Ei hyvän kuvan tarvitse itse itseään selittää. Jos siinä on osana tekstiä tai jotain muuta, niin silloin kuva on osa isompaa kokonaisuutta. Yhden suomen johtavista valokuvataiteilijan johtavia ajatuksia onkin, että kuvassa on selittävää tekstiä. Kuvat eivät itsesään ole "SE" juttu.
Photaria voi mielestäni käyttää kuvan manipulaatioon niin paljon kun haluaa. Se missä kuva lakkaa olemasta valokuva, on veteen piirretty viiva. Ei siinä ole absoluuttista rajaa. Pelkästään käsittelemätön raw-kuva on jo jollain tapaa manipulaatio. On rajaus, valotus, sommitelma, se kaikki mitä kuvaaja on miettinyt kuvatessa. Vääristäminen ja väärentäminen on taas huijausta. Siksi esim luontokuviin rankka kuvanmuokkaus ei oikein mielestäni sovi, jos on siis tarkuitus ottaa valokuva luonnosta, eikä tehdä kuvaa luonnosta... ymmärsittekö eron?
Kuva ja valokuva koostuu useasta eri kerroksesta. Päällimmäinen ja helpoin arvioitava on teknisyys: Valotus, terävyys jne. Teknisesti hyvä kuva ei välttämättä esitä mitään. Teknisyyden jälkeen tulee asettelu: Kuvakulma, sommittelu jne jne. Viimeisin ja vaikein on sitten kuvan sanoma ja sisältö. Mitä kuvaaja haluaa kertoa kuvalla katsojalleen? mitä tunteita haluaa herättää, mikä on sanoma.
Tekninen puoli on helpoin, sen voi lukea kirjasta ja rahalla ostaa. No ok, kyllä se on hyvä treenatakkin. Sommittelua ja asettelua voi joutuakkin jo hieman miettimään ja etsimään. Viimeinen, kuvan sisältö, onkin sitten vaikein. Vaikein sitä on arvostellakkin ja vaikea sitä fiilistä on joskusus tiedostaa minkä kuva herättää.
Jossain mielessä kuvauspiireissä on ollut vastareaktiota tuota teknisyyttä ja tekniikaa vastaan. On ollut tarkoituksellisesti epäteräviä/tärähtäneitä kuvia ja on korostettu kuvan sanomaa.