Tuohan oli vain minun mielipiteeni, ja minulle ei riitä elämän tarkoitukseksi "vain elää omaa elämänsä". En kertakaikkiaan pysty näkemään mitään järkeä siinä, että täällä ollaan, tehdään ja sitten kuollaan. Kaikki loppuu siihen ja mistään ei ole ollut hyötyä. Tietysti tähän voisi joku todeta, että vaikkapa lääkärinä työskenneellestä ihmisestä on ollut valtavasti hyötyä muille ihmisille. Mitä sitten? Onko elämän tarkoitus auttaa muita, ihmiset pääsevät lisääntymään ja piiri pieni pyörii taas?
Haluaisin, että kokisin jonkun valaistuksen ja jokin "korkeampi voima" kertoisi, miksi helvettissä me ollaan täällä. Pitääköhän sitä kääntyä uskoon, heh.
Ehkä... ehkä... elämällä ei olekaan tarkoitusta :O
Musta vaikuttaa, että sä tavallaan etsit sitä tarkoitusta nyt väärästä paikasta. Ihmisten yksittäisillä teoilla ja pidempiaikaisemmillakin suunnitelmilla on tarkoituksensa. Esimerkiksi se lääkäri opiskelee tullakseen lääkäriksi, minkä tarkoitus taas on auttaa muita, tehdä paljon rahaa, tehdä mielenkiintoista työtä, saada arvostusta, tai jotakin sellaista. Jokainen määrittelee itse, mitkä asiat ovat tavoittelemisen arvoisia. Sitten kun ne tavoitteet on valittu, niin niihin tähtäävissä teoissa on järkeä ja tarkoitusta. Elämän aikana tehdyissä teoissa on järkeä, jos ne ovat osa hyvää ja tyydyttävää elämää, jos ne auttavat tavoitteisiin pääsemisessä jne.
Mutta sinä mietit, että onko kaiken tämän takana vielä joku "isompi" tarkoitus, ikään kuin kaikkien tarkoituksien tarkoitus. Miksi sellainen pitäisi olla? Tällaisen absoluuttisen tarkoituksen löytäminen on mahdotonta juuri siksi, että teot ovat tarkoituksenmukaisia, järkeviä, hyödyllisiä, aina suhteessa johonkin päämäärään. Näin tarkoituksenmukaisuus ja järkevyys määritellään. Jos kysyt, mitä hyötyä siitä on, että joku on auttanut monia muita ihmisiä, niin se hyöty on juuri siinä auttamisessa. Se on hyötyä näiden muiden ihmisten kannalta - ja luultavasti myös auttajan kannalta, jos se on tehnyt hänet onnelliseksi.
Jos haluat vielä kysyä, onko siitä hyötyä "maailman" (tai jonkun vastaavan) kannalta, niin sinun pitäisi ensin määritellä, mitä tällainen koko maailman hyöty olisi. Esimerkiksi klassisessa utilitarismissa voitaisiin sanoa, että kyllä, siitä on ollut absoluuttisesti hyötyä, koska se on lisännyt onnellisuutta ja poistanut kärsimystä. Itse olisin kuitenkin enemmän taipuvainen torjumaan tällaisen kysymyksen tarpeettomana, ja toteamaan että ne hyödyt nähdään, kun katsotaan "läheltä", siis kun ei etäännytetä itseämme tästä arkisesta elämästä liian teoreettiseen filosofiseen pohdiskeluun. Sellaisessa pohdiskelussa käy helposti juuri niin, että kun yritämme löytää jotain absoluuttista, tässä tapauksessa absoluuttista tarkoitusta, niin tulemme torjuneeksi kaiken sen, mitä tavallisesti sanomme tarkoitukseksi. Ja kuitenkin se, mitä tavallisesti sanomme tarkoituksiksi, päämääriksi, järkeväksi jne. on juuri sitä, mitä meidän pitääkin tavoitella.
Tulipas aika pitkä sepustus, enkä oikein tiedä kuinka selkeästi sain sanottavani sanottua. Mutta olkoon.
