Mä en huomannut 90-luvulla yhtään mitään väheksyntää millään tasolla muilta treenaajilta, ne oli oma porukkansa jotka oli isoja ja vahvoja.
Minä valitettavasti huomasin
Tunsin kaksikin oikein leuhkaa kaveria jotka ottivat molemmat penkistä yli 210
Toinen oli tulla silmille kun kysyin että käyttääkö se mitään.
Itse sain jonkun 150kg siihen aikaan
Sitten Sigmarsson kuoli ja nämä kuulemma pelästyivät sitä.
Yhtä äkkiä nämä kaverit ei saaneet kuin hätäiset 140kg Toinen rupesi sittemmin triathlonistiksi Toinen kyllä nosti myöhemmin 170 kg mutta silloin kun nosti tuon 210 niin kyykkäsi myös 250kg < voitti nuorten SM:n aikoinaan.
No oli siitä repeämisestä huolimatta kuitenkin lopulta ihan mukava heppu vaikka vähän yksille napeille tehty.
Sitten oli yksi näitä pahempi joka kyykkäsi vain jonkun kympin yli 200 ja penkkasi 160 vaikka veti roinaa ja vissiin piriäkin.
Se suuttui minuun pahanpäiväisesti kun erehdyin kysymään paljonko joku muu nostaa puhtaana.Oli aina uhoamassa ja tuli tekemään kyykkyenkkojaan salille jossa kävin.
Oli toki muuten lahjakas Heitti takaperin voltinkin ihan tosta vain ja missä tahansa ja tietysti tappeli ja kävi valtionhotellissakin useamman kerran.Puukotti esim.kaksi miestä melkein kuoliaaksi. No näytti sitten myöhemmin rauhoittuneen ja perustaneen perheen ja voimanostoa myös kilpailutasolla harrastaneen.
Samoin Hesan tuttuni suhtautui kyllä tälläiseen natutreenaajaan aika ylimielisen oloisesti ja muistan kyllä kun kävin hänen kanssaan Golds gymillä niin oli kyllä joillain bodareilla aika nyrpeät ilmeet kun katsoivat tällaista tavallista läskinatua.
Siihen aikaan siellä ei vissiin käyneet kuin tosi miehet.
Kyllä Ouluunkin muutettuani paikallisen salin bodarit ja muut voimailijat ihan selvästi antoivat ymmärtää kuka ei kuulu joukkoon ja kuuluisalta 38:lta natupelle olisi siihen aikaan viskattu pelolle.
Samoin saman työpaikan automaatioasentaja piti itseään niin kovana ettei minun kanssani edes viitsinyt vaihtaa tervehdystäkään salilla.
Viimeksi kun näin niin oli laihtunut kyllä puolella siitä mitä oli.
No oli Oulussa mukavaakin porukka kuten Åhmanin Ismo joka jutteli aina ja Savolaisen Marko joka kyllä aina salilla tervehti ja muistaa vieläkin moikata jos näkee.
No ehkä ajat on muuttuneet.
Vaikka tiettyjen henkilöiden ylimielisyys paistoi silmään aikoinaan nykyiselläkin salilla mutta ei heitä ole kyllä enää näkynyt.