Lapsoset, rakkaat...

[voda]

Reilun kuukauden ikäinen ukkeli on pitänyt meidät kiireisinä

 

[Xedra]

Tänään tasan kuukauden vanha prinssi köllöttelee tuossa vaunuissa

 

[Gascoigne]

Kun ikä alkaa olla lähempänä 30 kuin 20 niin sitä alkaa miettimään myös lapsia. Jotenkin se 2-paikkanen urheiluauto ei tunnukkaan enään elämän tärkeimmältä asialta. Kyllä sitä vois alkaa isukiksi =) No ensin kuitenkin pitää löytää joku kiva muija. Sitten pitäis harjoitella pari vuotta sitä lapsen tekoa, että se varmasti onnistuu ja että näkis ettei heti erota ku tulee vähän vaikeuksia

Rahaa varmasti menis paljon, mutta eiköhän vauvalle noita kamoja saisi sukulaisilta ja Suomessa tuetaan ihan mukavasti lapsiperheitä, ainakaan nälkään ei tarvii kuolla. Rahaa ois kyllä hyvä olla sitten kun lapsi tulee murrosikään, että saadaan ne merkkivaatteet ja muut mitä kavereillakin on :evil:

En tiedä hankinko lapsia sitten koskaan. Nyt tärkein asia elämässä on treenaaminen

 

[Helie]

Meiltä löytyy yksi uhmaikäinen ( 2v 1kk) tyttö. Aika temperamenttinen luonne kyllä, eikä ollut ihan vauvanakaan niitä helpoimpia tapauksia, mies oli ihanassa 5 -vuorotyössä ja minä vietin melkein käytännössä 24/7 huonostinukkuvan neidin kanssa. Melkein joka päivä on kyllä helpompi kuin edellinen, mutta tuosta vauva-ajasta jäi mulle kyllä kauheat traumat.. Oli se aika rankkaa.
Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että tämä jää ainoaksi lapseksi, taloudellinen tilannekin on vähän huono ja pitää sitä opiskellakin jossain välissä. Muuten musta tulee sellainen syrjäytynyt äiti vailla koulutusta & työkokemusta ja niitä "hyviä" töitä on sitten ihan turha etsiäkään.. (Mihinkään liukuhihnalle en mene.) Olen ehkä jonkun mielestä itsekäs, kun en tee muksulle leikkikaveria, mutta saahan niitä kavereita tarhassa ja koulussakin.
En kyllä pystyisi kuvittelemaan itseäni minkään suurperheen äitinä, miehellekin sanoin, että jos se haluaa paljon lapsia niin saa tehdä ne sitten jonkun muun kanssa.. :D

 

[D.Yates]

Toki, jos äitiyslomalle jää esim. suoraan koulun penkiltä, niin silloin todennäköisesti menee talous aika tiukille.

No joo, tämä tukiaispolitiikka saa aikaan sen, että pienenkin käteen jäävän lisärahan eteen joutuu tienaamaan pirusti enemmän. Tuttavaperheissä on suurperheitä opiskelijavanhemmilla sekä täysin työttömiä, eikä heidän toimeentulonsa tunnu sen huonompi olevan kuin meilläkään. Säästääkin tässä leikissä voi monessa kohdassa.

 

[boyracer]

Höh, mitä vikaa itsekkyydessä on? Eihän se oo keltään pois jos en halua muksuja.

Nyt ei oo sopivaa kumppania ja mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän oon sitä mieltä ettei sellaista löydykään. Pakko myöntää että taloudellisetkin seikat painaa, ei huvittaisi luopua saavutetuista eduista

En tiä. Ehkä lapset ei vaan oo mun juttu. Ehkä mieli muuttuu jos vastaan tulee fiksu, koulutettu, työelämässä oleva, kunnollinen ja pitkä suomalainen tyttö joka aivan välttämättä haluaa yhdistää geeninsä mun geenien kanssa

 

[MarqiisiDeRauta]

Kolme muksua löytyy kotoa. Kovasti vaatii järjestelyä treenin kanssa. Yhden kanssa ne varmasti olisi helpompi junailla, mutta kun kaksi on vaippaikäistä, ei noita lapsenlikkojakaan ihan jonoksi asti ole. Lisäksi vaimoparka on aika naatti, nuorempi on 7-kuukautinen ja vieläkin valvottaa jonkin verran - jopa meikäläisen unet häiriintyvät.

 

[cartman74]

Tytär täytti 1.5 vuotta hiljan ja loppukesästä tulee seuraava...
Siihen lisäksi vielä kaksi pientä koiraa eli ohjelmaa sekä vipellystä riittää.

Toistaiseksi ainakin ehtinyt hyvin salilla käymään, mutta saa nyt taas nähdä mitä uusi perheenjäsen tuo tullessaan. Alussa varmaan taas "hankalaa", mutta kun rutiinit asettuvat uomiinsa niin menee omalla painollaan. Toivottavasti... :thumbs:

 

[Tape]

"Jopa meikäläisen unetkin häiriintyvät..." No kyllä ne on ainakin mulla häiriintynyt kummankin lapsen kanssa ja niinhän pitääkin. Lisäksi kun on vuorotyöläinen, on välillä tod. väsy, mutta mitä sitten? Aika monella on niin, että tuntuu, "ettei lapset oo mun juttu", mutta kun semmoinen ja oma syliin pamahtaa, alkaakin kiinnostaa kovasti tuo homma. En tietenkään tarkoita sitä, että kaikkien sinkkujenkin pitää alkaa pariutumaan, mutta kyllä, jos ollaan vakituisessa parisuhteessa, elämä noin yleisesti ottaen kunnossa ja ikääkin alkaa olla kolmenkympin hujakoilla, miksei lapsia voisi tulla? Kukaan ei voi sanoa että 35 vuotiaana olen sitten valmis, kun talous on kunnossa. Ei sitä siihen hommaan oo valmis, ennenkuin se pentu on sylissä.

 

[Tape]

Joo, vielälisäksi meillekin lisätään tuo koira, eli ei nyt ainakaan tekemisen puutetta ole (...muuta puutetta ehkä enemmänkin, ei vaan)

 

[eccu]

Jeps, onhan sitä meilläkin vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen poika. Tekemistähän lapsessa on aina, mutta mitä väliä sillä on. Onpahan ainakin jotakin sisältöä elämään. Eikä taida olla epäilystäkään, minkälaisia harrastuksia pojalla vielä jossakin vaiheessa on. Aina, kun nostelen kotona painoja, sarjataukojen aikana poika on tangossa kiinni ja yrittää tempoa rautaa ilmaan (onneksi ei vielä onnistu siinä, voisi muuten olla oma itsetunto aika heikoilla).

 

[horroroso]

Kaikki ketkä hankkivat enemmän kuin yhden lapsen ovat pahimman laatuisia ympäristörikollisia. :arvi:

 

[Taskuamatsoni]

Sitten viiden vuoden päästä.

 

[emex]

Meillä odotellaan ensimmäistä, laskettu aika syyskuun alussa .
Ollaan molemmat juuri valmistuvia opiskelijoita ja lasta olisimme halunneet jo aikaisemmin, mutta vasta nyt onnisti. Ja tarkoituksena olisi hankkia muutama lisää.

Taloudellinen tilanne ei todellakaan huoleta, Suomessa kyllä pidetään hyvin huolta lapsiperheistä. Ja varsinkaan kun me kumpikaan ei haluta mitään auto/mökki/vene/asuntovaunu -tyylisiä juttuja varsinkaan nyt-heti-ja-nopeasti. Vaikea kuvitella, että raha olisi todellinen syy lykätä lapsien hankintaa. Eiköhän se useimmin ole siitä kiinni, ettei tunne olevansa siihen valmis. En kyllä oikein ymmärrä niitäkään vanhempia, jotka paiskivat ylitöitä, että saisivat hankittua lapsilleen kaiken mahdollisen, kun nämä oikeasti kaipaisivat eniten sitä yhteistä aikaa vanhempien kanssa.

 

[She Devil]

Iän puolesta alkaisi olla jo aika perustaa perhettä (en halua olla "vanha" äiti), mutta moni juttu pelottaa kamalasti. Ikävä kyllä lähipiirissä on niin huonoja perhe-esimerkkejä, että kauhistuttaa koko ajatus.
Pelkään, että jään "yksin" vauvan kanssa, että saan huolehtia ja hoitaa kaikki asiat ja en enää pääse mihinkään (siis lähinnä treenaamaan) ja että minusta tulee lapsen myötä sohvalla makaava jokinorsu (tämähän on täysin itsestä kiinni kylläkin). Lähellä kun ei ole sukulaisia eikä muitakaan joilta saisi esim. hoitoapua tarvittaessa. Anoppikin puhuu niin kamalasti ainoasta lapsenlapsestaan, etten edes elättele toivoa josko anoppi jollain tavalla voisi olla auttava käsi.
Taloudellisesti huoli on suuri, vaikka molemmat käyvät töissä niin tälläkin hetkellä rahat menevät saman tien kun tulevat asuntolainaan, omakotitalon kustannuksiin ja muihin arjen menoihin. Miten sitten kun minä jäisin kotiin tukien varaan, millä helvetillä sen lainan sitten maksaa.... Ja uudempi autokin pitäisi vaihtaa (käytetty siis), mutta kun siihenkään ei ole varaa...

 

[Tikari]

Voin jo sielunikorvin kuulla kuinka monella teistä menee herneitä pitkin ilmastointikanavaa...
Ei ole, eikä tule tenavia.
Kummipoika riittää varsin hyvin hemmoteltavaksi.
Kavereilla alkaa olla jo melkein kaikilla muksuja, eikä todellakaan tee mieli hommata omaa kakaraa...
Ehkä mieli tästä vielä muuttuu kymmenenvuoden kuluessa, mutta en vielä voi kuvitellakaan itseäni äitinä. Saattaahan olla, että sitten vanhoilla päivillä kiikkustuolissa istuessa toivoo kuinka olisi katras lapsenlapsia jaloissa jouluna, mutta se on sen ajan murhe.

 

[Omskakas]

Ei ole, eikä tule tenavia.
Kummipoika riittää varsin hyvin hemmoteltavaksi.
Kavereilla alkaa olla jo melkein kaikilla muksuja, eikä todellakaan tee mieli hommata omaa kakaraa...
Ehkä mieli tästä vielä muuttuu kymmenenvuoden kuluessa, mutta en vielä voi kuvitellakaan itseäni äitinä. Saattaahan olla, että sitten vanhoilla päivillä kiikkustuolissa istuessa toivoo kuinka olisi katras lapsenlapsia jaloissa jouluna, mutta se on sen ajan murhe.

*HIIIIIIII* (Ääni, joka kuuluu, kun yrittää haukkoa henkeä herne nenussa)

Minäkin olin tuota mieltä vielä pari vuotta sitten. Nyt kun on löytynyt sopiva naaras , jonka kanssa voisi lisääntymään ryhtyä ja hiukan ikää (ollaan samanikäisiä! ) on karttunut, en pidä lasten hankintaa enää yhtään hullumpana ideana.

Mutta kiirettä ei vielä ole, onneksi. :D

 

[Fiona]

Ei ole, eikä tule tenavia.

Samaa suunnittelen minäkin! En ole yhtään lapsirakas. Itse asiassa en voi sietää kuolaavia vauvoja.. Kaikki eläinvauvat voisin kyllä ottaa meille..

 

[Gillyanne]

Mullakin on välillä ollut sellaisia kausia elämässäni, että ei kiitos lapsia a)ainakaan lähiaikoina b)ehkä koskaan, mutta kummasti ne ajatukset vain muuttuvat :D (ja tästäkään ei pidä ottaa herneitä nekkuun, ymmärrän hyvin myös sen että kaikki eivät tosiaankaan lapsia halua, ja se on ehdottomasti jokaisen oma päätös eikä sitä pidä muiden käydä arvostelemaan) Ihan mistään vauvakuumeesta en vielä puhu, mutta en yhtään pistäisi pahakseni, vaikka yksi tai kaksi muksua perheeseen joskus kuuluisikin - sopivan kumppanin kanssa, tottakai

 

[-Nina-]

Mullakin on välillä ollut sellaisia kausia elämässäni, että ei kiitos lapsia a)ainakaan lähiaikoina b)ehkä koskaan, mutta kummasti ne ajatukset vain muuttuvat :D (ja tästäkään ei pidä ottaa herneitä nekkuun, ymmärrän hyvin myös sen että kaikki eivät tosiaankaan lapsia halua, ja se on ehdottomasti jokaisen oma päätös eikä sitä pidä muiden käydä arvostelemaan) Ihan mistään vauvakuumeesta en vielä puhu, mutta en yhtään pistäisi pahakseni, vaikka yksi tai kaksi muksua perheeseen joskus kuuluisikin - sopivan kumppanin kanssa, tottakai

Hui, Gillyannen kirjoitus oli kuin omasta suustani :kippis1:

Olen ehtinyt kokeilla jo avioliittoakin ja silloin olin aivan varma, että mä en halua lapsia ikinä, koiravauvat riittää. Kummasti tosiaan ajatukset muuttuu. Liekö ikä joka tekee tepposet.

Kun vielä joskus kompastuis siihen varteenotettavaan iskä-ehdokkaaseen ja kaikki sujuis omalla painollaan niin mikä jottei!