Päivitänpä tänne hieman fiiliksiä tuon lentopelon selättämisen suhteen nyt kun paristi on lentokoneella lennelty taas pitkästä aikaa.
Rauhoittavat lääkkeet (Diapam 5mg) on IHAN MUST. Olen ollut aivan helvetin hölmö yrittäessäni sinnitellä ilman lääkkeitä, koska itseään ei vaan pysty psyykkaamaan rauhalliseksi silloin kun paniikki iskee. Tosiaan itse en pelkää lentämistä sinänsä, en korkeutta tai lentokoneonnettomuutta, vaan pikemminkin ahtautta, sitä ettei näe eteenpäin ja ulos kunnolla, koneen epämääräisiä liikkeitä (ilmakuopat, mahdollinen vellominen ylös alas) ym. mikä voi aiheuttaa pahoinvointia.
Otin tunti ennen lentoa Postafen matkapahoinvointilääkkeen ja Diapamin, ja heti koneeseen päästyä toiset satsit. Nousu oli yllättävän iisi, ei alkanut ahdistamaan ja pelottamaan vaan katselin maisemia ikkunasta (ikkunapaikka). Ainoat ikävät tunteet tuli pienistä ilmakuopista. Heti kun alkoi vähän rytyyttämään tunsin ahdistuksen kohoavan, ja aloin hieman hermostumaan, mutta onneksi nuo kestivät max pari minuuttia ja lento jatkui taas tasaisesti. Huomioin että kaikki mikä tapahtuu lennon alussa on ahdistavampaa kuin lopussa, ja mulla se johtuu siitä että sitä ajattelee päässään tyyliin "voi vittu tällästäkö seuraavat 4h on?". Loppuvaiheessa jos on ilmakuoppaa tms. niin kestän ne tosi hyvin, viimeinen tunti lennosta on yhtä luksusta kun tiedän että kohta laskeudutaan. Maisemien/pilvien ym katsominen oli aika tärkeää itselleni jotta näen missä asennossa ollaan eikä ahdista siellä putkessa epämääräinen huojunta. (Yhden kerran säikähdin kun maisemat katosi ja kone alkoi kallistua. En muistanut että kone tosiaan kaartaa siten kun muuttaa kurssia, onneksi sekin kesti vaan hetken ja tajusin heti mistä on kyse) :D
Pois tullessa oli jo rennompi fiilis muutenkin ja hyvä ettei myöhästytty koneesta mun Taxfree-shoppailujen takia. Ehdin 15min ennen koneen lähtöä ottaa matkapahoinvointilääkkeen ja kaksi Diapamia. Kelasin että vaikuttaapa paremmin ja nopeammin, jos vaikka nukahtaisi. Jäi siis niiden syöminen aika myöhäiseksi kun oli vaan shop-a-holic moodi päällä. Koneessa istuttiin erilailla kuin mennessä, ja tulomatkalla oltiin vierekkäin molemmat käytäväpaikoilla. Ensin harmitti etten näe ikkunasta ulos, mutta toisaalta siinä oli puolensa: Vapaus ja tila liikkua eikä ole lukittuna nurkkaan. Tavallaan tykkään molemmista, joko ikkunan viereen tai käytävälle.
Pamit ja väsymys pisti meikäläisen sen verran tokkuraiseksi ja kun oli rento fiilis ja tiesin menomatkan menneen niin hyvin, niin meikähän alkoi nuokkua aika nopeasti. Semmoisessa houreessa meni 2/3 matkasta, ei haitannut mitkään pienet tärinätkään kun oli rauhoittavia kroppa täynnä. Oli aikalailla välinpitämätön olo eikä pahoinvointia tms. ahdistusta tullut lainkaan (tosin lento olikin hyvin tasainen). Viimeisen osuuden lennosta olin pirteänä ja lueskelin kaikkia lehtiä ym. Oli ihan kivaa.
Mitä tästä opin? Lentopelkoiselle tai muuten vaan kontrollifriikille on aivan ehdotonta toi lääkitys. En ikinä koskaan milloinkaan tule lentämään ilman rauhoittavia, niin ihanan helpottava ja rauhallinen kokemus tuo oli. Lennosta sai ihan nauttia, ei ollut pelko perseessä ja hulluuden partaalla tuntikausia putkeen, ja perillä oli ihan freesi ja virkeä
