QUOTE]
Insuliini on kiinteästi yhteydessä ennen kaikkea hiilihydraattien aineenvaihduntaan (liittyy myös hieman proteiinien aineenvaihduntaan, sillä osaa proteiineista muunnetaan glukoosiksi). Kun syöt hiilihydraatteja, ruoansulatuselimistösi yksinkertaistaa hiilihydraatit glukoosiksi ja fruktoosiksi, jotka sen jälkeen siirtyvät verenkiertoosi. Insuliini on glukoosin läheinen kumppani. Heti kun verenkiertoon ilmestyy glukoosia ravinnostasi, insuliinia eritetään haimasta siirtämään glukoosia talteen lihaksiin ja maksaan. Tällä periaatteella toimii myös rasvan kertyminen hiilihydraateista; jos veressä on liikaa glukoosia, insuliini alkaa toimia ja tallettaa glukoosia eri kehon osiin rasvaksi. Osa menee lihaksiin, osa maksaan, mutta koska veressä on niin PALJON glukoosia, suuri osa talletetaan rasvaksi - vararavinnoksi. On siis selvää, että veren glukoositasot (verensokeri) tulisi pitää mahdollisimman tasaisena, jottei tapahtuisi ylimääräisen rasvan kertymistä. Usein ihmisillä on luulo, että vain rasva voidaan tallettaa rasvana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyllä vadelmahillostakin lihoo jos sitä liikaa syö, vaikkei siinä rasvaa olisikaan. Periaatteessa vain ruoan sisältämällä _energialla_ on merkitystä. Oikeastaan ainoa tilanne, jossa korkeista insuliini- ja glukoosiarvoista on hyötyä, on painoharjoittelun jälkeinen aika. Tästä myöhemmin.
Insuliini on myös siitä tärkeä, että kuten sen läsnäolo, myös sen poissaolo on merkittävä asia. Kun verenkierrossa ei ole insuliinia, sinne ilmestyy glukagoonia. Glukagooni edistää rasvan ja estää hiilihydraattien käyttöä energiaksi. On ilmeistä, että glukagooni on laihduttajan ystävä. Samalla voidaan todeta, että insuliini on - suurissa määrin verenkierrossa ollessaan - laihduttajan vihollinen. Tärkeää on ymmärtää, että insuliini ja glukagooni ovat kääntäen verrannollisia; kun toista on paljon, toista on vähän.
Glukagooni.
Kun verensokeri, ja siten insuliini, on matalalla, tulee glukagooni mukaan kuvioihin. Kuten aina, kehollamme on monta monimutkaista tapaa varmistaa energiansaanti kaikissa tilanteissa. Kun ihminen on ollut monta tuntia syömättä hiilihydraatteja (esim. monen tunnin unen jälkeen aamulla tai paaston aikana), on verensokeri pudonnut matalalle, eikä energiaa siten ole kovin runsaasti saatavissa. Mitä keho keksii? Glukagoonin. Se syöksyy verenkiertoon ja aktivoi lipaasin, joka käynnistää lipolyysin eli rasvan hajottamisen energiaksi, estää hiilihydraattien käyttöä energiaksi ja edistää lipolyysin välityksellä samalla myös ketonien syntymistä. Joku viisas ihminen siellä ruudun takana saattaa pystyä tästä päättelemään, että aamulla on otollinen aika liikunnalle, koska keho 'pakotetaan' käyttämään rasvaa suuremmissa määrin energiana hiilihydraattien sijasta. Tämä on totta. Joku saattaa myös pystyä ajattelemaan, että jos kerran glukagooni on laihduttajan kaveri, kannattaisi pyrkiä maksimoimaan sen tasot kehossa pitämällä insuliinitasot nollassa.
Usko jo hyvä mies tämä tosiseikka, että se kroppa ei tee niillä sinun syömilläsi hiilareilla juuri mitään yöllä. "osaa proteiineista muunnetaan glukoosiksi" tässä jo siihen yksi syy. Todellakin se kroppa osaa muodostaa tarvitsemiaan osasia muustakin kuin siitä äidin pullasta.
Keskustelu ei ole rakentavaa, jos käyttäydyt edellä esiintyvällä tavalla. Todennäköisesti, jos alat kovinkin kiukkuilemaan et tule saamaan kovinkaan järkeviä vastauksia.