- Liittynyt
- 1.4.2012
- Viestejä
- 881
Joo en mä tarkoittanutkaan että se olisi ainoa tapa reagoida. Yleensä erosta voi seurata masennus ja se lamaannuttaa ihmistä aika tehokkaasti.
Vaikka joku kertoi että miehet luontaisesti saa motivaatiota treenaamiseen yms. eron jälkeen niin en kyllä usko vaan näkisin että nimenomaan harvemmin niin käy.
Edellisessä työssä kohtasin paljon masentuneita ihmisiä jonka syynä oli ollut ero.
Toki ilman tutkimusdataa kaikki nämä keskustelupalstan kommentit on yhtä merkityksettömiä kun jokainen vain heittää oman näkökantansa
Nykyään masennus tuntuu olevan "joka toisella". Ihan jo tilastojenkin valossa masennus muistaakseni jo suurin työkyvyttömyyseläkkeen syy, vaikka aikaisemmin sen osuus oli lähes merkityksetön.
Väkisinkin sitä ajattelee, että onko suhtautuminen koko aiheeseen osasyynä. Masennus kun ei ole mikään sairaus, joka tulee kuin "salama tyhjältä taivaalta" flunssan tapaan, ja jolle yksilö ei voi tehdä mitään. Näkeehän sen jo siitä, että tutkitusti masennus on harvinaisempaa mitä kauemmaksi mennään länsimaisesta kehityksestä ja kulttuurissa.
Tietty joku läheisen kuolema tai ero voi vähän tämäntyyppinen olla, mutta kyllä mä väkisinkin olen sitä mieltä, että omalla asenteella ja yhteiskunnalla on iso vaikutus. Länsimaissa kun on nykyään sellainen ajattelutapa, että ihmisen tulee aina ja jatkuvasti olla pienen lapsen tapaan onnellinen. Tehdään vain asioita joita halutaan, tai johon on sillä hetkellä motivaatiota, eikä haluta mitään velvollisuuksia.
Viimeksi muokattu: