Mulla sama, + sytytystulpat, jarrunesteet, ja jotain muuta. Tosi mielelläni huoltaisin audilla, mutta kilpailijan hinta-arvio oli noin 45% siitä mitä audi-center Espoo antoi arvioksi. Aika helppo valinta oli sitten loppujen lopuksi. Varsinkin nyt kun, kiitos EU:n, muutkin kuin ns merkkihuollot saa tehdä määräaikaishuoltoja huolto- ja takuuohjelman mukaisesti.
. Ammattinimikkeen vuoksi ei ollut varaa epäonnistua. Osat sain käteen hieman ennen suunniteltua eteläsuomen reissua, ja homma oli saatava maaliin ennen kuin ajetaan 600 km siivua ees taas.Hyvä tarina ja helppo monen samaistua. Muistan kun opiskeluaikana hajosi yhdestä autosta startin solenoidi kun olin joululomaa viettämässä maaseudulla eikä toivoakaan päästä julkisilla hirveän tavarakuorman kanssa takaisin opiskelukaupunkiin. Imusarja ja muuta mukavaa oli irroitettava päästäkseen starttimoottoriin käsiksi. Pakkanen - 32. Kohmeisin sormin ei ruuvaaminenkaan ole kovin yksinkertainen juttu. Kiroilukiintiö täyttyi koko elämän edestä. Tuon jälkeen loppui omatoiminen autojen ropaaminen talvikelissä ulkona.Tästä muistuu mieleeni volvon jarruremontti.
Ihmettelin kun auto nylkytti maantievauhdissa. Välillä tuntui mukamas selkeä nykytys, välillä ei mitään. Tätä jatkui pari viikkoa, mutta kun kukaan muu kyytiläinen ei huomannut asiaa ja epäilin jo aistejani tovin. Sattui sitten talvipäivänä niin, että ajelun jälkeen potkaisin auton ohi kävellessä lunta takavanteeseen. Sihahdus kävi kun oli koko takanapa ja vanne niin kuumana. Järki sanoi että jarru laahaa ja niinhän se jarru oli laahannut levyn ihan kieroksi ja ajossa tuntuva nykytys oli ollut todellinen eikä mikään pakaran elohiiri.
Persaukisena insinöörinä oli kaivettava netin varaosasivustot auki ja googleteltava miten homma hoituu ihan itse
Keli oli mitä parhain, lunta maassa, nollakeli ja vesiräntää tulee. Tunkkasin auton ylös ja irrotin renkaan ja jarrusatulan kiinnikejouset. Tässä vaiheessa loppui helppo osuus, aikaa käytetty 5 minuuttia, kädet oli litimärät ja jääkylmät.
Jarrusatulan irrotus. Etsin kuusiokoloavaimista sopivia, vaan mikään ei sopinut paikalleen tai oli liian pieni liukupultin kantaan. Vaihdoin ja vaihdoin avainta vaan ei. Kylmästä tärisevin käsin googletin; liukupultissa on 7mm kanta. Itku meinasi päästä. Mistä helvetin liikkeestä saa ostettua 7mm kuusiokoloavaimen? Haparoin työkalupakkia ja käsiin osui iso torxkampa. Silmissä kävi välähdys, pälyilin hetken ympärilleni ettei kukaan vaan näe ja aloin sovittelemaan torxmeisseleitä kuusiokolokantaan... kuinka ollakaan yksi torxkärki istui kuusiokolokantaan kuin isä äitiin. Väänsin pultit auki ja taputin itseäni selkään. Tästä ei sitten puhuta kenellekään.
Sitten vaan suit sait jarrusatula ja jarrulevy irti. Tai ei sittenkään. Jarrulevy ei inahtanutkaan. Koitin ensin lempeästi suostuttelemalla, asteittain otteitani koventaen. Kumivasaralla, sitten timpurinvasaralla puupalikan kanssa lyöden ja isompaan työkaluun vaihtaen, lopuksi kädessä oli isoin leka jonka varastosta löysin, sillä jos olisin lyönyt ohi niin olisi varmaan mennyt läpi takalokarista. Välissä olin toki lutrannut CRC:tä irrotuksen avuksi.
Tässä vaiheessa muistelen ihmetelleeni, ettei paukkeesta huolimatta yhtään naapuria ollut sattunut pihalle ilkkumaan. Luultavasti räntäkeli teki tehtävänsä, kuka hullu edes koiraa lähtisi ulkoiluttamaan.
Humautin lekalla sellaisia pommeja että kyynel tuli silmäkulmaan joka lyönnillä. Volvo jarrulevyineen jököttää räntäsateessa niinkuin ei mitään. Usko loppui, loppui ehkä voimatkin. Hartiat lysyssä, litimärkänä, insinöörin ammattiylpeyttäni nieleskellen kirosin volvon, kirosin paskan kelin, työkalut, rahattomuuteni. Olin valmis luovuttamaan ja aloin keräillä kamoja kasaan, pakko viedä korjaamolle. Siinä sitten jotenkin onnistuin nojailemaan jarrusatula kädessä autoa vasten, ja plop. Jarrulevy irtosi, melkein koskematta. Ei kuitenkaan varpaille tippunut, sehän vielä olisi puuttunut. Haparoivin jääkylmin sormin koettelin, irti se on, pakko kai se on uskoa.
--
Epilogi
Volvon jarruremontti kuten se tässä on referoitu, kuvastaa sitä mielenmaisemaa jonka moni varmaan pystyy jakamaan. Mikään ei ole helppoa tai itsestään selvää, pitää selvittää, opetella, kirota perkeleet, paleltua, vuodattaa kyyneliä ja kun homma on monen mutkan jälkeen valmis, olet oppinut jonkin taidon jota et ehkä tarvitse toista kertaa. Maksat ilomielin että joku muu tekee sen paskan sun puolesta jatkossa.
Kertomatta jäi, että näitähän jarrulevyjähän oli minulla kaksin kappalein, molemmille puolille siis ettei jarrut ala puoltamaan. Tässä olisi ainekset tarinan jatko-osaan mutta se olisi liian ilmeinen keino koukuttaa lukija, joten tyydyn toteamaan odotelleeni kevättä, käytin reilusti CRC-liotusta ja samaa torx-avainta (ei kerrota kellekään) sekä lempeästi kumivasaraa ilman ainuttakaan ärräpäätä.
Summa summarum, ensi kerralla menee jo paljon helpommin!Tästä muistuu mieleeni volvon jarruremontti.
Ihmettelin kun auto nylkytti maantievauhdissa. Välillä tuntui mukamas selkeä nykytys, välillä ei mitään. Tätä jatkui pari viikkoa, mutta kun kukaan muu kyytiläinen ei huomannut asiaa ja epäilin jo aistejani tovin. Sattui sitten talvipäivänä niin, että ajelun jälkeen potkaisin auton ohi kävellessä lunta takavanteeseen. Sihahdus kävi kun oli koko takanapa ja vanne niin kuumana. Järki sanoi että jarru laahaa ja niinhän se jarru oli laahannut levyn ihan kieroksi ja ajossa tuntuva nykytys oli ollut todellinen eikä mikään pakaran elohiiri.
Persaukisena insinöörinä oli kaivettava netin varaosasivustot auki ja googleteltava miten homma hoituu ihan itse
Keli oli mitä parhain, lunta maassa, nollakeli ja vesiräntää tulee. Tunkkasin auton ylös ja irrotin renkaan ja jarrusatulan kiinnikejouset. Tässä vaiheessa loppui helppo osuus, aikaa käytetty 5 minuuttia, kädet oli litimärät ja jääkylmät.
Jarrusatulan irrotus. Etsin kuusiokoloavaimista sopivia, vaan mikään ei sopinut paikalleen tai oli liian pieni liukupultin kantaan. Vaihdoin ja vaihdoin avainta vaan ei. Kylmästä tärisevin käsin googletin; liukupultissa on 7mm kanta. Itku meinasi päästä. Mistä helvetin liikkeestä saa ostettua 7mm kuusiokoloavaimen? Haparoin työkalupakkia ja käsiin osui iso torxkampa. Silmissä kävi välähdys, pälyilin hetken ympärilleni ettei kukaan vaan näe ja aloin sovittelemaan torxmeisseleitä kuusiokolokantaan... kuinka ollakaan yksi torxkärki istui kuusiokolokantaan kuin isä äitiin. Väänsin pultit auki ja taputin itseäni selkään. Tästä ei sitten puhuta kenellekään.
Sitten vaan suit sait jarrusatula ja jarrulevy irti. Tai ei sittenkään. Jarrulevy ei inahtanutkaan. Koitin ensin lempeästi suostuttelemalla, asteittain otteitani koventaen. Kumivasaralla, sitten timpurinvasaralla puupalikan kanssa lyöden ja isompaan työkaluun vaihtaen, lopuksi kädessä oli isoin leka jonka varastosta löysin, sillä jos olisin lyönyt ohi niin olisi varmaan mennyt läpi takalokarista. Välissä olin toki lutrannut CRC:tä irrotuksen avuksi.
Tässä vaiheessa muistelen ihmetelleeni, ettei paukkeesta huolimatta yhtään naapuria ollut sattunut pihalle ilkkumaan. Luultavasti räntäkeli teki tehtävänsä, kuka hullu edes koiraa lähtisi ulkoiluttamaan.
Humautin lekalla sellaisia pommeja että kyynel tuli silmäkulmaan joka lyönnillä. Volvo jarrulevyineen jököttää räntäsateessa niinkuin ei mitään. Usko loppui, loppui ehkä voimatkin. Hartiat lysyssä, litimärkänä, insinöörin ammattiylpeyttäni nieleskellen kirosin volvon, kirosin paskan kelin, työkalut, rahattomuuteni. Olin valmis luovuttamaan ja aloin keräillä kamoja kasaan, pakko viedä korjaamolle. Siinä sitten jotenkin onnistuin nojailemaan jarrusatula kädessä autoa vasten, ja plop. Jarrulevy irtosi, melkein koskematta. Ei kuitenkaan varpaille tippunut, sehän vielä olisi puuttunut. Haparoivin jääkylmin sormin koettelin, irti se on, pakko kai se on uskoa.
--
Epilogi
Volvon jarruremontti kuten se tässä on referoitu, kuvastaa sitä mielenmaisemaa jonka moni varmaan pystyy jakamaan. Mikään ei ole helppoa tai itsestään selvää, pitää selvittää, opetella, kirota perkeleet, paleltua, vuodattaa kyyneliä ja kun homma on monen mutkan jälkeen valmis, olet oppinut jonkin taidon jota et ehkä tarvitse toista kertaa. Maksat ilomielin että joku muu tekee sen paskan sun puolesta jatkossa.
Kertomatta jäi, että näitähän jarrulevyjähän oli minulla kaksin kappalein, molemmille puolille siis ettei jarrut ala puoltamaan. Tässä olisi ainekset tarinan jatko-osaan mutta se olisi liian ilmeinen keino koukuttaa lukija, joten tyydyn toteamaan odotelleeni kevättä, käytin reilusti CRC-liotusta ja samaa torx-avainta (ei kerrota kellekään) sekä lempeästi kumivasaraa ilman ainuttakaan ärräpäätä.
Vai onko se joku insinöörien vitsi mitä en tajuaKyllä "hädässä" keinot keksiiSumma summarum, ensi kerralla menee jo paljon helpommin!
Ja torxilla kuusiokolo aukihan on ihan perus mekaanikon kikka, sitä nyt tarvii hyssytellä
Merkkiliikkeessä huollatan aina autoni. Ei puhettakaan et veisin ”Peran korjaamolle” huollettavaksi. Toinen asia mikä kannattee tehdä jo ostaessa. Tingata eka huollot ilmaiseksi, itse ole aina saanu vähintään ensimmäisen huollon ilmaiseksi joskus jopa toisenkin. Ja onhan noita huoltosopimuksia olemassa et maksat muutaman kympin kuussa niin huolloista et maksa mitään.Aika edullinen huolto
Itse käytän työ autoa merkkiliikkeessä huollettavana enkä muista että yksikään huolto tässä vuosien varrella olisi alle 450e maksanut.
Kyseessä uudehko perus toyota.
Kannattaa muistaa että on olemassa myös muita korjaamoita kuin peran paja tai merkkihuolto.
Hitsauksiin on mennyt noin 1500- 2000e 11 vuoden aikana. Ja auto ollut koko sen ajan ulkona sään armoilla ja ajossa. Tuokin summa olisi puolet pienempi jos olisin hitsauttanut tietyt paikat kerralla kunnolla. Mielestäni hyvin maltilliset hitsauskulut. Kori on edelleen hyvässä kunnossa eikä sen suhteen ongelmia vuosiin ☺ Kaikki tyyppi ruostepaikat jo hitsaultu ammattilaisen toimesta. Saako tuolla rahalla korjattua edes pientä vekkiä nyky autoista
Korin osat niin kalliita.Se on just näin. Toinen esimerkki: kuinkahan moni landella asuva vie polkupyöränsä pyörähuoltoon? En usko, että löytyy kovin montaa. Siellä on totuttu lapsesta asti tekemään itse. Sen sijaan täällä kaupungissa löytyy paljon porukkaa, jotka teettää fillarin renkaanvaihdot, säädöt ja vuosihuollot ammattilaisilla. Ja jos ei uskalleta edes fillariin koskea, niin miten sitten autoon. Toki, jos ei omista työkaluja eikä ole koskaan tutkinut miten laite, kuten nyt fillari/auto, toimii, niin voihan ne tuntua vaikeilta.
Tämäpä juuri. Keskitason edukkailla pajoilla on erittäin päteviä korjaajia. Kyllähän 30-40 vuotta korjaamoa pitänyt osaa korjata vähintään yhtä hyvin kuin merkkihuolto. Peran pajat ovat mielestäni kevyt yrittäjiä tai harrastelija korjaajia. Heissä kirjo laajempi. Löytyy hyviä ja huonompia.
Kaupunkilainen vie polkupyörän jo huoltoon kun ketjut tippuvat
Tottakai on tiedossa et on hyviäkin korjaamoja missä voisin auton huollattaa edullisemmin mitä merkkikorjaamolla. Siitä huolimatta huollatan autoni merkkikorjaamolla.
Toki sitten rouvalla ajossa 9 vuotias auto jolla päästään sitten pidemmät reissut tekemään tarvittaessa. . Tätä kirjoittaessa rouvan auton kanssa merkkikorjaamolla..Ehkä juuri siks on varaa 220k autoon ku korjailee mahdottomiaTpoweri ostelee 220K autoja ja korjailee rs6
Suurin osa juu ei ole, sit on toki poikkeuksia kuten Suonsivun Markku
