- Liittynyt
- 17.11.2008
- Viestejä
- 883
SivariKing: Laitoin herran tekemään useammin sen takia, että viimeisen 6kk oli tehnyt kyykkyä kerran 6-9 päivässä. Silti ei sitä kehitystä ollut juurikaan tapahtunut. Niin se vaan joskus menee, vaikka kuinka analysois omaa tekemistä ja olis vuosia ja vuosia treenaamista takana. Kävin läpi herran treenihistoriaa ja juteltiin kaikenlaista ennakolta suht laajasti. En mä summittain ala asioita tekemään. Tän pitää olla laadukasta touhua. Valmentaminen ei ole niitä pelkkiä liike-sarja-toisto-luetteloita todellakaan, vaan juurikin ihmisen kanssa työntekoa ja isoksi osaksi myös sitä psykologiaa. En väärinkäytä omaa auktoriteettia enkä käske tekemään mitään. Valmentaminen on yhteistyötä ja asiakkaan tulee luottaa siihen, mitä ollaan tekemässä. Ei se semmosta vieressä huutamista ole, mitä telkkarissa näkee. Ohjelmakin on mun kirjoissa enemmän suunnitelma kuin tarkka ja ehdoton asiakirja. Se elää asiakkaan palautteen mukaan tarvittaessa tai muutan sitä itse. En ees tee sitä kauheen pitkälle etukäteen, vaikka tietyt isommat linjat mulla onkin itselläni ylhäällä. Siihen yksilöllisyyteen mä perustan aika paljon tekemisiäni ja se on ollut tässä vuosien saatossa mielestäni mun yksi vahvuusalue. Kirjoitinpas VK-kustannuksen kirjaankin aiheesta, koska nään sen niin merkittäväksi.
Se että esim kyykätään 3x viikossa voi tottakai ajaa ylikuntoon ja kroppa ja/tai pää ei kestä. Oon tehny samoja mokia itekin. Tää on kuitenkin juuri kiinni siitä ohjelmoinnin yksilöllisyydestä, minkä tavoitteena on pitkän aikavälin kehitys, ei esim yhden treenin tiukkuus, kovuus jne. Sen takia niitä tasanteita koitetaan aina välttää jo ennakolta. Mulla treenien rytmitys erilaisiin suhteellisen tehon (peräsuoli-indeksi) alueisiin vaihtelee myös melko paljon asiakkaasta toiseen. Mä tietenkin ohjeistan sen reguloinnin, eikä asiakkaan tarvi siitä murehtia. Hänen panostamisensa kaikkeen treeniin liittyvään tekemiseen riippuu sitten innosta ja tietenkin siitä oikeesta elämästä salin ulkopuolella. Iso osa mun valmennettavista kuitenkin on ns. tavallisia treenaajia ilman kisa-ambitioita, vaikka kovasti vahvoja olisivatkin.
Kyllä tälläkin herralla se kerta viikkoon oli tuonut hetken aikaa tulosta, mutta sitten alkanut hommat stallaileen ja eväitä rakentaa toimivaa kokonaisuutta ei oikein enää ollut. Senpä takia muhun yhteyttä otetaankin, vaikka itellä kokemusta olisikin pitkän aikaa. Monet luottaa siihen, mitä mä teen ja mä haluan tehdä sen kunnolla aina oli kyseessä sitten maailmanmestari tai vuoden treenaillut tavallinen kuntoilija. Mä en käytä mitään valmispohjia, prosentteja tai muita systeemejä sillai, että ohjelma ikäänkuin "käytettäis loppuun". Niin ei ole ollenkaan pakko tapahtua, vaikka treenattais vuosia yhdessä. Mun pisimmät asiakassuhteet on kestäneet yli melkosen monia vuosia jatkuen yhä ja suurin osa, ellei jopa kaikki nykyiset (uudet tietenkin poislukien) on ollu mukana yli vuoden. Näkisin tän ainakin jonkinlaiseksi merkiksi tyytyväisyydestä. Muutosta treeneissä tietenkin pitää tapahtua, mutta mä sisällytän sitä sinne suunnitteluun aina muutenkin. Ei muutosta muutoksen takia, vaan kehityksen takia.
Mitään traumaa tällä herralla ei ollut usein kyykkäämisestä, mutta oli jotenkin saanut päähänsä, ettei palautunut enää niin hyvin ja se kerta viikkoonki aiheutti aina monen päivän kolotuksia DOMSien lisäksi. Oli aikalailla laittamassa pillejä pussiin tavoitteellisen treenaamisen suhteen. Suurin yksittäinen muutos, mitä tein oli suhteellisen intensiteetin laskeminen eli sarjoihin jäi enemmän varaa. Viikkojen kuormitusta muuteltiin myös enemmän sen lisäksi, että kehityksestä huolimatta valmiiksi ohjelmoituja kevyitä viikkoja oli mukana koko ajan. Lisäksi poistin stressin tiettyjen toistomäärien tavoittelusta ja painotin paljon enemmän toistokohtaista laatua tekniikan, räjähtävyyden jne osalta. Paljon juteltiin myös sen muun elämän osa-alueiden laittamisesta paremmalle tolalle ja miten sitä turhaa stressiä sais vähennettyä kotona, töissä jne.
Pitkä juttu, mutta uskosin, että tuolta muutkin saa hieman vastauksia nimenomaan siihen yksilöllisyyden kysymykseen yleisesti.
Kiitos erittäin kattavasta vastauksesta! Mielenkiintoista muuten, että lihapäiden legendaarisesti hokema lause " just listen to your body"- on samanaikaan sekä niin älyttömän yksinkertainen ja itsestäänselvä, mutta kuitenkin myös ehkä kaikista yksittäisistä treenaamiseen liittyvistä tekijöistä vaikein oppia ja sisäistää. Ja myös kaikkein oleellisin. Itseään on vaikea tarkastella objektiivisesti, mutta toisaalta omalla kohdalla liika rationalisointi ja järkeily treenien suunnittelun ja käytännön toteutuksen suhteen ei historiallisesti ole aina toiminut.
Selitys tähän luultavasti löytyy jonkinlaisesta käänteisestä psykologiasta: kun käytössä on ollut valmis suunnitelma, jonka "pitäisi" toimia, niin oma henkilökohtainen vastuu treenin onnistumisesta siirtyy ikäänkuin sille "ohjelmalle", jolloin käytännön toteutus suurella todennäköisyydellä kusee. Sitten toisinaan kun ohjelma on ollut jo paperilla niin älytön, ettei sen edes kuuluisi toimia, mä olen ikäänkuin yrittänyt itse todistaa itselleni " kyllä mä voin saada tulosta tällä ". Ja joskus se on toiminut.
Esim. viime kesällä vedin 7 viikon mittaisen jakson, jossa käytännössä tein 2-3 kertaa viikossa lisäpainoleukoja vaihtelevilla sarjapituuksilla- ja määrillä + päälle apuliikkeet yläselle. Olin koko ajan joka treenin lähes joka sarjassa lähellä failurea ( eli treenasin VÄÄRIN ) ja käytin liian isoja painoja suhteessa ykkösmaksimiin. Lopputulos: sarjapainot nousivat 50kgx1 - 50kgx3, 40kgx3 - 40kgx5, 30kgx5 - 30x7. Omapaino pysyi samana, 90 kg. Okei, tän ohelman jälkeen seinä tuli leuoissa vastaan kovaa, yläselkä jumissa, forkut tulehtuneet jne. Mutta tulosta tuli- vähän aikaa.
En väitä, että tämä olisi pitkässä juoksussa tuloksekas tai järkevä tapa treenata, ei tietenkään , mutta mä en oikein pysty näkemään asioita pitkällä aikajänteellä. Kuulostaa lapselliselta, mutta olen huomannut tämän käytännnössä monesti: ainoastaan niillä lyhyen aikajänteen tavoitteilla pysyy motivaatio yllä.Tietty nyt kyllä harmittaa, ei noi leunvetotulokset pysyneet yllä ton ohjelman jälkeen ( mikä ei sinänsä ollut yllätys, tiesin aikaisemmasta kokemuksesta, että rankka priorisointi toimii kuin häkä, mutta ei ole realistista pitää yllä tuollaista treenitahtia ).
En siis väitä, että ilman suunnitelmaa treenaaminen olisi kenellekään fiksua, mutta joskus sen oman tutun ja turvallisen treenityylin muuttaminen on tuonut yllättäviä tuloksia, vaikka se ei olisi perustunut millekään tarkkaan mietitylle ohjelmalle. Eli voisi ehkä sanoa, että tulosta on tullut "vahingossa". Tosin juuri nyt en aio lähteä tekemään mitään ilman jonkinlaista ohjelmaa, sen verran pitkään tuli päätä hakattua seinään loppuvuoden aikana.