Kyvyttömyys ymmärtää muita naisia

[Carina]

Itse olen naisellinen nainen perinteisessä mielessä, vaatteet, shoppailu, meikkaus, bling bling. Mutta meillä sukupuoliroolit ovat erilaiset kotona silti. Eli mies on sattumalta parempi siivoamaan ja muutenkin tarkka siinä ja taas jos on kyse remonttihommista niin itse olen niitä ensimmäisenä tekemässä. Hifi-laitteet taas kuuluu mieheni speciaali-alaan. Inhoan käsitettä naisten ja miesten työt, sillä kyllähän jokaisen nyt on opeteltava asioita tekemään. Tunnen naisia, jotka eivät ole koskaan vaihtaneet edes normaalia kattolamppua itse, nämä henkilöt olisivat varmaan pimeässä asunnossa jos ei miespuolista apuria löytyisi. Nämä sukupuoliroolit/roolittomuus parisuhteessamme ärsyttää selvästi enemmän muita kuin meitä.

 

[Hugadelic]

mutta nykypäivänä olen huomannut, ettei ne naiset niin kovin avuttomia olekaan, miehissä tätä on tullut yllättäen vastaan.

Myös mun mielestä avuttomaksi heittäytymistä esiintyy yhtä lailla niin naisissa kuin miehissäkin. Valitettavan tuttu on sellainen ilmiö, jossa mies on nälissään kotona, kun nainen ei ole tehnyt valmiiksi ruokaa jääkaappiin. Jotenkin tuntuu, että ne, jotka ovat tottuneet ns. perinteiseen sukupuoliroolijakoon, ovat monesti näitä avuttomiksi heittäytyjiä. Ehkä se juontaa juurensa siitä, että on ollut selkeä työnjako ja sitten oletetaan, että toinen puolisko hoitaa omat hommansa ja jos näin ei jostain syystä olekaan, niin maailma kaatuu ja ollaan avuttomia.

Sellainen tyhjäpäisyys häiritsee mua eniten, ei niinkään ulkoiset tunnusmerkit. Ei edes haluta ajatella oikeasti asioita, vaan heittäydytään tyhmäksi. Se, että välillä juttelee naisten hömppäjutuista, ei musta ole este tärkeiden asioiden ajattelulle.

Mä tykkään itse meikata, ostella vaatteita jne ja tunnen yleensä itseni naiselliseksi. Olen töissä hyvin miesvaltaisella alalla ja näin tulee keskusteltua paljon miesten kanssa. Joskus tuntuukin, että naisten seurassa ei osaa olla niin oma itsensä ja naisten seurassa tunnenkin itseni välillä äijäksi. Tosin naisten kanssa jutellessa (etenkään jos ei tunne henkilöä hyvin) on helppoa mennä sille "tuliko syötyä jouluna liikaa suklaata ja mitäs sun selluliiteille kuuluu"-linjalle, kun se tavallaan on sitä mitä itse olettaa muiden naisten haluavan keskustella.

 

[Siekkari]

Melko samanmoisia kokemuksia on mullakin. Tosin jo yli kymmenen vuotta sitten päätin, että pitää olla naisten työt ja miesten työt. Muuten joudun tekemään kaiken... joudun silti tekemään lähes kaiken, mutta auton renkaita en vaihda... ja siinäkin on aina pakko olla mukana :D

Akryylikynnet oli vähän aikaa ja taas suunnittelen. Syynä on se, etten minä, vanha ämmä saa tota kynsien pureskelua sitten millään loppumaan - akryylejä ei tuu silleen järsittä

Mä en sitten tiedä, olenko naisellinen. Mua on niin monta kertaa luultu lapsena pojaksi ja aikuisena naisena mieheksi, että olen alkanut miettiä, että pitäiskö niiltä kaikilta kysyä, luulevatko että mulla on vaan voimakkaasti kehittyneet rintalihakset :D (c-kuppi). Siihen muuten liittyy mielenkiintoinen piirre. Sen huomaa, koska joku luulee, että toi on mies, vaikkei se joku olisi vielä sanonut sanaakaan. En tiedä mistä, mutta jokin käyttäytymisessä on erilaista :jahas: ...

 

[vilma-liina]

Ite edustan ilmeisesti semmosta suht normaalia tyyppiä, mielellään teen fyysisiä ja paskaisia hommia siinä missä miehetkin, ja ymmärrän tekniikan päälle ja myös aika monet yleisesti enempi miesten hommina pidetyt jutut kiinnostaa.

En kuluta aikaa vaatekaupoissa pyörien, kun vaatteita pitää jonnekin ostaa, teen pikaisen kierroksen ja nappaan mukaan jotain mikä näyttää kivalta. En usein edes sovita, kun se on niin tuskaista puuhaa. Tosin ikää on jo ehtinyt kertyä sen verran, että aika hyvin pystyy jo arvioimaan, mikä sopii itselle ja mikä ei.

Meikkejä ja kosmetiikkaa yleensäkin hamstraan ja kaiken maailman turhia stilettikorkokenkiä ja sekalaisia laukkuja jotenkin vaan tarttuu mukaan lähes puoli vahingossa.

Ulkoisesti näytän kai suht naiselliselta, vaikka jotenkin pidän itseäni semmosena rempseenä poikatyttönä. Nuoruusvuosilta ulkonäkö ja tyyli on kyllä radikaalisti muuttunut naisellisempaan suuntaan, nykyisin mielelläni laitan mekon päälle juhliin, kun muinoin hametta en pitänyt edes omissa rippijuhlissa. Ja hiustenkin pituus on kymmenkertaistunut viimeisen 15 vuoden aikana.

Olen miesvaltaisessa (2:9) työpaikassa ja joskus siellä kyllä ihan huvikseni tekeydyn tietämättömämmäksi mitä olen, ihan vaan siksi, kun on niin mukava seurata, kun toiset suu vaahdossa tulevat ystävällisesti auttamaan "avutonta". Ja tekeehän se ilmeisesti hyvää miehiselle itsetunnolle, kun pääsee välillä pätemään

Eräällä toisella foorumilla oli joskus sellainen threadi, jonka otsikko oli mielestäni aika haastavasti aseteltu: "Akat vihaavat naisia" ...

edit. Taannoin mietin omaa ystäväpiiriäni tai lähinnä sen naisia, ja totesin, että itseasiassa kaikki läheiset ystävät on lähes kaikki sellaisia, jotka kuuluu jollain lailla samaan "kastiin", älykkäitä, eteenpäin pyrkiviä, määrätietoisia, vahvoja (niin henkisesti kuin fyysisestikin), itsestään huolehtivia, luonteessa aimo ripaus positiivista äijämäisyyttä, mutta silti ulkoisesti tosi naisellisia.

 

[eowyn]

en tykkä ollenkaan yleistamisesta naiset, miehet, blondit, läskit, laihat, typerät punttailejät tyyliin.

mutta mutta

olen ollut aika lailla onnekas koska ystävä- ja tuttavapiirissani ei löydy teemaaloittelian kuvaukseen vastaavia tyyppejä. vain ehkä yksi (oma kulta siskoni). mutta kuitenkin.

Koulut kävin ja kaksi lisensiaattia tein aika mielettömän fiksujen ja kiinnostavien naisten seurassa (kyllä siinä porukassa miehiäkin löytyi kun geologia ja geoteknologia kyseessä).

harrastuksista: sukeltamisen kautta oon myös tavannu kaikenlaisia naisihmisia mutta turhamaiset bimbot on mua siinäkin pystyny kiertää kaukaa

itsekin kun olen selläinen blondi ja pienikokoinen naishenkilö oon aika kiinnostavia komentteja kuullu etenkin jälkikäteen... Paras niistä kun yliopistoaikana englanninopettaja tuli kysymään suoraan että miksi opiskelen sellaista alaa kun geologia ja eiks se ole mulle kun naiselle vaikeaa kun siellä kaikenlaita korkeampaa matikka ym kaosteorioita ja vielä kemiaa ja fysikkaakin )))))
no joo
mutta
löytyy kai kaikenlaisia

 

[Marlee]

Angelan lause: 'Sanoin ukolle suhteen alussa, että kukkia ei sitten tartte tuoda.'

Kuvastaa minusta hienosti suomalaista naista tai suomalaista ihmista yleensa sen enempaa sukupuoliin katsomatta. Ma elan latino-afrikka-britti-ranska-espanja-ttarien keskella ja heista on ihan kasittamatonta etten perusta Valentinen paivasta enka 'vaadi' jotain kalliita ja romanttisia lahjoja ja illallisia. Ihan alyttoman kasittamatonta oli etten ollut moksiskaan kun ei siipan kanssa ostettu lahjoja...ma en yksikertasesti tarvinnut mitaan ja ei nahty jarkea alkaa osteleen mitaan 'oishantoiihakivakraasaa'. Tai sanoin et semmonen KitchenAid kodinkone ois ihan kiva kun sais sampylataikinan tehtya kasia likaamatta...monesta naisesta ei keittion koneet oo lahjoja.

Mut ma olin jo lapsena napaurustosta se joka oli muita nuorempi ja silti sukupuolesta huolimatta kiipesin korkeimmalle puuhun ja hyppasin korkeimmalta kalliolta kuin kylan vanhemmat pojat...ja sekos naita kismitti. Sattu viela olemana isa autofirmassa toissa kun taas sen kingikundin isa oli SOKlla ni mun Mersu pipot heratti enemman kateutta poikavoittosessa porukassa kun sen Felix tai Sunnuntai pipot... :D

 

[Angela]

Ei mekään valentinen päivänä lahjoja ostella. Eikä olla kertaakaan käyty "romanttisella" illallisella. Ulkona kun syödään, ni siitä on romanttisuus kaukana. Molemmat mättää ruokaa naamaan eikä siinä pahemmin kerkeä keskustelemaan

Mäkään en pahemmin nuorena leikkiny nukeilla,vaan juoksin poikien kanssa metikössä. Kiivettiin puihin ja ylös kallioita...

Mut mä nyt hiljenen tästä aiheesta.

 

[Sienna]

Tuossa jo Angela ja muuta muutama muukin aikaisemmin totesi, etteivät pidä yleistämisestä, ja että fiksuja naisia on todella paljon. Yhdyn tähän sataprosenttisesti. Nyt joudun kyllä himpan verran yleistämään itsekin, mutta mua surettaa se, että vaikkei naiset kokisikaan "olevansa kuin sisaria keskenään", ei naisten tarvitsisi niin herkästi haukkua omaa sukupuoltaan ja (ja korostaa siinä samalla hyvänä asiana sitä miten itsellä on miehisinä pidettäviä ominaisuuksia). :curs: Nyt samaan hengenvetoon totean, että tarkoituksenani EI ole sanoa, että olisi parempi olla ns. perinteinen naisellinen nainen kuin jätkämainen tyyppi, molempia mahtuu maailmaan.

Seuraava teksti varmasti aiheuttaa ärtymystä niissä palstalaisissa, jotka uskovat Suomen olevan täysin tasa-arvoinen maa, mutta annan nyt tulla kuitenkin... Eli

Mun pointtina on se, että yhteiskunnassa noin yleensä arvostetaan vielä enemmän miehisiä ominaisuuksia, ja työelämässä naisille edelleen useilla aloilla tulee faktisesti lasikatto vastaan jossain vaiheessa (esim. puolissa suomalaisista pörssiyhtiöissä naisia ei ole lainkaan hallituksessa). Nykyään naiset joutuvat korostamaan ns. miehisiä ominaisuuksiaan päästäkseen korkeimmalle huipulle. Mielestäni koko yhteiskunnalle olisi hyötyä siitä, että johtopaikoille pääsisi myös sellaisia naisia, joita siellä ei tähän asti liiemmin ole nähty (mm. perheen perustaneita). Yhteiskunnassa olevaa naiskuvaa ei paranna yhtään se, etteivät naiset itse arvosta toisiaan, ja luovat naisista yleisesti kuvaa juoruilevian ja selkään puukottavina pimatsuina. Miehet käyttävät edelleen todella paljon omia "hyvä veli" -verkostajaan, joten miksei naisetkin? Eli ei naisten tarvitse henkilökohtaisella tasolla kaikista naisista pitää, mutta toisten naisten mollaaminen yleisellä tasolla ei voi hyödyttää yhtään ketään meistä.

Taustaksi tähän nyt vielä sen verran, että olen itse jotain "jätkämäisen" ja "perinaisellisen" väliltä. Lapsena olin poikatyttö, ja halveksin kaikkea tyttömäistä. Työelämään tultuani olen kuitenkin oppinut arvostamaan suuresti verkostoitumista toisten naisten kanssa. Työskentelen miehisellä alalla (tähän tulossa muutosta pikkuhiljaa), ja toisilta naisilta olen saanut suunnattomasti vetoapuja urakehityksen suhteen. Tästä olen ollut suunnattoman kiitollinen.

Nimin. Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan

 

[Uwish]

Tätähän lukee ihan ilolla! Olisin itsekin voinut kirjoittaa kuten Reinhardt, mutta tastani huomioonottaen joku täällä olisi voinut äkätä, että "tottakai se kirjottaa tolleen, sehän on se lesbo.." Kait mulle on kehittynyt jonkinasteinen stereotypiakammo, ehkä siksi pidän stereotypialta haiskahtavat mölyt mahassani, ja samalla inhoan itse tulla luokitelluksi esim. rekaksi (jota en mielestäni ole:D ).

Olen aina ollut poikatyttö; kakarana kiipeilin mieluummin naapurin poikien kanssa puissa kuin leikin nukeilla. Hameita ja mekkoja en käytä vieläkään. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen meikannut kaksi kertaa: veljen häihin ja tv-ohjelmaan. Vaihdan itse auton renkaat (kuka muu sen tekisi?) ja teen muutkin miesten töiksi jostain syystä luokitellut käytännön hommat. En puhu kavereiden kanssa selluliitistä, meikeistä, vaatteista (en tykkää shoppailla mutenkaan) ym. Kaveripiirin saa onneksi valittua itse, ja minulla siihen kuuluu samanhenkisiä naisia. Puhutaan vaikka sienestämisestä, yhteiskunnallisista asioista, taiteesta (oma ala), treeneistä ja ruokavaliostakin niiden kanssa joita ne kiinnostaa. Opiskelin joskus myös naisvaltaisella alalla, mutta jo pääsykokeissa olisi pitänyt tajuta etten "kuulu joukkoon", kyllä sellaisen tietynlaisen ilmapiirin koki jo siellä. (Reinhardtin tekstiin viitaten - juuri sellaiseen stereotypiaan istuvia naisraukkoja sali täynnä, minkä myöhemmin totesin todeksi myös käytännössä..)

Mutta siis: Kaverit voi valita, ja useinhan sellaisiksi luonnostaan valikoituu ihmiset, joiden kanssa voi luontevasti keskustella omista mielenkiinnoistaan. Työpaikalla on sitten vaan tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ja eiköhän fiksu ihminen pärjää vaikka välillä vähän vituttaiskin. Sitä voi sitten purkaa vaikka täällä;) Hienoa oli huomata, että täältä löytyy reippaita, tervehenkisiä naisia, joilla on pää enempi kohdallaan kuin naistenlehdet antavat ymmärtää! (Minähän en siis niitä lue, satun vaan tietämään sisällön, kun olen joskus niitä myynyt..:jahas: ) Vaikka oishan sen jo arvannut - kyllähän nyt punttimimmit on vähän eri asia kuin.. no.. ne muut:D Hyvä me!:kippis1:

Lisään vielä, että minen edes viittiny sitä sellu-ketjua lukea, kun se ei mua kiinnosta. Ja nyrkkeilysäkkikin löytyy, kunhan vaan minäkin keksin sen tarpeeksi hyvän kiinnitystavan..

 

[Emilyn]

Minusta yksi syy selluliiteista yms pienistä asioista vouhottaminen on se, että naisilla on tänä päivänä niin paljon vastuuta: työn, lasten ja urheilun yhdistäminen. Siksi joskus ehkä on lomaa, kun saa olla vähän bimbonkin kuuloinen ja vouhottaa pienistä. Jokainen varmasti tietää, että tärkeämpiäkin ja vakavampiakin asioita on maailmassa, mutta edes hetkeksi niistä on hyvä irtautua- kukin tyylillään.

 

[lillu]

Tuossa jo Angela ja muuta muutama muukin aikaisemmin totesi, etteivät pidä yleistämisestä, ja että fiksuja naisia on todella paljon. Yhdyn tähän sataprosenttisesti. Nyt joudun kyllä himpan verran yleistämään itsekin, mutta mua surettaa se, että vaikkei naiset kokisikaan "olevansa kuin sisaria keskenään", ei naisten tarvitsisi niin herkästi haukkua omaa sukupuoltaan ja (ja korostaa siinä samalla hyvänä asiana sitä miten itsellä on miehisinä pidettäviä ominaisuuksia). :curs: Nyt samaan hengenvetoon totean, että tarkoituksenani EI ole sanoa, että olisi parempi olla ns. perinteinen naisellinen nainen kuin jätkämainen tyyppi, molempia mahtuu maailmaan. [...]

Yhteiskunnassa olevaa naiskuvaa ei paranna yhtään se, etteivät naiset itse arvosta toisiaan, ja luovat naisista yleisesti kuvaa juoruilevian ja selkään puukottavina pimatsuina. Miehet käyttävät edelleen todella paljon omia "hyvä veli" -verkostajaan, joten miksei naisetkin? Eli ei naisten tarvitse henkilökohtaisella tasolla kaikista naisista pitää, mutta toisten naisten mollaaminen yleisellä tasolla ei voi hyödyttää yhtään ketään meistä. [...]

Työelämään tultuani olen kuitenkin oppinut arvostamaan suuresti verkostoitumista toisten naisten kanssa. [...]

Nimin. Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan

Älyttömän hyviä pointteja sulla Sienna ja kokonaisuudessaan hyvää pohdintaa kaikilta mimmeiltä!

Näistä asioista olen itsekin ollut huolissani. Opiskelualani on hyvin miehinen ja ihaillen seuraan ympärilläni toimivien miesten aktiivista verkostoitumista. Sitä miten työpaikkoja jaetaan kaverinkavereille, ylläpidetään opiskeluaikaisia 'äijäkerhoja' ja luodaan tärkeitä suhteita sählyporukoissa ym vapaa-ajan harrasteiden parissa.

Valitettavan monelle naiselle tuottaa vaikeuksia luoda laajaa verkostoa. Mikä lie "me leikitään vaan kahdestaan" on jäänyt hiekkalaatikkoajoista päälle. Vai eivätkö naiset ymmärrä miten nykyaikana yhteiskunnassa olisi edullista toimia?

Onnekseni minulla ei ole mitään ongelmia toimia miesvaltaisessa yhteisössä enkä koe joutuvani tekemään ekstratyötä saadakseni arvostusta työ- tai kouluyhteisössä. Rento ja sosiaalinen asenne on siinä auttanut. Tottakai kaikenlaisiin ennakkoluuloihin ja tytöttelijöihin törmää, mutta ne on omalla fiksulla toiminnallaan helppo osoittaa vääriksi, tai sitten jättää täysin omaan arvoonsa.

Mut kirjoitukseni pointti on siis se, että mielestäni meidän naisten pitäisi vetää paremmin yhtä köyttä. Ei mitään "inhotaan yhdessä miehiä", vaan opetella toimimaan yhdessä, kehumaan vilpittömästi toisiamme kun on siihen aihetta ja ehkä vähän auttamaan kaveria, kun sellaiseen mahdollisuus tulee - näin miehetkin tekevät!

 

[Ärrä]

Mitäs mielitte?
Haluaako ne naisihmiset, jotka ei halua opetella ns. äijien hommia, opetella yleensä mitään uutta? Vai elellä mukavasti niinku on aina ennenkin tehny?
Täähän ei tietty sit liity välttämättä lainkaan sukupuoleen; onhan varmaan paljon miehiäkin, joita ei uus ja pelottava nappaa

Mä oon luonteeltani utelias ja sit tietysti haluan tunkee nokkaani joka paikkaan. Myöskin niihin miestenjuttuihin...
Ja tykkään ajaa autolla, ehkä vähän jopa osaan. Kortissa lukee, et saan ajella kuorma-autollakin

 

[Caitlyn]

Minusta tässä on nyt vähän kaksi eri asiaa - tunteeko kuuluvansa naisten joukkoon ja se, kuinka suhtautuu muihin naisiin.

Minulle on työelämässä ihan itsestään selvää, että ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti sukupuoleen katsomatta (tai no, tasapuolisesti ja tasapuolisesti, mutta sukupuoli ei ole se määrittelevä kriteeri). Toinen itsestäänselvyys on se, että ihmisten kanssa toimeen tuleminen kuuluu työnkuvaan. En koe mitään tarvetta verkostoitua erityisesti naisten kanssa tai kohdella naisia jotenkin eri tavalla. Mitäs tasa-arvoa se sellainen on? Mutta ihan yhtä lailla on itsestään selvää, että en ole työelämässä "toteuttamassa itseäni naisena". Eli en todellakaan käytä mitään naisellisia keinoja työpaikan miesten kanssa toimiessa. Totta kai seksistisiin asenteisiin törmää silloin tällöin, lievinä annan niiden valua kuin vesi hanhen selästä, hankalampien tapausten kanssa pyrin tekemään asian näkyväksi ja antamaan mahdollisuuden asenteen korjaamiseen.

Oikeastaan vastustan syvästi jo sitä, että ominaisuuksia ja asioita pyritään jakamaan "miehisiin" ja "naisellisiin". Fiksu ihminen hukkaa elämästään paljon, jos jättää asioita tekemättä ja kokeilematta siksi, etteivät ne kuulu perinteiseen sukupuolirooliin. Tämä koskee tasapuolisesti miehiä ja naisia.

 

[topokatti]

Siennan kirjoitus

Leikin pienenä poikien leikkejä, ja itseasiassa leikin vieläkin. Kuvittelin olevani pahemman sortin naisvihaaja kunnes tajusin että en minä naisia vihaa, vaan sitä mitä meidän pitäisi olla. Viljelen hyvin jaloja ajatuksia siskoistani kun istun yksin himassa, mutten silti viihdy kovinkaan monessa tyttöporukassa. En ymmärrä miksi. Olen joskus melkein tietoisesti ohjannut käytöstäni 'miehekkäämpään' suuntaan, mutta sehän tarkoittaisi että omassa sukupuolessani olisi jotain vikaa.

Luin juuri uutta esiteinitytöille suunnattua lehteä (älkää kysykö miksi ) ja pisti kyllä vihaksi se arvomaailma mitä tyttö-raukoille yritetään kaupustella. Ah niin maanläheinen Hanna Pakarinen hakuttiin lyttyyn siitä että hänen lempivaatteensa on fleece aamutakki eikä korkokengät tai jotain sen suuntaista.. :itku:

Ai niin, puhuin tässä poikien leikeistä vaikka olen sitä mieltä ettei leikeissä pitäisi olla mitään sukupuolisidonnaisuutta.. no, anyway..

edit: niin, ja loistava threadi, kiva lukea teidän ajatuksianne aiheesta.

 

[Sulimaani]

Tuossa jo Angela ja muuta muutama muukin aikaisemmin totesi, etteivät pidä yleistämisestä, ja että fiksuja naisia on todella paljon. Yhdyn tähän sataprosenttisesti. Nyt joudun kyllä himpan verran yleistämään itsekin, mutta mua surettaa se, että vaikkei naiset kokisikaan "olevansa kuin sisaria keskenään", ei naisten tarvitsisi niin herkästi haukkua omaa sukupuoltaan ja (ja korostaa siinä samalla hyvänä asiana sitä miten itsellä on miehisinä pidettäviä ominaisuuksia). :curs: Nyt samaan hengenvetoon totean, että tarkoituksenani EI ole sanoa, että olisi parempi olla ns. perinteinen naisellinen nainen kuin jätkämainen tyyppi, molempia mahtuu maailmaan.

Tästä en vois olla kyllä enempää samaa mieltä! :thumbs: Osittain tuntuu, että tää koko thread on täyttä , kun itsellä ei ole näihin ikävuosiin mennessä tullut yhtään ainutta aloitusviestissä kuvailtua naista vastaan. Ulkoisesti moni on saattanut vaikuttaa siltä, mutta kun on oppinut tuntemaan, on pinnan alta paljastunutkin jotain ihan muuta. Voihan kyse tosin olla siitäkin, että lähipiiri on muodostunut samanhenkisistä ihmisistä, mutta en silti oikein jaksa uskoa tähän.

Enkä mielestäni ole yhtään poikamainen, kun pelaan futista ja sanon asiat suoraan tai tyttömäinen, kun shoppailen tai kudon. Se on vaan persoonaa, jokainen tehköön asioita, jotka itsestä tuntuu hyvältä. Eikä mun mielestä tarvitse olla samanlainen muiden kanssa, jotta voi tulla toimeen. Avarakatseinen ja suvaitsevainen ihminen pystyy kyllä keskustelemaan asioista, joista ei ole itse erityisen kiinnostunut tai jotka eivät ole hänelle ajankohtaisia!

Tuli kirjoitettua aika aggressiivisesti, toivottavasti en loukkaa ketään :evil:

EDIT: Tuohon edelliseen viestiin vielä viitaten, että teini-ikäisissä oon kyllä näitä stereotypiota huomannut...

 

[Ärrä]

Enkä mielestäni ole yhtään poikamainen, kun pelaan futista ja sanon asiat suoraan tai tyttömäinen, kun shoppailen tai kudon. Se on vaan persoonaa, jokainen tehköön asioita, jotka itsestä tuntuu hyvältä. Eikä mun mielestä tarvitse olla samanlainen muiden kanssa, jotta voi tulla toimeen. Avarakatseinen ja suvaitsevainen ihminen pystyy kyllä keskustelemaan asioista, joista ei ole itse erityisen kiinnostunut tai jotka eivät ole hänelle ajankohtaisia!

Kyllä

 

[Caitlyn]

Olen varmaan paha ihminen, kun en halua tuhlata aikaani keskustelemalla aiheista, joista en ole kiinnostunut :D.

Silloin kun tuosta maksetaan palkkaa, tilanne on toki toinen...

 

[kilppuli]

loisto keskustelua! tuntuu että yleensäki mailma,ja naiset on menos niin pinnalliseen suuntaan,asioitten tärkeys järjestys on ihan omituinen,koska se voi olla.Me eletään sellasessa yhteiskunnassa,jossa voi valita.voiko ihmiset sodan keskellä,vastaavissa tilanteissa?
tottakai ihmiset tarvii kevyempiäkin huveja ja ajateltavaa,kuten vaikka nyt joskus "10 parasta meikkivoidetta" artikkeleja,mut kuhan vaan muistetaan et mikään ei oo itsestään selvyyttä,asioita usein arvostaa vasta kun ne menettää,joten mä pyrin jo nyt arvostamaan sitä et saan elää suht terveenä,hyvinvoivana,kylläsenä,lämpösenä ja turvallisena.

 

[Nadesha]

Huikea thread :5:

Aina kun joku mies (kaveri esim) huokaa, ettei ymmärrä naisia, mä sanon, että "älä välitä, en mäkään". En todellakaan tunne mitään perusteetonta naissolidaarisuutta tai suurta sisaruutta kaikkiin maailman naisiin. Voisin tuntea sellaista vaikka tämän threadin kirjoittajiin - niin samanlaisia ajatuksia mulla.

Tuo perinaisellisuus on sellainen diskurssi - kuin vieras kieli - joka pitää opetella, jotta kuuluu joukkoon. En usko, että ne avuttomat ja kiukuttelevat hömppikset ovat oikeasti sellaisia, ovatpa vain jostain saaneet sellaisen mallin, ja onhan se tavallaan helppoakin. Mulle on kyllä ihan kunnia-asia, että pystyn hoitamaan talouteni kaikki työt ihan ite, oli se sitten sulakkeen vaihtoa, viemärin aukaisua tai Crème Bruléen loihtimista.

En ole ikinä esim hyväksynyt sitä, miten jotkut haukkuvat omaa puolisoaan, enkä osallistu moisiin keskusteluihin. Bileissä ym huomaan, että minulla on äärettömän tylsää siinä vaiheessa, kun miehet ja naiset alkavat jakautua omiin porukoihinsa. Jos lipeän hulluttelemaan ja juttelemaan kiinnostavia miesporukan joukkoon, alkaa muiden naisten sakinhivutus: tuolla se vamppaa meidän miehiä :(

Työelämä, huhhuh. Ei tästä niin kauan ole, kun käskettiin osallistumaan erääseen tilaisuuteen, ja kysyessäni mikä mun rooli on ja pitääkö jotenkin valmistautua, niin sanottiin, että "tuu paikalle ja oo nätti" :jahas: Työelämässä kannattaa ehdottomasti kaveerata toisten naisten kanssa! Miesten suosio tulee itsestään (niin kauan tosiaan ainakin kuin olet nuori ja nätti), mutta naisverkostoitumiseen kannattaa panostaa!

 

[MissEvilEve]

Itse taidan kuulua siihen onnelliseen joukkoon joka ei ole liian miesmäinen, eikä liian naismainen. Minusta puuttuu täysin se huonossa valossa tarkoitettu rekkalesbomaisuus tai kanamaisuus. Napsahdan siihen väliin oikein mukavasti.

Puhun naisten juttuja, näytän kohtuu naiselliselle. Meikkaan, käyn kampaajalla, pukeudun tyylikkäästi, käytän tuoksuja ja koruja, omistan kauniit kynnet, olen 'sensuelli'. Annan miehen olla MIES, tehdä 'miesten juttuja', nautin voidessani olla NAINEN ja tehdä 'naisten juttuja'. Osaan tehdä raskaita ja vaikeitakin hommia, osaan vaihtaa renkaat autoon, tsekata öljyt, nakutella tauluja seinille. Silti valitsen mieluiten toisenlaisia juttuja, luonnostaan.

Olen älykäs joten sellaisesta hihihikikakika-turhanpäiväistäpaskaa-kanamaisuus-naisellisuudesta minua ei voi koskaan syyttää. En lue Cosmopolitania kuin raamattua, en itseasiassa lue sitä ollenkaan. Mutta vaikka lukisin, ei se tekisi minusta yhtään sen huonompaa. Olen erossa myöskin siitä voivittukuinkatyhjäpäisiäbimboja-mäenolenaisellinen-äijäilystä. En vaihda niitä renkaita vaikka osaan. Eikä sekään taida asemaani tässä maailmassa juurikaan hetkauttaa...

Tässä asiassa on näköjään helpottavaa olla väliinputoaja ;) Sopivasti ripaus kaikkea!