaardia..
Ihme, että nykyään on silti noinkin paljon lentäjiä. Mistä valtiolla riittää rahat kaikille lentäjille yhdessä koneessa on n. 100 lentäjää? Entä mihin sijoittavat matkustajat?? Mihin maailma on menossa?
 
Integrandi sanoi:
Oisko sulla lisää faktaa/lähdettä tähän. Voisi kuvitella, että esim joku MD-11 tulee aika lujaa alas mottoreiden sammuttua. Kiinnostaisi tietää pystysuunnassa oleva nopeus maan pinnan tasolla, jos moottorit sammuvat vaikka 10 000:ssa.


Kyllä minäkin sen verran tiedän koneista, että ei ne sieltä tipahda kuin kivi maahan jos moottorit sammuu :D
Jos siivet on ehjät, niin kantopinta-alaa riittää, koneen täytyy vaan laskeutua pikkuhiljaa jotta nopeus säilyy riittävän suurena.
 
hc-audio sanoi:
Ihme, että nykyään on silti noinkin paljon lentäjiä. Mistä valtiolla riittää rahat kaikille lentäjille yhdessä koneessa on n. 100 lentäjää? Entä mihin sijoittavat matkustajat?? Mihin maailma on menossa?

Paikkaan jossa kukaan ei enää puhu aiheesta vaan piikittelee toisiaan kirjoitusvirheistä :D
 
hc-audio sanoi:
Ihme, että nykyään on silti noinkin paljon lentäjiä. Mistä valtiolla riittää rahat kaikille lentäjille yhdessä koneessa on n. 100 lentäjää? Entä mihin sijoittavat matkustajat?? Mihin maailma on menossa?

Kuuleppas HooCee. Sua pitäs vääntää nenästä!! :lol2:
 
Alkuun haluan ehkä sanoa yhden asian: Peloista on mahdollista päästä täysin eroon.

Minulla on nimittäin kokemusta melko rajuista peloista ja pelkotiloista ja tiedän mitä on pelätä kuollakseen, ja pelätä lisäksi niiden pelkojen säilyvän koko loppuelämän. Siinä tilanteessa vaikuttaa siltä (tai ainakin minä ajattelin niin), että nämä asiat ovat sellaisia joita ei voi vain sivuuttaa. Minun on pelättävä jatkuvasti, koska nämä asiat ovat minua suurempia ja hallitsevat minua.

Itselläni nuo pelot olivat hiukan epänormaaleja ja vaikka tänä päivänä voin nauraa niille, niin sillon se oli _erittäin_ todellista. Niin järkyttynyt olin useasti, lähes päivittäin, ettei edes ruoka pysynyt sisällä.
Kuitenkin, pääsin niistä eroon. En osaa sanoa tarkkaa selitystä sille mikä minut peloista päästi.

Vaikka en ole mikään ihmismielen asiantuntija niin haluaisin oman kokemukseni pohjalta suositella ja kyseenalaistaa tiettyjä tapoja.
En pidä järkevänä toisen pelkojen vähättelyä, koska kun pelot todella iskevät niin ne voivat olla niin järisyttäviä, että sitä ei toinen välttämättä ymmärrä.
Yks mikä mua vähän mietityttää, on toi riskien vähättely. Onko järkevää pelokkaalle ihmiselle yrittää lapsenomaisesti toitottaa asian vaarattomuutta ja yrittää saada toinen jonkinlaiseen kuplaan, kuin eläisimme herran kukkarrossa?
Tosiasiassa kun näin ei kuitenkaan ole. Jokaisessa asiassa on riskinsä ja ihminen voisi yhtä hyvin lentämisen sijaan pelätä pyöräilyä kuollakseen. Sitä on vaikea sanoa, mistä kunkin pelot johtuvat. Mutta eroon niistä on mahdollista päästä varmasti lähes kaikissa tapauksissa.

Eli olisin sitä mieltä, että pelkojen suhteen olisi syytä myöntää tosiasiat.
En lähtisi "huijaamaan" itseäni sen tyylisillä ajatuksilla, että pelkääminen on turhaa, koska ei sellaista voi käytännössä sattua jne. Vaikka tuo on periaatteessa totta, niin se ei vie minusta asiaa hyvään suuntaan.
Omalla kohdallani tervehtyminen lähti muistaakseni siihen suuntaan, että hyväksyin ne seikat jotka minua pelottivat. Hyväksyin sen, että on asioita joita en pysty hallitsemaan. Vähitellen pelko sitten kai kaikkosi itsestään henkisen kasvun myötä.

Vaikea kuitenkin sanoa mitään yksiselitteistä tai yleispätevää totuutta tällaisessakaan asiassa.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom