Lapsoset, rakkaat...

[Ozwald]

1v2kk tytön isukki tässä. Viime kesänä alkoi tuolainen 8-9 kk kestänyt jakso, joka oli kyllä aika rankkaa, ja sitä vain odotteli aikaa, jolloin helpottaisi. Töihin oli aina kiva päästä, eikä viikonloppujen tai lomien saapumista odottanut kovin innolla. Siitäkin huolimatta silloinkin loppujen lopuksi fiilis oli, että en voinut olla ihmettelemättä sitä, että joku voi päättää olla ikinä hankkimatta lapsia. Parhaillaan yritetään laittaa toista lasta tilaukseen.

Kyllä minäkin olen ajatellut sitä, millainen elintaso voisi olla kokonaan ilman lapsia, mutta joka aamu töihin lähtiessäni kun käyn katsomassa nukkuvaa tytärtäni tajuan, että sata kertaa mielummin sijoitan rahani häneen kuin ties mihin turhuuteen mihin sitten saattaisinkaan tuhlata.

 

[Tape]

Niin, kyllä itselläkin on tässä juuri eka lomaviikko menossa - rouva kuitenkin koko viikon töissä lauantaihin asti, eli harmaita hiuksia on luvassa joka päivä, eikä lomasta tietoakaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei lapsistaan välittäis/rakastaisi.

Joskus, kun sitten on ollut viikon-pari yksin, että muu perhe esim. anoppilassa lomailemassa, istuu kotona ihan nollana. Käy töissä ja puntilla, ei muuta. Tuntuu oudolta hiljaisuus ja mitään tekemättömyys. Välillä on tosi kiva olla päivä pari yksin, mutta ei oikein osais ajatella enään olevansa aina niin. Jos kaiken joutuisi aloittamaan alusta (...kumppanini etsimisestä lähtien), jäisin varmasti ikuiseksi poikamieheksi, joka joka meneisi avoliittoon oikean kätensä kanssa. Muutuskin enää onnistaisi...

 

[MarqiisiDeRauta]

On ne rakkaita. En mä tiennyt, että noin kovasti voi rakastaa, ennen kuin sain lapsen. Enkä kyllä tiennyt, miten kovasti voi pelätä - esikoisen vauva-aikaan saatoin valvoa sänkynsä vieressä ja miettiä miten pelottava paikka maailma voi olla. Kaikkea älytöntä... että jos tulee joku samanlainen p**ka kuin exäni, joka pitää tyttöäni huonosti ja on tälle julma. Ihan meinasi äidin sydän särkyä sitä ajatellessa. Ja sitten ne ilot, mitä noista saa, hymyt ja halit, kauniit sanat ja hassuttelut.

Tuo tuli kuin näppäimistöstäni! Tunnerekisterini laajeni räjähdysmäisesti, kun ensimmäinen lapsi tuli maailmaan. Ja vieläkin kaikkien kolmen ajatteleminen saa hymyn nousemaan suupielilleni ja lämmön tunteen leviävän sydämestä koko kroppaan ja mieleen.

Vaikka tätä vähäisten unien kanssa kamppailemista tämä vielä onkin, niin kyllä elämäni olisi vailla syvällisempää merkitystä ilman jälkikasvua.

 

[mage]

Onhan noita viikareita pari kipaletta siunaantunut,

Niin kuin tuossa foobarin aiemmin aloittamassa ketjussa kirjoitin on meikäläisellä kolme poikaa. Vanhin on seitsemän, keskimmäinen täyttää tänään kuusi (mennään katsomaan Aku Ankan taloa) ja nuorimmainen kolme. Ikinä ei mietitty asioita talouskannalta. Vaimoni on kokoajan ollut kotona joten me ollaan saatu minimirahoja. Meikäläisenkään tulot ei ole olleet häikäisevät. Mutta yhtään hetkeä en vaihtaisi pois. Ei lapsienhankinta todellakaan saa olla rahoituskysymys.

Älkää muuten uskoko että kun on kaksi lasta niin se kolmas menee samalla. Ei mene. Siitä huolimatta saataa olla että meillekin tulee näitä vielä lisää lähivuosina. Mistäpä sen ikinä tietää jos vaikka joku pikkuihminen haluaisi jälleen muuttaa meille.

 

[Timba79]

Vielä ei lapsia ole, heinäkuussa tulee 2 vuotta avioliittoa täyteen ja pikkuhiljaa alkaa harkinnassa olemaan. Me ei olla tässä kiirettä pidetty, ei tätä ikääkään vielä kovin paljon ole. Mutta aina vaan enemmän ja enemmän alkaa kiinnostamaan molempia myös se lapsien tekemisen vaihtoeto. Tosin minä ajattelen talousasiat ensin oli se sitten itsekästä tai ei.

 

[Tape]

Milloin talous on kunnossa ?

 

[Kride]

Minulla on 5 lasta, vanhin on 6v.















...tai sitten ei.

 

[Franco Begbie]

Erittäin todennäköisesti en ikinä hanki lapsia, koska en halua heidän perivän tiettyjä ominaisuuksia, joista he tulisivat elämässään kärsimään. Lisäksi huonot geenit omaavana pariudun luultavasti toisen huonogeenisen yksilön kanssa, joten lopputulos olisi jokatapauksessa surkea. Jotkut sanovat itsekkääksi, mutta mielestäni teen ihmiskunnalle palveluksen. Tämmöisiähän ei tietenkään saisi puhua, koska ajattelutapa on melko karu, mutta joskus totuus sattuu.

Yleisesti ottaen minulla ei kuitenkaan ole mitään lapsia vastaan, joten antakaa muut palaa vaan minunkin puolestani!

 

[flamm]

Vituttaa aina kun joudun kuuntelemaan lasten metelöintiä. En hanki moisia. Mielestäni olisi sangen vastuutonta hankkia kakaroita, kun tietää että suurella todennäköisyydellä inhoaa niitä kuitenkin.. Saas nähä vaihtuuko mielipide jossain vaiheessa; evoluutio kuitenkin pitänyt huolen siitä että yleensä ihmiset pitävät lisääntymistä tärkeänä.

 

[Jasoni]

Vituttaa aina kun joudun kuuntelemaan lasten metelöintiä. En hanki moisia. Mielestäni olisi sangen vastuutonta hankkia kakaroita, kun tietää että suurella todennäköisyydellä inhoaa niitä kuitenkin.. Saas nähä vaihtuuko mielipide jossain vaiheessa; evoluutio kuitenkin pitänyt huolen siitä että yleensä ihmiset pitävät lisääntymistä tärkeänä.

Heh, kuulostaa tutulta. Muista kuinka itsekin ennen lapsettomana olin aika kypsä jos esim. ruokaravintolassa jonkun kersa kiljahteli ja juosta riehkasi edestakaisin, mutta nyt kun on sitten omasta takaa, niin ei sitä pidä minään. Joku varmasti höyryää nyt minun aktiivisen jälkikasvuni takia. Näin se näköjään menee.

Tuossa aikaisemmin kirjoitettiin hyvin tuosta lisääntyneestä tunteellisuudesta ja rakkaudesta, mitä lapsi tuo mukanaan. Ei sitä rakkauden määrää lastaan kohtaan voi oikein millään sanoilla kuvata ja on hauska huomata kuinka nykyään reagoi niin voimakkaasti kaikkeen, mikä koskettaa lapsia, esim. tämä Porissa nyt kadoksissa olevan 5-vuotiaan ja hänen vanhempiensa kohtalosta itsellä on syvä huoli.

 

[Helie]

Tuossa aikaisemmin kirjoitettiin hyvin tuosta lisääntyneestä tunteellisuudesta ja rakkaudesta, mitä lapsi tuo mukanaan. Ei sitä rakkauden määrää lastaan kohtaan voi oikein millään sanoilla kuvata ja on hauska huomata kuinka nykyään reagoi niin voimakkaasti kaikkeen, mikä koskettaa lapsia, esim. tämä Porissa nyt kadoksissa olevan 5-vuotiaan ja hänen vanhempiensa kohtalosta itsellä on syvä huoli.

Samoin. Lapset ovat vain niin pieniä ja viattomia olentoja.. Nykyään tuntuu, että tulee tippa silmään tosi herkästi muistakin asioista, kai mussa sitten herännyt voimakas suojeluvaisto tai jotain.

 

[ZannaZ]

Hmm... mielenkiintoinen thread indeed. Lapset ovat ihania , mutta ei ehkä aivan vielä. Ei kiitos teiniraskaudelle. Kyllä sitä kerkeää sitten niitä kakaroitakin pyöräytellä... ei siis mitään kiirettä vielä. Mutta joo, kyllähän sitä joskus olis kiva jälkikasvua saada.... sitten joskus hamassa tulevaisuudessa...
p.s. tahdon kaksoset :D

 

[Estel]

Tuossa aikaisemmin kirjoitettiin hyvin tuosta lisääntyneestä tunteellisuudesta ja rakkaudesta, mitä lapsi tuo mukanaan. Ei sitä rakkauden määrää lastaan kohtaan voi oikein millään sanoilla kuvata ja on hauska huomata kuinka nykyään reagoi niin voimakkaasti kaikkeen, mikä koskettaa lapsia, esim. tämä Porissa nyt kadoksissa olevan 5-vuotiaan ja hänen vanhempiensa kohtalosta itsellä on syvä huoli.

Totta. Mulla on ihan kamala olo ollut välillä ja ahdistaa niin, että itkettää. Kun miettii miltä kadonneen pojan vanhemmista tuntuu, tulee niin hirveä olo ettei määrää ei rajaa. Mulla on neiti kadonnut vajaaksi tunniksi 2-vuotiaana, kun kylässä kävin suihkussa ja lapsia vahtineet pihallaolijat eivät huomanneet hänen kadonneen. Siinä piti soittaa poliisitkin ja kaikkea, ja mä olin ihan rikki. Sitä hirveää oloa ei voi kuvata. Mutta kyseessä oli tosiaan vain vaille tunti. Mä mietin mitä tuntee kun lapsi katoaa kokonaan... ei sitä voi edes ajatella, liian paha asia. Samoin mietin mitä tuskaa kokee päiväkodin henkilöstö, muut läheiset ym... pitää käskeä itseään ajattelemaan vähemmän. :(

Se on kyllä niin totta, että nykyään kaikki lapsiin liittyvät pahat uutiset joko itkettävät, tuntuvat kamalilta tai nostavat verenpainetta kiukkuun asti.

 

[Omna]

Tulin just vasta töihin kun piti käydä tytön kanssa ( 1v 5kk ) aamusaunassa. Kuukauden päästä olis jälleen iloinen perhetapahtuma tiedossa...Saapa nähdä onko tyttö vai poika. Vaikka ei sillä mitään väliä sinällään ole. Kahteen me passataan, siltä ainakin nyt tuntuu.

Vaimo tossa viimeviikolla käveli maha pystyssä ja tyttö rattaissa kaupunkiasioille. Vastaan tuli sänkitukkainen isohko mieshenkilö niin tyttö
nousi rattaissa seisomaan ja huusi ilahtuneesti että " Isi!". Tarina ei kerro minnepäin ja millä vauhdilla kyseinen mieshenkilö karkasi paikalta....