Lapsoset, rakkaat...
- Keskustelun aloittaja Tape
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 10.1.2003
- Viestejä
- 2 999
Tape sanoi:
On, teini-yhdenyönhoidon hedelmä, jolla eri kasvatti-isä - emme ole tekemisissä. Ei ole suunnitteilla. Ei koskaan.
Miksi? En vain halua, ei siihen liene sen kummempaa syytä kuin siihen miksi pidän enemmän suklaajäätelöstä kuin vaniljasta. Joskus nuorempana avokin kanssa moisia höyrypäisiä ideoita vielä saattoi ollakin, mutta tätä nykyä sitä alkaa olla niin tyytyväinen oloonsa ilman kersoja, että ei koko asia vaan isommin kiinnosta.
Rinkku
epäihminen, antihomo
- Liittynyt
- 17.5.2003
- Viestejä
- 1 331
- Ikä
- 52
Hmm...Sulla on Tape nyt vähän sellaista asennetta, mitä saat luvan selittää:
1. Miten lapsettomuus on itsekästä? Ketä kohtaan?
2. Onko halua hankkia lapsia jonkinlainen "valintakysymys". Eli kun en toistaiseksi tunnista tällaista tarvetta sisältäni, niin voisinko nyt vain "päättää", että "kyllä mä niitä lapsia oikeesti haluankin". Eli voisin pakottaa itseni haluamaan jälkikasvua. Jos en mielestäsi pysty tähän pakottamiseen, niin pitäisikö minun siltikin hankkia mukuloita, siis vastentahtoisesti, ja luottaa siihen, että "kyllä luoja hoitaa hommat kotiin."
3. Jos haluaisin lapsia, mutta vaimoni ei haluaisi, niin olisiko tämä riittävä peruste avioeron ottamiselle. Vai onko tämän tunteen puuttuminen luojan keino viestittää meille, että tässä on valittu pikkaisen väärin?
Mä oon oikeesti NIIN väsynyt kuuntelemaan kyselyjä siitä, että missä se jälkikasvu viipyy. Ja en kyllä tiedä yhtään, että onko syy geeneissä vai liitossa. Jos haluaisinkin, niin ei ole mun luonteeni alkaa vastentahtoista ihmistä mihinkään painostamaan. Joku voisi tähän nyt kirjoittaa, että mikä on se vastaus, jonka tän ikäinen naimisissa oleva, ok töissä oleva jätkä, voi antaa, a) olematta vaivaantunut b) kuulostamatta hölmöltä ja itsekkäältä? Joskus oon miettinyt, että olispa vaikka joku kivessyöpä, niin se varmaan menisi läpi. En vaan vittu tiedä, mutta siltä ei tunnu.
Aikoinaan lastensuojelussa hoidin narkomaanin kolmea kersaa. Oli tehnyt neljä lasta siinä piikittämisen ohessa. En viitsi tässä kertoa, millainen narkki on äitinä. Pitäisitte sitä "biologisesti mahdottomana" - jokainen äitihän rakastaa lapsiaan. Olen myöskin saanut kunnian tutustua pedofiili-isukkiin, ja äitiin, joka yritti murhata oman vauvansa. Osa isistä ja äideistä on valitettavasti pahoja, sairaita ja mielenvikaisia. Nää tulee väkisinkin mieleen aina, kun kuulee tätä "jokainen äiti on lapselleen maailman paras" ja "on tosi itsekästä, että ei hommata lapsia".
Että semmosta vuodatusta tällä kertaa. Postanneille naisille iso kiitos huomattavan tervejärkisestä ja empaattisesta lähestymistavasta ko. aiheeseen...
1. Miten lapsettomuus on itsekästä? Ketä kohtaan?
2. Onko halua hankkia lapsia jonkinlainen "valintakysymys". Eli kun en toistaiseksi tunnista tällaista tarvetta sisältäni, niin voisinko nyt vain "päättää", että "kyllä mä niitä lapsia oikeesti haluankin". Eli voisin pakottaa itseni haluamaan jälkikasvua. Jos en mielestäsi pysty tähän pakottamiseen, niin pitäisikö minun siltikin hankkia mukuloita, siis vastentahtoisesti, ja luottaa siihen, että "kyllä luoja hoitaa hommat kotiin."
3. Jos haluaisin lapsia, mutta vaimoni ei haluaisi, niin olisiko tämä riittävä peruste avioeron ottamiselle. Vai onko tämän tunteen puuttuminen luojan keino viestittää meille, että tässä on valittu pikkaisen väärin?
Mä oon oikeesti NIIN väsynyt kuuntelemaan kyselyjä siitä, että missä se jälkikasvu viipyy. Ja en kyllä tiedä yhtään, että onko syy geeneissä vai liitossa. Jos haluaisinkin, niin ei ole mun luonteeni alkaa vastentahtoista ihmistä mihinkään painostamaan. Joku voisi tähän nyt kirjoittaa, että mikä on se vastaus, jonka tän ikäinen naimisissa oleva, ok töissä oleva jätkä, voi antaa, a) olematta vaivaantunut b) kuulostamatta hölmöltä ja itsekkäältä? Joskus oon miettinyt, että olispa vaikka joku kivessyöpä, niin se varmaan menisi läpi. En vaan vittu tiedä, mutta siltä ei tunnu.
Aikoinaan lastensuojelussa hoidin narkomaanin kolmea kersaa. Oli tehnyt neljä lasta siinä piikittämisen ohessa. En viitsi tässä kertoa, millainen narkki on äitinä. Pitäisitte sitä "biologisesti mahdottomana" - jokainen äitihän rakastaa lapsiaan. Olen myöskin saanut kunnian tutustua pedofiili-isukkiin, ja äitiin, joka yritti murhata oman vauvansa. Osa isistä ja äideistä on valitettavasti pahoja, sairaita ja mielenvikaisia. Nää tulee väkisinkin mieleen aina, kun kuulee tätä "jokainen äiti on lapselleen maailman paras" ja "on tosi itsekästä, että ei hommata lapsia".
Että semmosta vuodatusta tällä kertaa. Postanneille naisille iso kiitos huomattavan tervejärkisestä ja empaattisesta lähestymistavasta ko. aiheeseen...
- Liittynyt
- 23.6.2002
- Viestejä
- 2 481
ringside sanoi:
Oman pikkuisen elämänkokemuksen perusteella uskaltaisin tässä tapauksessa sanoa, että "syy" voi hyvinkin olla siinä, että kumppani on "väärä". Uskon kyllä myös siihen, että joku ei vaan todellakaan halua lapsia, eikä siinäkään ole mitään väärää. Kyllä näitä lapsia tässä maailmassa riittää muutenkin.
Minäkin olen työskennellyt lastenhuollossa useammalla eri sektorilla, ja siellä tosiaan on saanut nähdä monen perheidyllin pimeän puolen. Sellaisia elämäntarinoita ei toivois kenellekään. Monesti tuntuu, että just sellaiset, joiden ei todellakaan tarvis edes lapsia saada, sikiävät jo yhdestä työnnöstä. Ja sitten taas on paljon lapsettomia pareja, jotka eivät saa lasta, vaikka kuinka haluaisivat ja yrittäisivät.
- Liittynyt
- 29.11.2002
- Viestejä
- 226
Niihin menee aivan törkeesti rahaa ja sitoo omaa aikaa. ´Nevör.
Keittiön pöydällä oleva kaktus riittää mulle
Keittiön pöydällä oleva kaktus riittää mulle
- Liittynyt
- 28.5.2003
- Viestejä
- 1 113
- Ikä
- 50
Pentujen ei kannata vielä hirveesti kommentoida. Eikä se olekaan mikään valintakysymys, tms. Niinhän itsekinsanoin, että eipäminua nuo lapset kauheasti kiinnostanut, mutta kun on eka sylissä,alkaa ihan eritavalla kiinnostamaan. Joo, sekin on totta, että maailma on täynnä kurjia ihmiskohtaloita, mutta onko se sinun vikasi. Jos on, älä ihmeessä tee enempää lapsia. Jos ei, ei vaikuta asiaan milläänlailla, muutoin kuin myötätuntemuksilla. Adoptioasiat hienoja, ei kuitenkaan käytännössä niin yksinkertaista, miltä kuulostaa. Jos joku on päättänyt, ei lapsia - ok. Itsekin ajattelenjoka toinen päivä, että kunpa ois yksiö jossa yksin asustelisi...mutta toisaalta ei myöskään päivääkää, ettei ajattelisi toisin. Tällähänolikin ensisijainen tarkoitus kartottaa, kellä niitä pentuja on, toissijasesti kysyä, miksei jollain ole. Kertkaa
- Liittynyt
- 28.5.2003
- Viestejä
- 1 113
- Ikä
- 50
On muuten eri asia vielä tuo lapsettomuus ja valinta olla tekemättä lapsia. Itsekin olisin hyvin todennäköisesti ilman lapsia, mikäli muutama asia elämässä olisi mennyt vähänkin toisin.
Sitä en kuitenkaan oikein ymmärrä, jos ollaan ihmisenä kauhean lapsirakkaita, haalitaan talo täyteen koiria, ollaan naimisissa, tienataan hyvin, rakennetaan uudet omakotitalot, jne. mutta oikeita ihmislapsia ei saada aikaiseksi. No edelleenkin oma valinta, mutta miksi sitten tuo kaikki edellämainittu, eikö sitten voisi keskittyä johonkin hauskempaan elämässä? Miksi valmistaa kaikkea siten, kuin suurperheellinen, vaikka niitä lapsia ei olekaan. Monesti vaan käy siten, että sitten kun ollaan 35 ja aletaankin lapsia haluamaan ja yrittämään, ei niitä tulekkaan. Sitten on kaiken maailman lauantaivekkarit ja dokumentit täynnä näitä "onnettomia", joille annetaan vaikka mitä ihmeen hoitoja tuloksetta. Tarkoitan tässä siis sitä, että missään tapauksessa asiasta ei ainakaan pidä tehdä väkinäistä, kuten niin monella parilla käy. Tuntuisi vaan, että jos parilla on asiat kunnossa ja lapsi tulee vähän niinkuin puoliyllärinä, voi asiaan oolla paljon helpompi suhtautua, kuin siten, että sitä on suunniteltu ja jyystetty vuosikaupalla ja sitten kun se ihme on käsissä, ollaan niin varovaisia kaiken kanssa, että elämä tyssää siihen.
T: Michael Knight
Sitä en kuitenkaan oikein ymmärrä, jos ollaan ihmisenä kauhean lapsirakkaita, haalitaan talo täyteen koiria, ollaan naimisissa, tienataan hyvin, rakennetaan uudet omakotitalot, jne. mutta oikeita ihmislapsia ei saada aikaiseksi. No edelleenkin oma valinta, mutta miksi sitten tuo kaikki edellämainittu, eikö sitten voisi keskittyä johonkin hauskempaan elämässä? Miksi valmistaa kaikkea siten, kuin suurperheellinen, vaikka niitä lapsia ei olekaan. Monesti vaan käy siten, että sitten kun ollaan 35 ja aletaankin lapsia haluamaan ja yrittämään, ei niitä tulekkaan. Sitten on kaiken maailman lauantaivekkarit ja dokumentit täynnä näitä "onnettomia", joille annetaan vaikka mitä ihmeen hoitoja tuloksetta. Tarkoitan tässä siis sitä, että missään tapauksessa asiasta ei ainakaan pidä tehdä väkinäistä, kuten niin monella parilla käy. Tuntuisi vaan, että jos parilla on asiat kunnossa ja lapsi tulee vähän niinkuin puoliyllärinä, voi asiaan oolla paljon helpompi suhtautua, kuin siten, että sitä on suunniteltu ja jyystetty vuosikaupalla ja sitten kun se ihme on käsissä, ollaan niin varovaisia kaiken kanssa, että elämä tyssää siihen.
T: Michael Knight
- Liittynyt
- 28.1.2004
- Viestejä
- 460
protsku sanoi:
Kenen vastuulla on laittaa kauhukakarat kuriin? Opettajat sanovat että se on kodin vastuulla, iskä ja äiskä sanovat että se on koulun vastuulla. Poliisi sanoo että se on kodin ja koulun vastuulla...
Mun mielestä koulun tehtävä on antaa sivistystä, kodin kasvatusta ja poliisin kuritusta... :D
Eiköhän se kauhukaroiden syntyminen ole sieltä kodista kiinni, jos vanhemmat ei osaa pitää kuria ja kasvattaa tai ovat muuten vaan perseestä niin turha siitä on ketään muuta syyttää. Mutta jos näin on päässyt käymään niin tuskinpa asiaa kotoa käsin pystytään edes korjaamaan. Tästä kyllä kertoo jo sekin että yritetään kaataa vastuu koululle. Vanhemmat vaihtoon?
- Liittynyt
- 20.4.2002
- Viestejä
- 712
Ennemmin lapsi kuin joku elukka...lapsella esiintyy sentään jonkinlaista aivotoimintaa....
No editoidaanpa vähän ettei jää niin kryptiseksi... eli yksi lapsi on ja täytyy sanoa että lapsissa on sekä hyvät että huonot puolensa :filosofi:
No editoidaanpa vähän ettei jää niin kryptiseksi... eli yksi lapsi on ja täytyy sanoa että lapsissa on sekä hyvät että huonot puolensa :filosofi:
- Liittynyt
- 18.4.2004
- Viestejä
- 436
Lapsia on, kaksin kappalein. Eli pian neljävuotias neiti ja puolivuotias ukkeli.
Miksi, miten siihen voi vastata. Sitä vaan aiemman "ei mulle ikinä lapsia koskaan" -mielipiteen vaihtoi sujuvasti vauvakuumeeseen päälle kaksvitosena.
On ne rakkaita. En mä tiennyt, että noin kovasti voi rakastaa, ennen kuin sain lapsen. Enkä kyllä tiennyt, miten kovasti voi pelätä - esikoisen vauva-aikaan saatoin valvoa sänkynsä vieressä ja miettiä miten pelottava paikka maailma voi olla. Kaikkea älytöntä... että jos tulee joku samanlainen p**ka kuin exäni, joka pitää tyttöäni huonosti ja on tälle julma. Ihan meinasi äidin sydän särkyä sitä ajatellessa. Ja sitten ne ilot, mitä noista saa, hymyt ja halit, kauniit sanat ja hassuttelut.
En vaihtais hyvin nukuttuihin öihin tai parempiin tuloihin. Molemmat lapset mäkin olen saanut tosi typerään aikaan, eli elänyt minimiäitiyspäivärahalla. Suunnattomat 11,45 euroa päivässä. Sillähän jo pistää ranttaliksi. Mutta kun en ole sitä lapsiasiaa miettinyt siltä kantilta. Ehkä kannattaisi. Kolmannen kohdalla voisi viisastua, ja yrittää löytää jotain töitä joksikin aikaa... No, saa nähdä. Miehellä olis jo vauvakuume... :D
Miksi, miten siihen voi vastata. Sitä vaan aiemman "ei mulle ikinä lapsia koskaan" -mielipiteen vaihtoi sujuvasti vauvakuumeeseen päälle kaksvitosena.
On ne rakkaita. En mä tiennyt, että noin kovasti voi rakastaa, ennen kuin sain lapsen. Enkä kyllä tiennyt, miten kovasti voi pelätä - esikoisen vauva-aikaan saatoin valvoa sänkynsä vieressä ja miettiä miten pelottava paikka maailma voi olla. Kaikkea älytöntä... että jos tulee joku samanlainen p**ka kuin exäni, joka pitää tyttöäni huonosti ja on tälle julma. Ihan meinasi äidin sydän särkyä sitä ajatellessa. Ja sitten ne ilot, mitä noista saa, hymyt ja halit, kauniit sanat ja hassuttelut.
En vaihtais hyvin nukuttuihin öihin tai parempiin tuloihin. Molemmat lapset mäkin olen saanut tosi typerään aikaan, eli elänyt minimiäitiyspäivärahalla. Suunnattomat 11,45 euroa päivässä. Sillähän jo pistää ranttaliksi. Mutta kun en ole sitä lapsiasiaa miettinyt siltä kantilta. Ehkä kannattaisi. Kolmannen kohdalla voisi viisastua, ja yrittää löytää jotain töitä joksikin aikaa... No, saa nähdä. Miehellä olis jo vauvakuume... :D
- Liittynyt
- 1.12.2003
- Viestejä
- 901
Pojat 7, 14 ja 17 eli kolme kollia eri ikäluokista terrorisoi lähimaastoja. Ei vaan...rauhallisia nuo ovat. Eipä ole harmaita hiuksia tullut poikien tempuista. Nuorin kun mopoikään ehtii niin on aika vahva tunne, että niitä harmaita alkaa ilmestymään. Isukilla taitaa olla menneistä vuosista ne pöljimmät temput plakkarissa
- Liittynyt
- 10.3.2003
- Viestejä
- 18
ringside sanoi:
(Vastaan vaikken olekaan Tape.)
Ainakin yhteiskuntaa kohtaan.
Ja vanhempiasi ja esivanhempiasi kohtaan.
Sukupolvet ennen sinua ovat tehneet valtavia uhrauksia jotta sinä saisit elää ja köllöttää kaikessa rauhassa.
Lapsien hankkiminen, kaiken muun hyvän lisäksi on tavallan "maksu" siitä vaivasta.
Näin minä asian näen.
Olisin hankkinut lapsia kyllä muutenkin.
n. puolitoista vuotta ennen esikoisen syntymää vannottelin etten ihan heti tule lapsia hankkimaan, ja kappas, olinkin kohta onnelinen isä. Enkä ole katunut sekuntiakaan.
- Liittynyt
- 28.10.2003
- Viestejä
- 66
skarkka sanoi:
Jaaah. No tämä sotii ainakin minun ajatusmaailmaani vastaan;
mielestäni tänne maailmaan syntyvällä ihmisellä ei pitäisi olla syntyessään yhtään mitään velkaa yhtään kenellekään.
Kunnioitusta voi osoittaa muullakin tapaa.
Mitäs mieltä olet muuten naisesta, joka päättää, ettei halua hankkia lapsia? Onko hän itsekäs? Sehän on vaan hänen valintansa. Miehen näkökulmasta sen voi helposti tuomita.
