Laitanpa tämän tännekkin, olkapään kuntoutumisesta kokemuksia?

[make998]

Mä pistin kans jos jotain kiinnostaa noita lukea ton jälkimmäisen leikkauskertomuksen,se on skannattu ja tää kone näköjään jättää aikalailla kirjoitusvirheitä,mutta kyllä tosta just selvän saa..

Pasanen Lauri Ortopedi





LEI KKAUSKERTOMUS

pAIVAKIRURGINEN OSASTO

Leikkausaihe: Vasen alkapaa taistuvasti luksaituu. Aiemmin 2002 aperaitu alkapaa taistuvien luksaatiaiden vuaksi, allut primaaristi hyva mutta sitten patkunyrkkeilyharjaituksissa luiskahtanut pais paikailtaan ja sen jalkee uusiutuvat luksaatiat.

29.6.2005 Th: NGE45 Arthrascapia glenahumeralis I.sin., refixatia labri glenaidalis cum biafastac nra4.
Pasanen - sh Sulanen

Yleisanestesia: Valli

~---- ---

- ---------------

---~---~ ---

Patilas an aikealla kyljella vasen kasi vedassa. Tahystys narmaalisti pasteriarisesti, saadaan hyva nakyvyys. Yllattavasti humeruksessa aikamainenkin degeneraatia nivelpinnassa ja nivelessa kauttaaltaan synaviittia, koka etulabrum an irti ja seka ylhaalla etta alhaalla nakyy vihrea katkennut langanpatka. Kun eksplaraidaan skaapin kanssa tilannetta enemman, nahdaan etta ylaasassa vihrean langan kohdalla an titaaniankkuri jaka an selvasti liikkuva niin etta sen paa an asittain nivelpinnan ulkapualella ja samain aivan alhaalla aleva ankkuri myoskin titaaniankkuri ja senkin kanta an praminentti joten paljan mahdallista etta kyseiset ankkurit avat raapineet humeruksen nivelpintaa aiheuttaen sinne muutakset. Alempi ankkureista sen verran syvalla etta sita ei saada pais, Iyodaan se kakanaan luun sisaan. Ylempi an siis liikkuva ja hetken aikaan preparaidaan sen ymparistoa ja saadaan sitten se paistettua. Taman jalkeen verestetaan glenan reuna, labrum vapautellaan niin etta subscapularissaikeet nakyvat hyvin ja sen jalkeen yhteensa neljalla biafastac-ankkurilla kiinnitetaan labrum takaisin paikailleen ja saadaan etuligamentit kahtuullisen kireaksi ja suhteellisen hyva muhvikin tuli muadastettua. Tarkastetaan rekanstruktian pitavyys nakokantrallissa viela sandeeraamalla ja taman jalkeen puudutusaine leikkausalueelle, paistetaan skaappi ja laitetaan iha-ampeleet.

Ldg: Luxatia recidivans humeri I.sin. S43.0 /ps

S43.0:0Ikanivelen sijailtaanmena Laakitys: Burana 800 mg depattabl. D.n:a XXX S. 1 tabletti tarv. 2-3 Laakitys: Panacad pare N:O L ds 1-2 tabl x 3 tarv kavaan sarkyyn Dg:S43.0:Luxatia articulatianis humeri recidivans

kertaa pv.ssa tulehduskipulaake

07.07.2005 Helsinki

Tosta oon nyt saanu pysyvästä vammasta lausunnon,käsi on todellakin edelleen kipeä ja tuntuu tosi huonolta/heikolta.Tyhmänä tein eilen mavea 4*160 kiloa viimeinen sarja ja taitaa siinä olla muutaman kuukauden mavet..en tee kyllä pitkään aikaan koko liikettä.Rupes vaan niin vituttaa ku aina joku paskana ja tuntu suht hyvältä voimataso,ku särkylääkkeitä oli alla..No onneks ei käsi lähteny irti

 

[urkki]

Sain juuri äsken tuon leikkauskertomuksen postissa, pääkohdat menevät seuraavasti:

Jos oikein ymmärsin, niin sinulla oli hauiksenjänteen kiinnityskohta ok, mutta labrumissa oli toisessa kohtaa repeämä. Se kiertojuttu tarkoittanee, että ne on väännelleet sun kättä katsoen skoopilla, miten se korjausalue sen aikana liikkuu ja ulkokierto ei ollut sitä pahemmin kiristäny. Luulis sen olevan hyvä juttu, sillä kyseinen liike ei silloin kuormita liikaa korjauksia.

Meikä taitaa olla jenkkilän systeemin uhri, jossa pelataan liian varman päälle, jottei tule oikeusjuttuja. Mun piti olla 6 viikkoa kantositeessä, enkä saanut sen aikana tehdä yhtään mitään koko kädellä. Siinä ne lihat sitten lähtikin ja kuntoutukseen saa lähteä heikolta pohjalta. :curs:

 

[urkki]

Tökätäänpä tätä ylemmäs... Miten on muilla mennyt olkapään kuntoutus? Mulla alkaa olla leikattu olkapää suunnillee yhtä vahva operoimattoman kanssa kiertäjäkalvosin vemputuksissa pitemmillä sarjoilla. Maksimeissa on tosin vielä eroja. Sen sijaan yleisliikkeitä ei pysty vielä tekemään kuin minipainoilla, sillä jo yrittäessä tuntee ettei paikat kestä. Pari viikkoa sitten yritin hieman koikeilla rajoja ja sen jälkeen oli olkapää ärtyneenä reilun viikon. Koko liikeratakin on vielä vajaa, jos yrittää pitää selän ja lapaluun seinässä kiinni kättä nostaessa (samaten sisäkierto). Hidasta tuntuu olevan kuntoutuminen, mutta pitää yrittää vain kärsivällisesti jatkaa vaatimatonta progressiota.

 

[Lapo]

Itsellä on nyt about 8vkoa leikkauksesta. Vielä on yliolan kiertorajoitus 4vkoa. Käsi tuntuu vielä heikolta ja olkapää on painunut ehkä hieman eteen sen 4 kantoside viikon jälkeen. Mutta muuten rupee oleen suht kunnossa, on vaan voimat aika rajoittuneet. Vähän aikaa sitten tyttöjen punnerrukset väärin (helpommin) tehtynä olivat melkein tuskaa. Pitää välttää kontakti ja kaatumisalttiita lajeja 6kk saakka. Mutta kyllä nyt rupee oleen sellanen fiilis että kesällä taas vois päästä pumppaileen.

 

[K.Maga]

Itsellä nyt 4 ja puoli kk aikaa labrumin repeämän korjausleikkauksesta.
Noin rapian kuukauden olen treenannut fys.terapeutin ja lääkärin ohjeistuksen mukaan "normaalisti" eli kaikenlaiset jumpat yms. on jääneet pois.
Liikerajotteita on edelleen,lähinnä niin että kun leikattua puolta koittaa esim. venyttää käsi ysikympin kulmassa (rintalihaksen venytystä),niin kättä ei saa oman olkalinjan kanssa edes vielä samaan tasoon vaan jää reilusti eteen.
Sivuttais ja pystysuunnassa liikarata jo lähes normaali.
Edelleen esim. jos nukkuu leikatun puolen "päällä",niin on jäykkä aamuisin yms. mutta muuten arkiaskareet pukemista ja muuta myöten sujuu jo likipitäen normaalisti.Aika ajoin jos rasittuu enemmän,niin saattapi vähän kolotella,mutta aika hyvin jo kestää rasitusta.

Salilla olen treenannut koko kropan 2 krt vkossa läpi.Aika monia liikkeitä ei vielä pysty tekee täysipainoisesti edes pienillä painoilla (ja pienillä olen tehnytkin ne kaikki liikkeet,missä vähänkin tuntuu olkapäässä ikävältä).

Useimmat selkäliikkeet (erityiseti ne missä kädet kapealla kuten alatalja,ylätalja kapealla otteella jne.),hauisliikkeet sekä ojentajaliikkeet pystyy tekee jo aika kohtalaisilla painolla.Toki menen kuitenkin ton leikatun puolen voiman mukaan eli esim. haukkarissa vois tehdä toisella isommillakin,mutta haluan kehittää voimapuolen takas ns. balanssissa.

Olkapääliiikkeistä viparit sivulle voi tehdä hyvin pienellä painolla ja ihan ok,samaten pystysoutu ja pystypunnerrus käsipainollakin menee.
Sen sijaan takaolkapäitä ei oikein pysty tekee liikerajoituksen takia.
Olen kuitenkin tehny vähän vajaina liikeratoina hyvin pienillä painoilla varovasti. Viparit eteen tuntuu yllättävän hankalalta vielä,niitä olen jättänyt väliin.
Jalkaliikkeet nyt pystyy tekee kaikki,paitsi kyykkyä en ole tehnyt,kun en sitä muutenkaan muista syistä pysty tekee.
Rintaliikkeistä Pec-Deck ei kyllä juurikaan luonnistu liikerajoitteen takia.
Penkki ja vinopenkki menee käsipainoilla rauhallisesti ja vähän vajaana laskuna tehtynä,tavallista penaa en ole vielä edes koittanut kuin tangolla.Kapeaa penaa koitin,pystyi tekee jo ihan ok,toki hyvi pienillä painoilla.
Ristikkäistaljan pystyy jo jotenkin tekee.
Punnerruksia koitin,niin ei paria vkoa sitten ainakaan vielä uskaltanut tehdä edes yhtä....varmaan paikat kestäis mutta tuntu sen verran oudolta olkapäässä,ettei pää antanu periksi.Mutta eikhän niitäkin uskalla kohta alkaa tekee,alottaa vaikka polvipunnerruksina.

Treenifiilis ja motivaatio nousee koko ajan hyvin,mutta vielä on matkaa koska tällä hetkellä treeni ei ole vielä kovaa eli uskalla ns. repiä kaikkea irti (siis puhtaalla tekniikalla kuitenkin;) ) mutta hiljaa hyvä tulee.

Nyrkkeilyä/sparria olkapää kestää jo hyvin,toki vielä ihan täysillä ei uskalla lyödä sparratessa,koska pelkää ohilyöntiä,joka ei tunnu mukavalta aina terveelläkään olkapäällä..painijuttuja en ole vielä ottanut enkä aio kyllä ihan vähään aikaan ottaakaan..

Tämmösiä fiiliksiä itellä. Ei muuta kun tsemppiä kohtalotovereille ja pitkää pinnaa kuntoutuksen sekä voimatason palautuksen kanssa,sitä pitää olla tämän projektin kanssa. :thumbs:

 

[Spitium]

Jeps, mulla siis lokakuun lopussa -05 korjattu labrumvaurio (eli noin 4kk sitten), kovaa vauhtia kuntoutuminen alkoi ja tahti on pysynyt! Ihan täysipäisen HST-ohjelman vedin justiinsa läpi, voimaa on enempi kuin ennen äksidenttiä elokuussa :D Sillon elokuussa sain penkistä esim. 60 kilolla kakkosen, nyt menee kevyesti kutonen Että ei ole ongelmia jäänyt käpälän suhteen, kyykky on ainoa, jossa tulee epämääräistä venytyskipua olkavarren ulkosivulle Se tassu ei oikein tykkää siitä asennosta..mutta muuten ei ole mitään tuntemuksia ja ihan täysi treeni päällä ilman armoa ;) Ikäänkuin ei olis mitään tehtykkään

 

[urkki]

Aika lailla samalta tuntuu oma tilanne K Magan kanssa - samat rajoitteet ja liikkeet mitä pystyy vääntämään hieman isommilla painoilla. Himottais päästä taas kyykkäileen prässin sijaan, mutta kun yritin sitä tällä viikolla, niin eipä tuo olkapää vielä taipunut pitämään tankoa selässä. Kerran kävin seinäkiipeilemässäkin, mutta eipä siitäkään oikein mitään tullut, kun oikealla kädellä ei pystynyt vetämään. Kaippa tässä parannutaan sitten ihan normaalilla tahdilla ja täytyy vaan antaa olkapäälle aikaa...

 

[Lapo]

Useimmat selkäliikkeet (erityiseti ne missä kädet kapealla kuten alatalja,ylätalja kapealla otteella jne.),hauisliikkeet sekä ojentajaliikkeet pystyy tekee jo aika kohtalaisilla painolla.

Pystytkö vetämään leukoja?

Jalkaliikkeet nyt pystyy tekee kaikki,paitsi kyykkyä en ole tehnyt,kun en sitä muutenkaan muista syistä pysty tekee.

Onnistuuko maastaveto?

 

[KMS]

Itselläni leikattiin Labrum-vaurio 1,5-viikkoa sitten maanantaina, leikkaajana Heliö. Olin vain viikon sairaslomalla. Teen käytännössä ainoastaan päätetyötä, joten tämä lääkärin mukaan mahdollista. Olisin pitänyt pidemmän loman, mutta käytännössä siihen on tällä hetkellä vähän mahdollisuuksia, toivottavasti homma toimii näinkin ja olka kuntoutuu. Kirjoittaminen koneella onnistuu hyvin, otin itseasiassa läppärin irti telakasta, läppärin hiirtä on kätevä kätevä käyttää tällä olalla, ei liiku yhtään.

Olasta korjattiin ensinnäkin ylälabrumin pitkähkö repeämä kolmella ankkurilla. Käsittääkseni etulabrum oli ok, vaikka magneetin mukaan näin ei pitänyt olla. Samaan syssyyn tehtiin sitten akromioplastia, koska jänteen tulehdus liian pienestä tilasta johtuen (inpingement) on olassa aiheuttanut paljon ongelmia ja todennäköisesti suurena syyllisenä koko labrum-vauriolle. Olka ei siis koskaan ole mennyt ympäri tai sijoiltaan. Lisäksi SC-nivel oli kulunut, luun pää pahasti syöpynyt. Luusta sahattiin 5 mm pois ja tehtii tuohon paikkaan myös lisää tilaa.

Kättä tulee roikottaa 3 vkoa kantositeessä. Kovimmat kivut siinä on oikeastaan ollut öisin, ensimmäisinä 5 yönä se piti usein hereillä, ei enää. Toki olassa on kaikenlaisia kiputiloja vielä ja hauis puutuu, mutta hyvin siedettävä se on. Olkaa myös pelkää todella paljon ja herääkin kysymys, voiko kättä käyttää lainkaan, toisen käden apuna esim. mukin pitämisessä vai pitäisikö se pitää täysin toimettomana tämän kantosideajan. Koko ajan takaraivossa on tietysti kuitenkin pelko, että jotain tapahtuu juuri tänä aikana, eli narut labrumin ja ankkurin välillä irtoavat tms.

No, 1,5 viikon päästä käyn tapamassa lekuria ja varmaan sitten taas vähän viisastuu. Varovasti ja maltilla vaan eteenpäin, en ole edes nähnyt unta punteista..;)

 

[Inkeri]

...
Kättä tulee roikottaa 3 vkoa kantositeessä. Kovimmat kivut siinä on oikeastaan ollut öisin, ensimmäisinä 5 yönä se piti usein hereillä, ei enää. Toki olassa on kaikenlaisia kiputiloja vielä ja hauis puutuu, mutta hyvin siedettävä se on. Olkaa myös pelkää todella paljon ja herääkin kysymys, voiko kättä käyttää lainkaan, toisen käden apuna esim. mukin pitämisessä vai pitäisikö se pitää täysin toimettomana tämän kantosideajan.

Kyllä tuo kolme viikkoa on tarkoitus pitää siinä kantositeessä ja muutenkin edetä vain operoineen lääkärin ohjeilla. Mitään aktiivisia ja vastustettuja liikkeitä olkapäälle ei yleensä saa tehdä kantosideaikana ollenkaan. Kyynärpään, sormien ja ranteen liikkeitä yleensä saa taas tehdä heti.

 

[Lapo]

Vois itekkin päivittää hieman:

Mulla siis 20.12.2005 olkapääleikkaus. Labrum oli revennyt ja kiinnitettiin takaisin kolmella ankkurilla. Muuta ei ollut rikki.

Nyt on 12 viikkoa mennyt ja yliolan kiertorajoitus rupeaa poistumaan. Vieläkään ei todellakaan liiku sinne, edes takakyykkyyn ei veny kädet. Lääkärin ja fysioterapeutin mukaan olen parantunu etuajassa, siis käsi on parempi kuin normaalisti tähän aikaan.

Juuri eilen antoi fysioterapeutti luvan alkaa tekemään enemmän muitakin liikkeitä kuin niitä hänen määräämiään. Roikkumista ja painavien painojen roikottamista käsistä pitää kuitenkin edelleen välttää.

 

[Pilotti]

Minulla myös kiinnitettiin etulabrum kolmella ankkurilla kaksi viikkoa sitten.

Nyt olen mietiskellyt, että onnistuikohan leikkaus. Kipuja on ollut ihmeen vähän, nivelestä kuuluu joskus naksauksia ja käden kun laskee ihan rennoksi, niin joskus nivel liikahtaa pikkaisen, aivan kuin löysät liikkuisi pois.

Onkohan muilla vastaavia kokemuksia, vai epäilenkö suotta?

 

[Lapo]

Mullakin oli hirvee ressi että onnistukohan se leikkaus nyt. :D Kerran kävi jopa silleen sen kantositeen kanssa että jotenkin onnistuin käden vahingossa roikottamaan suoraksi ja ai että kun sattui. Olin varma että ankkurit petti ja vituiks meni. Mutta ei, nyt näyttää todella hyvältä. Paitsi itseasiassa onnistuin viikko sitten auringon oton lomassa selkää raapaistessani venäyttämään jotenkin sen olkapään, ja sitten pari päivää myöhemmin kun tein niitä harjoitteita niin käsi tuli ihmeellisesti yhtäkkiä heikoksi ettei sitä edes pystynyt nostamaan. Olin taas että vituiksi meni nyt ja varmasti. Mutta nyt näyttää taas ihan normaalilta, että eipä tainnut mitään käydäkkään.

Tuosta naksauksista sen verran että lähes joka aamu tähystetty olkapään paukahtaa kun ojennan vähän kättä ja aina pelottaa että jotain menee paskaksi. Mutta lääkärin & fysioterapeutin mukaan se lähes kuuluu asiaan. Se käsi on monta kuukautta lähes käyttämättä niin ne rakenteet kiristyvät siellä ja sitten kun alkaa taas liikuttelemaan niin jänteet paukkuu aika kovaakin. Jos kipuja ei tule niin ei hätää.

 

[urkki]

Jaa pistetääs päivitystä. Nyt on kohta 8 kuukautta leikkauksesta ja siinä puolen vuoden jälkeen alkoi olkapää tuntua selvästi paremmalta. Kolmisen viikkoa sitten kävin kiipeilemässä helppoja juttuja ja siinä sitten loukkasin olkapääni uudelleen. Olin 100% varma, että jänne repesi uudelleen kiinnityskohdastaan, vaikkakin oireet oli voimakkaampana hieman sivummalla kuin ennen leikkausta. Kävin tiistaina kirurgin luona pyörähtämässä ja hän on sitä mieltä, että rotator cuffissa on jotain vialla, mutta hauiksen jänne on tod. näk. ok. Enpä olisi uskonut, että voisin olla onnellinen kuullessani, että RC voi olla tohjona (pienempi vaiva ja paranee nopeammin)! Nyt on tässä pari viikkoa lepoa ja tulehduskipulääkkeitä, jonka jälkeen taas kevyttä jumppaa. Kuuden viikon päästä uudelleen kirurgin juttusille katsomaan, että onko olkapää taas paranemaan päin, vai joutuuko joihinkin lisätoimenpiteisiin.

Harvemmin on kyllä niin paljon tympäissyt, kuin tuon parin viikon ajan kun luulin hajoittaneeni leikkauskohdan uudelleen 7 kuukauden kuntoutuksen jälkeen... Eipä se vieläkään 100% varmaa ole, mutta toivottavasti jänteen kiinnityskohta on kuosissa ja supraspinatuskin siitä tokenee levolla ja jumpalla.

 

[Mou]

Itsellä leikattiin oikea olkapää tammikuun puolessavälissä ja se oli aika iso operaatio, jota ei pystytty hoitamaan tähystämällä. Pahasti vaurioitunutta labrumia kiinniteltiin ankkureilla ja lisäksi hauislihas oli revennyt, joten sitäkin korjailtiin. Jälkimmäinen ei ollut magneettikuvauksessa käynyt ilmi.

Toipuminen on ollut kohtuullisen hidasta, mutta edistystä on tapahtunut koko ajan. Tällä hetkellä teen sotilaspenaa 40:llä kilolla ja ylätaljan pystyy vetämään jo niskaan. Muuten liikerata on aika rajoittunut. Kaikissa liikkeissä on vielä tosi pienet painot, mutta niitä saa tasaisen hitaasti nostaa koko ajan. Sarjat ovat toistoiltaan 15:sta luokkaa. Usko parantumiseen on vahva.

 

[Niquzai]

Iteltä lähti 4 päivää sitten olkapää sijoiltaan motocrossissa. Sijoiltaan lähdön aiheutti paha tärähdys (hyppyristä yli alastulon). Nyt ajattelinkin kysellä kuntouttamisvinkkejä näin etukäteen. Kantositeen lekurista sain ja sieltä sanottiin että sidettä minun täytyy pitää 2-3 viikkoa. Kipuja ei juurikaan ole ollut, ja varovasti olen suihkussa kättä suoristanut eikä sattunut ollenkaan. Onkohan se hyvä merkki että kipuja ei juurikaan ole ollut? Lääkäri varoitteli minua että kolme burana 600 kanntattaa päivässä ottaa, mutta tarvetta ei ole ollut. Kaikista kuntouttamis neuvoista ja asiantuntevista vinkeistä olisin todella kiitollinen

 

[Ronn Moss]

Laitetaan nyt tännekin..

Nyt aika tasan 7vk leikkauksesta (bursa poistettu ja olkavarren avarrus) kulunut ja 5 kertaa olen salilla käynnyt. Liikelaajuus on aika hyvä, mutta esim. työntöliikkeitä ei kestä yhtään vielä tehdä. Kipu keskittyy lähinnä ac-niveleen, joka tuntuisi olevan hieman ulkoneva. Myös kiertäjäkalvosimen yläasento kierroissa olkapää paukkuu aika tavalla ja kipeytyy vähän.

Leikkaavan kirurgin mukaan 2kk operaation jälkeen pystyisi ottamaan kovaa punttia ja lajitreeniä (vapaaottelu), mutta kyllä tässä vielä kestää.
Mites muilla on kestänyt ottamaan esim. punnerrusliikkeitä tai painia?

Pitäisiköhän tässä vielä käydä ortopedin/fysioterapeutin juttusilla..

 

[KMS]

Itselläni leikattiin Labrum-vaurio 1,5-viikkoa sitten maanantaina, leikkaajana Heliö. Olin vain viikon sairaslomalla. Teen käytännössä ainoastaan päätetyötä, joten tämä lääkärin mukaan mahdollista. Olisin pitänyt pidemmän loman, mutta käytännössä siihen on tällä hetkellä vähän mahdollisuuksia, toivottavasti homma toimii näinkin ja olka kuntoutuu. Kirjoittaminen koneella onnistuu hyvin, otin itseasiassa läppärin irti telakasta, läppärin hiirtä on kätevä kätevä käyttää tällä olalla, ei liiku yhtään.

Olasta korjattiin ensinnäkin ylälabrumin pitkähkö repeämä kolmella ankkurilla. Käsittääkseni etulabrum oli ok, vaikka magneetin mukaan näin ei pitänyt olla. Samaan syssyyn tehtiin sitten akromioplastia, koska jänteen tulehdus liian pienestä tilasta johtuen (inpingement) on olassa aiheuttanut paljon ongelmia ja todennäköisesti suurena syyllisenä koko labrum-vauriolle. Olka ei siis koskaan ole mennyt ympäri tai sijoiltaan. Lisäksi SC-nivel oli kulunut, luun pää pahasti syöpynyt. Luusta sahattiin 5 mm pois ja tehtii tuohon paikkaan myös lisää tilaa.

Kättä tulee roikottaa 3 vkoa kantositeessä. Kovimmat kivut siinä on oikeastaan ollut öisin, ensimmäisinä 5 yönä se piti usein hereillä, ei enää. Toki olassa on kaikenlaisia kiputiloja vielä ja hauis puutuu, mutta hyvin siedettävä se on. Olkaa myös pelkää todella paljon ja herääkin kysymys, voiko kättä käyttää lainkaan, toisen käden apuna esim. mukin pitämisessä vai pitäisikö se pitää täysin toimettomana tämän kantosideajan. Koko ajan takaraivossa on tietysti kuitenkin pelko, että jotain tapahtuu juuri tänä aikana, eli narut labrumin ja ankkurin välillä irtoavat tms.

No, 1,5 viikon päästä käyn tapamassa lekuria ja varmaan sitten taas vähän viisastuu. Varovasti ja maltilla vaan eteenpäin, en ole edes nähnyt unta punteista..;)

Heitänpä tänne nyt vähän kuulumisia olkaleikkauksen jälkeen nyt, kun siitä on kulunut juuri 8 kuukautta. Treeniä alettiin vetää siinä reilun kahden kuukauden jälkeen leikkauksesta, hyvin rauhassa ja babysteppejä eteenpäin. Pikkuhiljaa kaikkeen sai alkaa latomaan romua sen verran, että sen sai edes tuntumaan jossain. Samalla alkoi liikeradat jossain määrin palautumaan, mutta osittain kyllä huomaa, että pitkään ketkutellut olkapää on aiheuttanut joissakin liikkeissä vinoutta ratoihin, jotka alkavat kovan työn tuloksena korjaantua vasta nyt. Välillä olka sattui, silloin piti vaan vaihtaa liikettä ja pitää sattunutta liikettä taskussa vielä joku viikko tai unohtaa se kokonaan. Jos kaikki sattui, olin viikon poissa salilta, sellainen jakso oli joskus kesällä. Ja teki hyvää. Eli pikkuhiljaa nousujohteista on homma ollut ja maltilla olen yrittänyt päästä lähemmäs entisiä tasojani. Ja treenityylinä siis ihan puhdas bodytreeni, mulla mtn voimaa ole koskaan ollutkaan..;)

Nyt olka tuntuu kaikin puolin lähes täysin hyvältä, ehkä aavistuksen se on vielä jäykkä, vaikka fyssalla sitä kävinkin väännättämässä reilut kymmenen kertaa ja olen venytellet paljon itse. Selkätreenissä ja jalkatreenissä luonnollisesti ei ole mtn muistutusta enää olkavammasta.

Raskaita punnerruksia olen välttänyt, etupunnerrukset smithissä on korvattu pääosin erilaisialla vipareilla ja davidin punnerruskoneella (vipuvarsi). Ja todellakin tuntuu, että se riittää, olat alkavat olla samassa kuosissa kuin parhaimmillaan ovatkin olleet. Herännee ainakin mun olkieni osalta kysymys, tarvitsenko raskaita punnerruksia enää olkatreenissä lainkaan, kun homma toimii ilmankin, ja ne kuitenkin ovat kovin riskialttiita..

Rinnassa sama homma, pääliikkeenä vipunostot käsipainoilla sangen isoilla painolla, sitten useat eri hilavitkutukset ja lopuksi vähän vinopenkkiä koneessa tai harvoin tangolla. Tangolla painot pitänyt hyvin maltillisena, 100-120 max tehnyt pidempiä pumppisarjoja. Ja tarkoitus on tällaisissa olkapään kannalta pahimmissa killereissä jatkossa pitää painot aisoissa, se saa luvan riittää lihaskasvuun. Ja tarkoitus tosiaan väsyttää lihas ensin lähes totaalisesti ja vasta sitten tehdä se "raskain" liike. Näin saan pidettyä painoja aisoissa ja suht pienilläkin painoilla hyvän setin.

Eli kaiken kaikkiaan olkapään suhteen tilanne on todella hyvä, monet liikkeet on oppinut tekemään niin, että paikat tuntuu hyvältä ja silti homma menee perille. Monessa liikkeessä olen jättänyt täyden liikeradan kokonaan pois ja toisissa lyhentänyt liikerataa entisestään, ja tuntuu että liha kasvaa kyllä niinkin. Eli treenaan sen mukaan, mikä liike tuntuu hyvältä, enkä väkisin yritä saada jotain "must" liikettä ohjelmaan.

Tsemppiä kaikille saman olkaongelman kanssa kamppaileville!

 

[mehukatti]

Mun olkapää leikattiin muutama vuosi sitten tähystyksellä ja sinne laitettiin kaks tollasta sulavaa ankkuria: http://www.ridefree.fi/mehukatti/biofastak.jpg
Olkapää oli ekan kerran mennyt sijoiltaan yläasteella, kun heitin raskasta korispalloa yhellä kädellä. Seurauksena olkapää sijoiltaan ja pallo tippu selän taakse. Noh, tän jälkeen ei ollut mitään ongelmia kunnes sitten myöhemmällä iällä aloitin krav magan. Siellä sit parin vuoden aikana olkapää meni aina heikompaan ja heikompaan kuntoon, kunnes se sit meni sijoiltaan suunnilleen jokaisissa treeneissä. Menin arvauskeskukseen ja sain lähetteen ortopedille Töölööseen. Puolisen vuotta piti odotella leikkausta, jona aikana aloin tehdä lihastreeniä ja erityisesti vahvistamaan olkapäätä kuminauhalla tehtävien liikkeiden avulla. Tän treenin aloittamisen jälkeen, kuitenkin ennen leikkausta, olkapää ei mennyt enää kertaakaan sijoiltaan! Kertoo siis jotain hyvän lihaskunnon merkityksestä ja nimenomaan noiden tiettyjen olkapäätä tukevien lihasten treenaamisen merkityksestä!

Ite leikkaus oli ihan miellyttävä kokemus, eikä mulla kuntoutuksen suhteenkaan mitään erityisiä ongelmia ollut. Aluks oli käsi kantositeessä joitakin viikkoja ja sen jälkeen sitten piti vähitellen alkaa kuntouttaa sitä. Lääkäri tais sanoa, että vasta vuoden päästä leikkauksesta olkapää on täysin parantunut, ja että vasta sit voi esim. heittää palloa tai tehdä muuta kuormittavaa. Itellä kuitenkin oli käsi jo puolen vuoden päästä aika hyvässä kunnossa, vaikka silloin sitä tuli vielä varottua.

Nyt kun leikkauksesta on kulunut joitakin vuosia, niin ei oo ollu mitään ongelmia. Olkapää on kuin uusi, enkä yleensä edes muista, että se on operoitu. Salillakaan ei mitään rajotteita, oon esim. tehny pec deckillä takaolkapäitä suorin käsin ja penkillä maaten suorin käsin punteilla rintalihaksia niin isoilla painoilla kuin pystyy. Mutta tosiaan lihaskuntoa oon pitäny yllä salilla kolmisen kertaa viikossa. Oon myös jatkanu noita kuminauhalla tehtäviä olkapääliikkeitä, koska niistä ei juuri ole vaivaa. Kuminauhan voi kiinnittää pöydän jalkaan kotona/duunissa ja sit tehä pari kertaa päivässä muutaman sarjan. Itellä on jäykin nauha mitä kaupasta löytyy.

http://www.orthoassociates.com/images/Shldr_Exer_34.gif
http://www.orthoassociates.com/images/Shldr_Exer_12.gif

 

[Smart]

Uppaan tän vanhan threadin. Mulla leikattiin eilen olkapää, jossa oli koko labrum revennyt (ruptura labris totalis, 360 ast.). Sitä oli edeltänyt monet kymmenet sijoiltaan menot, jonka vuoksi pelättiinkin että tuo instabiliteetti voi olla rakenteellinen vika.

Mites on käynyt teille muille tuon toipumisen kanssa? Potkunyrkkeilyn joku olikin joutunut lopettamaan, mitenkä muut lajit (BJJ, paini)? Itselleni on aika se ja sama vaikka ei enää voisi painoihin koskea kuin kuntoutusmielessä, muu urheilu kiinnostaa enemmän.

Nuo postaukset on jo aika vanhoja eli luulisi olevan jo jotain kerrottavaa treenien onnistumisesta