110 kilossa junnasi todella pitkään eikä millään tahtonut nousta sen yli vaikka sain useamman toiston. Tekniikka saatiin paremmaksi, ruvettiin Jukan kanssa tosissaan treenaamaan yhdessä ja oisko puolitoista vuotta niin sain 68 kiloisena 160 x 3 toistoa. Ei mikään kisanosto vaan salipenkkityylillä nuo tulokset.
Ja tosiaan 90-luvun lopulla kreatiinin hinnat kaupoissa tuli alaspäin roimasti jota syötiin niin että vatsa oli löysänä, mutta se kyllä potki. Mulla ei ollut mitään hajuakaan silloin mistään doping-aineista mutta kauhea into oli meillä penkata.
Tästä kerroin joskus blogissani ja mainitsin sanan veli ja kreatiini, jota kukaan ei uskonut ja se sanonta levis netissä niin, että se on ilmeisesti määritelmä roinan käytölle nykyään.
Miettikää miten paljon mun sanoilla on merkitystä ja miten mun tekstejä ollaan luettu suurennuslasilla. Aika kova, eikö? Hauskinta tässä on se, että se tarina on totta.