Sunnuntaina lähdin Kouvolaa kohti, ja sieltä matka jatkui edelleen Uttiin. Nukkumaan pääsin yhdentoista maissa, mutta Abasson mainitsemista syistä ei unta paljoa tullut. Kannattaa ottaa oma tyyny mukaan.
Ilmeisesti viimeinen lepoviikko teki tehtävänsä, sillä lihaskunnosta sain kahta pistettä vaille täydet, eikä tehnyt edes tiukkaa. Eipä noissa mitään ihmeellistä tai erityistä ollut.
Juoksusta sen verran, että reppu on tällä kertaa rinkan runkoon kiinnitetty telamiina. Edellisvuosien viritelmiä kevyempi miina tuskin on, mutta paino jakautuu nyt tasaisesti koko selälle, ja painopiste on todella lähellä selkää. Eli helppoa ja mukavaa verrattuna niihin koulureppu ja käsipuntit -yhdistelmiin, joita moni varmasti käyttää. Se näkyi myös juoksutuloksissa, sillä itse juoksin loppuajaksi 12:20 (=19p, tavoitteeni oli 15
), ja minua nopeampia oli omassa erässäni vielä viisi kokelasta.
Hiihdossa tuli mokellettua oikein kunnolla. Heti ensimmäisessä alamäkikurvissa vedin sellaiset pannut, että molemmat sukset irtosivat jalasta. Siinä sitten pari kolme minuuttia jahnattiin solmussa olevaa hiihtäjää, mutta lopulta päästiin liikkeelle. Ei muuta kuin täysiä eteenpäin, ja sainhan sitten kaksi lohdutuspistettä hiihdosta kuitenkin. Vaan oma mokahan tuo oli, kun yritin alamäessä ohitella, silkkaa tyhmyyttä :curs: .
Fyysisten testien jälkeen mukana oli vielä 48 jantteria, yksikään ei tainnut tipahtaa edes seuraavan päivän lääkärintarkastuksessa.
Oma loppupistemäärä oli 36, mihin tietysti olen ihan tyytyväinen. Ennen hiihtoa tulos itse asiassa ylitti odotukseni huimasti odotuksiani, joten ehkä pieni palautus maan pinnalle (tai tässä tapauksessa naama edellä jäiseen lumeen) oli ihan tarpeen. Pistemäärä ei sitten helpottuneen juoksun vuoksi ole verrattavissa edellisen vuoden pisteisiin.
Älkää muuten luulko, että fyysisten testien jälkeen saa huokaista, siitä se prässi vasta alkaa psykologisten muodossa. Noin 3 tuntia rasti ruutuun -tehtäviä neljän tunnin yöunilla ja elämänsä ponnistusten jälkeen oli karmeaa. Pitäkää huoli, että ehditte tehdä kaikki tehtävät, meitä ohjannut yliluutnantti oli niin julmakatseinen mies, ettei siltä mitään lisäaikaa uskaltanut pyytää.
Onnea vaan lopuillekin jannuille!
Edit: Unohdin vielä mainita, että LjK:n varusmiehet olivat todella reiluja ja mukavia meitä kohtaan. Siinä suksilla kaaduttuanikin heti juoksi joku auttamaan ja auttoi toisen suksen jalkaan. Kiitos hänelle.