Kun reeni ei oikein maistu

[Stalwart81]

Morgge

En ole ns:aloittelija olen kyllä uusi foorumillanne, mutta lähin hakemaan jonninlaisia näkökulmia täältä ongelmaani..

Sali touhuja olen harrastellu noin reilut 6 vuotta ja siinä ohessa muutakin liikuntaa,yleensä olen saanut salireenistä hyvää fiilistä mutta reilun vuoden sisällä olen huomannut että motivaatiota täytyy joskus tosissaan hakea.

Ongelmana ollut mm: kehityksen hidastuminen tietyillä osa alueilla se turhauttaa joskus,työpaineet, kiire ja väsymys.
Monesti nämä aiheuttanut motivaatio ongelmia,tulee ns huonoja viikkoja,kuukausia..en osaa ehkä kuvailla kovin hyvin, mutta kuukausi lähtee joskus hyvin ja sitä tulee hyvillä mielin lähdettyä salille monena viikkona, sitten tulee jotain kiirettä tahi muuta estettä reeni keskeytyy, ei tule lähdettyä salille seuraavalla viikolla,eikä ehkä koko kuuna tee mieli mennä salille, kehitys on paikallaan polkemista.Olen miettinyt kyllä konsultointia lekuriltakin, suomalaisen ylpeys kun ei taho antaa periksi..

Ehkä osasyynä on tähän reenikaverien puute, tuntuu yleisesti että ei saa itsestään irti ja motivaatio laskee.
Yksinkertaisesti mistä repiä intoa reenin, millä tavoin sitä saa inspiraatiota, mikä voisi olla syynä? stressi? sairaus..? ei ole nyt mitään ruikuttamista kai muillakin ollut painimista motivaation kanssa , pakottaminen ei ole se paras keino..

 

[JohnnyB]

Motivaatiosta:

Mikä potuttaa salilla käynnissä eniten?
Motivaatio täysin hukassa
Kappale: motivaatio burst!
Motivaatio kateissa

 

[keuse]

Moi vaan
Sorry Johnny B en viitsinyt noita aikaisempia postauksia kahlata läpi, joten saatan toistaa mitä tuolla on jo otettu esille. Kehityksen hidastuminen on luonnollista, ja intokin vääjäämättä tasoittuu treenikuukausien kertyessä. HArjoittelun mielekäs ohjelmointi on paras ja tehokkain tapa ylläpitää progressiota. Tietysti arkielämän kiireet vaikuttaa toteutusintoon. Mutta mieleen tulee että jos Stalwart81 olet niin sanottua räjähtävää, noepaa tyyppiä, on se luonnollinen selitys sille että joidenkin hyvien treeniviikkojen jälkeen tahti hiipuu, ja palaaminen salille ei tunnu helpolta. Palautuminen vaatii näillä ihmisillä aikaa enemmän (jos edeltävä treeni on ollut laadukasta). Näissä tapauksissa ohjelmointi olisi hyvä olla esim. 2 tehokasta viikkoa jonka jälkeen 1 palauttava(2:1). Kokeilemalla löytää oman optimaalisen rytmin, jota on syytä noudattaa, ja sen avulla mahdollisesti vastenmieliset salilla käynnit jäävät kokonaan pois.
Toinen tekijä on miten suunnata järkevästi harjoittelu: makrosyklissä alussa energiatuottoon- lihasmassaan volyymipainotteisesti, myöhemmin lihasmassaa-hermostoa (neuromuskulaarinen harjoitusvaikutus). Tässäkin henkilökohtaiset painotukset ja mieltymykset tärkeitä. Kokeilemalla erilaisia treenirytmejä ja -ohjelmia on mahdollista ylläpitää mielenkiintoa itseään ja elimistönsä kehitystä kohtaan. Treenikaverit ovat avuksi- erityisesti intensiivisissä vaiheissa, mutta omaa vuosikausia jatkuvaa harjoittelua on vaikea perustaa toisten ihmisten varaan. Itsellä menee treenin helposti "läykyttämiseksi" jos kavereita sattuu samaan aikaan salille, parhaimmat treenit itsellä on lyhyet, intensiiviset treenit, jossa ei paljon vuorovaikutuksessa ehdi olemaan toisten salilla kävijöiden kanssa.

 

[Ex-Kynäniska]

itellä toimii lyhyet ja pitkäaikaset tavotteet. kovat mutta realistiset. lyhyt aina joku 2:n viikon - kk:n päässä ja pitkä puolen vuoden - vuoden päässä.

 

[Kako]

Vaihtelua ja tavotteita. Ei ite jaksais mitenkään treenata kovaa ilman tota kisaamista..

 

[KETKUTTAJA]

Ite saan motivaatiota siitä, kun tuntee onnistuvansa ja kun tekee treenin ja lihasten kasvatuksen eteen minkä vaan voi. En siis tarkoita sitä, että pelkästään se penkki tulos nousee vaan, että saan syötyä tiettyyn aikaan tietynlaisen aterian ja se ,että saan nukuttua joka yö sen 8 tuntia. Sillon kun tietää, että tekee jotain sen tavotteen eteen saa motivaatiota, koska pieniä onnistumisia tulee koko ajan vaikka sarjapainot ei välttämättä niin paljon nousisi.

 

[Tillis]

tähän kun saisi pätevän vastauksen niin ois aika hyvä. aina se teoria ja käytäntö ei vain kohtaa ja silloin se motivaation kasaaminen on aika tiukassa. pakollisena 8h yöunet on selvä, samoin ku treeni ja safka, mut kun siihen yhistää vaikka perheen, duunin jne niin voipi olla ettei niin helpoa olekkaan toteuttaa.

Mutta tsemppiä!

 

[Krice]

Minusta tuntuu, että motivaatio ei aina liity treenaamiseen vaan siihen mitä sillä yrittää tavoitella. Eli pääasiassa siis naisia. Mutta heti kun jättää toissijaiset motivaationlähteet pois ja menee salille yksinkertaisesti vain treenaamaan niin motivaatiota ei tarvitse edes hakea.

 

[puupekka]

Vaihtelua ja tavotteita. Ei ite jaksais mitenkään treenata kovaa ilman tota kisaamista..

Mä aloin kelailee tota samaa. Miksi kovalla työllä hankkia lihasmassa turhaan, jos ei edes ole ajatellut kilpailemista? Ja ihan sama juttu voimanostonkin kanssa. Kai se on sitten jotain kieroa rakkautta lajiin.

 

[talonmies]

Miksi kovalla työllä hankkia lihasmassa turhaan, jos ei edes ole ajatellut kilpailemista?

Aika moni varmaan treenaa ihan puhtaasti sen takia, että haluaa näyttää paremmalta. On kivaa olla kaappi ja niin edelleen. Esim. ite alotin tän touhun, koska mun tyttöystävän kaverit aika usein kiusoitteli mua siitä, etten oo ruumiinrakenteeltani arskaan sekoitettavissa, you know. Pikkuhiljaa oon huomannut, että toi treenaaminen on oikeastaan ihan saatanan kivaa, joten eipä oo totakaan ajatusta hirveesti tarvinnut ittensä motivoimiseen.

Vittu mitä avautumista Mutta pointti oli siis se, että jokasella on varmaan omat syynsä rehkiä siellä salilla. Tuskin kukaan ihan "turhaan" sitä lihasmassaa kerää.

 

[Snappilol]

Mene vaa salille älä ajattele sen enempää, huomaat miten kaikki vaan sujuu kun olet pukkarissa etc, Kynnys on suuri MENNÄ, eikä sen tekeminen yleensä.

 

[Elu]

Rutiininomaisesti löydän itseni sieltä salilta kolme kertaa viikossa. Ei siinä paljon motivaatiota edes kysellä, kun se on tapa. Viellä parempi jos se on elämäntapa.

 

[arpikudos]

Mulla motivaatiosta sen verran sanottavaa, että omalla kohdallani se kasaantuu hyvin pienistä arkipäivän asioista. Se treeni-into löytyy mitä uskomattomimmista asioista. Esimerkiksi kun aloin käyttämään salihanskoja, niin rakastuin niihin niin kovaa, että pari viikkoa runkutettiin rautaa sellaisella tarmolla, ettei koskaan ennen ole sellaisia viikkoja ollut. Ja yhdet salihanskat laukaisivat putken.

Musiikki on kanssa yksi. Ja mitä kesken koulupäivien käynyt, niin en silloin tarvitse mitään motivaatiota, koska se tulee itsestään kun pääsee koulusta tekemään jotakin mistä todella pitää. Sama asia työstressit ym, jumalauta purat paineet siihen kovaan treeniin, ja nollaat tilanteen.

Kyllä se henkiseltä puolelta lähtee kaikki, tuo on heikkoutta tuollainen, että alkaa syytä etsiä esim. sairauksista. Kun sä meet sinne salille, niin sä oot ittes herra! Kattelet peilistä ittees hyvällä omallatunnolla ja mietit et miten tässä o tullu 6 vuodes kasvettua, kuin pitkälle oot päässy! Oot terve ku pukki ja paat hien haisemaa ja raudan kuumaks!

Asennetta koko vitun elämään samalla.. Kun meet aamulla paskalle, et päästele mitää löysiä pökäleitä haukotelle pyttyy vaa paat persee laulamaa ja otat asenteella senki touhun. Kun ruoka ei oikei maita ni mietit mite menee taas kasvunpaikat hukkaa ja runttaat ne lihapullat nassuu! Pienistä asioista hommat lähtee, kun asenne yleisesti asioihin kunnossa niin kyllä se sinne salillekin löytyy!

 

[Metallisydän]

Oma motivaatio lähtee siitä, että tykkään käydä salilla. Siis tykkään noiden painojen nostelusta, hikoilusta, itsensä ylittämisestä, siitä fiiliksestä mikä tulee kun treeni kulkee. Toki välillä on myös niitä päiviä kun homma ei suju, mutta onneksi melko vähän.

Motivaatiota lisää hyvät treenikaverit, joiden kanssa treenata ja välillä puhua paskaa.

Myös se fiilis treenin jälkeen kun on treenannut kovaa, käynyt suihkussa ja ehkä saunassa ja laskeutuu salin rappusia väsynyt mutta onnellinen hymy naamalla.

Eikä pidä unohtaa palkkaria. Itse panostan palkkariin, sen pitää olla laadukas, mutta myös hyvän makuinen. Hyvä palkkari toimii paitsi palauttavana lisäravinteena, myös palkintona hyvän treenin jälkeen.

Ja toki sekin jonkin verran motivoi että pystyy katsomaan omaa peilikuvaansa voimatta pahoin...

 

[Deleted member 70276]

Mun mielestä yks ykkösasia on todellakin musiikki! Kerran vitutti kun menin salille niin siellä heilus joku noin 40v äijä, jolla oli päällä radio nova ja joku alle 10 volyymia.. aattelen et ei vittu ei voi olla totta ja meni kyllä ekat kyykkysarjat jo sen takia perseelleen ja sitte ku se lähti ulos, niin nopeesti vaihtaa cd koneeseen ja metallia soimaan lähes täysillä.. meni kyykky sitten jo paremmin kun anto buustia ;)

 

[KETKUTTAJA]

Asennetta koko vitun elämään samalla.. Kun meet aamulla paskalle, et päästele mitää löysiä pökäleitä haukotelle pyttyy vaa paat persee laulamaa ja otat asenteella senki touhun .Kun ruoka ei oikei maita ni mietit mite menee taas kasvunpaikat hukkaa ja runttaat ne lihapullat nassuu! Pienistä asioista hommat lähtee, kun asenne yleisesti asioihin kunnossa niin kyllä se sinne salillekin löytyy!

Waat:D

Tottahan se on, että treeniä, ravintoa ja lepoa on joskus vaikea saada sopimaan yhteen, kun joku siitä tuossa ylempänä kirjotteli. Sillon pitää vaa yrittää tehä ne hommat niin hyvin, kun pystyy siihen elämän tilanteeseen verrattuna.

 

[diverr]

Eikä pidä unohtaa palkkaria. Itse panostan palkkariin, sen pitää olla laadukas, mutta myös hyvän makuinen. Hyvä palkkari toimii paitsi palauttavana lisäravinteena, myös palkintona hyvän treenin jälkeen.

Tämän minäkin allekirjoitan ehdottomasti. Kyllä jaksaa ne viimeiset sarjat hieman paremmin irvistellä kun tietää että kohta pääsee sitä kaakaonmakuista nannaa.

 

[Rane1]

Tämän minäkin allekirjoitan ehdottomasti. Kyllä jaksaa ne viimeiset sarjat hieman paremmin irvistellä kun tietää että kohta pääsee sitä kaakaonmakuista nannaa.

Heh, tää on just yks niistä jutuista, että jos menis heittää jollekin ns. normaalille tyypille, niin vois kattoo vähän kieroon. :D Mutta tottahan se on. Itse juon proteiinijauheet maustamattomana, niin auta armias, kun pääsee juomaan minttusuklaata treenin jälkeen. Normaalit makuhermot omaava kaveri sylkis silti senkin herkun pois väittäen sen maistuvan pahalle. Mutta täällä niitä kavereita ei liiemmin taida olla siitä päätellen, että iltapalaksi juodaan oliiviöljyä. :D

 

[ssp]

Mä aloin kelailee tota samaa. Miksi kovalla työllä hankkia lihasmassa turhaan, jos ei edes ole ajatellut kilpailemista? Ja ihan sama juttu voimanostonkin kanssa. Kai se on sitten jotain kieroa rakkautta lajiin.

Eiköhän hyvin hyvin hyvin moni tee tätä ulkonäön takia myönsi sitä tai ei. Itse ainakin olen sellainen, että kutistun ihan surkastuneeksi ihmisvarjoksi jos en ainakin vähän jumppaa niin on melkein pakko käydä salilla jos haluaa pysyä ihmisen näköisenä. Onhan se toki välillä ihan kivaakin touhua ja on mukavaa että on edes joku säännöllisempi urheiluharrastus. En tosin ikinä ole mitään häränlihakuntoa tavoitteena, vaan enemmänkin semmosta sporttista kroppaa. Jos joku hakeutuu kunnon jättiläiskuntoon ilman mitään tavoitteita niin kai se sitten voi olla sitä kieroa rakkauttakin ;)

 

[KETKUTTAJA]

Tämän minäkin allekirjoitan ehdottomasti. Kyllä jaksaa ne viimeiset sarjat hieman paremmin irvistellä kun tietää että kohta pääsee sitä kaakaonmakuista nannaa.

Täällä päin ei ihan noin tota palkkaria ooteta. Maustamatonta heraa ja maltoa. Ei mitää kovin hyvää, mutta kun tietää miten hyvää se tekee.