Sepustusta
Lentämisessä ei ole mitään pelättävää.
Tunti ennen lennon lähtöä ohjaajat ilmoittautuvat ko lennolle. Sitten he saavat ns briefing-package:n, jossa on vallitseva sää ja sääennusteet koko reitin varrelta, notam:it, joista käy ilmi viimehetken muutokset matkalla oleviin lentoväyliin, lennonjohtopalveluihin ja muuhun sellaiseen. Tämän paketin saatuaan ohjaajat tutustuvat huolella säähän koko reitin varrella aina varakentälle esti jonne harvoin joudutaan lähtemään. Turvallisuus syistä tällainen on kuitenkin suunniteltu joka lennolle. Sitten päätetään koneen tankkaus huomioiden tietenkin itse matkan pituus, sää, mahdollinen ruuhka määränpäässä ja kaikki muut vaikuttavat tekijät.
Tankkauksen tilattuaan lentäjät siirtyvät koneelle. Koneelle saavuttua toinen aloittaa lennon valmistelut ohjaamossa (mm tarkastaa ohjaamolaitteiden kunnon, katsoo matkalogista onko koneessa ollut vikoja ja että ne ovat VARMASTI korjattuja ennen lähtöä) sillä aikaa kun toinen lentäjä kiertää koneen tarkastaen itse koneen kunnon ( lisäksi koneen kiertää ramp esimies ennen kuin kone "työnnetään putkesta". Mahdollisesti myös mekaanikko on tarkastanut koneen). Kun toinen kuski palaa koneen kierrolta, käydään tarkasti läpi toimenpiteet mahdollisen moottorihäiriön varalta lentoonlähdön aikana (tässä ns. takeoff-briefing:issä todetaan mm se, mikä on nopeus jota ennen lentoonlähtö vielä voidaan keskeyttää moottorin hajotessa, kun tämä nopeus on ohitettu noustaan ilmaan joka tapauksessa. Kaikki matkustajakoneet nousevat myös yhden moottorin voimin ilmaan.)
Itse lennon aikana sattuvat viat ovat harvinaisia. Käytännössä koneen jokaisen osan huoltoelinkaari on dokumentoitu sen valmistuspäivästä/paikasta lähtien aina siihen hetkeen asti joka on meneillään. Koneille tehdään määräaikaishuollot kuten autoillekkin. Luonnollisesti pajalla käydään myös jos tarvetta ilmenee muuten.
Jos tapahtuisi niin, että koneen kaikki moottorit sammuisivat samaan aikaan, niin kone EI TIPPUISI, vaan lähtisi liitämään alaspäin samoin tavoin kuin purjekoneet. Ilman moottorivoimaakin kone on aivan yhtä hyvin kontrolloitavissa kuin normaalisti (siiveke-, peräsinohjaus). Matkustajakone pystyy liitelemään 10km korkeudesta vajaan kahdensadan kilometrin päähän ilman moottoritehoa. Ns mopo cessna ei liitelisi vastaavalta korkeudelta kuin noin sadan kilometrin päähän.
Samoin kuin ennen lentoonlähtöä, myös ennen laskutumista ohjaajat kertaavat tarkalleen toimenpiteet ja käytettävät menetelmät (tuloreitti, lennonjohto/navigointilaitteitteiden taajuudet, kentän erityispiirteet, vallitseva sää, mitä tehdään ja mihin mennään ylösvedon sattuessa jne.)
Lisäksi ohjaajat käyvät pari kertaa vuodessa harjoittelemassa simulaattoreilla kaiken maailman mahdollisten ja mahdottomienkin vikatapausten varalta. Heille pidetään myös vuosittain kirjalliset kokeet joissa kerrataan mm koneen tekniikkaa, ilmailusäännöksiä, aerodynamiikkaa, meteorologiaa, suoritusarvoja, ihmisfysiologiaa, toimintamenetelmiä jne.. Samoin mekaanikot ovat tarkan syynin alla, jotta heidän taitonsa ja tietonsa ovat ajan tasalla tehtävien suorittamista varten.