Nojoo, se onkin vähän surullisempi tarina. :wall: Kärsin jo syksyllä pienestä kivusta lonkassa jonka ajattelin johtuvan ylirasituksesta kun oli treenannut kovaa koko vuoden. Pidin taukoa juoksusta loppusyksystä ja keskityin muihin lajeihin, jolloin kipu helpotti ja uskalsin taas aloittaa juoksemisen. Mutta. Kun pääsykoekutsut tuli iski tietenkin kahta kovempi motivaatio juosta.. Joulupäivän aamuna lenkillä iski lonkkaan niin kova kipu, että juoksu sai jäädä ja samalla pääsykokeet, jotka peruutin katkerana.
Tammikuussa hakeuduin erikoislääkärille ja lonkan tutkimukset ovat edelleen kesken. Tammikuulle 2015 asetettu palvelukseen astuminen on tällä erää ohi, ja palvelusluokkana E. Lonkkaa mahdollisesti tullaan operoimaan tähystyksessä, joka sinällään ei ole iso juttu. Pehmytkudosvaurio epäily voi parantua tai olla parantumatta. Jotkut ovat juosseet maratonin leikkauksen jälkeen, osa ei ole juossut ollenkaan.
Omalla kohdalla toiveet parantumisesta on tietenkin korkeat, koska armeijan haluan suorittaa ja mahdollisesti myös paikassa, jota tavoiteltiin jo aiemmin kovalla motivaatiolla ja harjoittelulla. Tulevaisuudessa alavalinta määräytyy myös pitkälle lonkan parantumisen kautta - toimistohommat ei niinkään innosta. :D Henkinen #fightback ja säännöllinen treenaaminen, kolme kertaa viikossa hallilla ja salilla jatkuu edelleen, vaikka välillä treenaaminen tuntuu turhauttavalta, kun ei ole oikein päämäärä selvänä. Ehkä liikunnasta voisi oppia nauttimaan muutenkin! Uttiin tulen vielä pyrkimään, jos keho vain antaa myöten.