Kun rauta käskee nostajaa..

[turre101]

Nyt vähän yleistä vitutuksen purkamista...bittiterapiaa.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kun sellanen löysä ja patalaiska olo kun pitäisi ottaa 110% itsestään irti. Ilmiö iskee aika ajoin, yleensä päivänä jolloin stressaat jotain, olet nukkunut huonosti, syönyt huonosti, juonut huonosti, tai jokin asia pyörii mielessä, olkoon sitten positiivinen tai negatiivinen asia.

Pistää vihasta musiikkia soimaan ja psyykkaa itsensä hirmuseen agreen, mutta kun otat painoa lihaksille niin reaktio on "Plaah", ei vaan irtoa vaikka aivot kuinka käskis. Lämmittelypainot tekee tuskaa, ja tekee mieli pakata kamat ja lähteä himaan, mutta sitä vetää periaatteen vuoksi läpi vaan paskala tekniikalla ja olemattomalla tuntumalla niin että itseäkin naurattaa.

Tällaiset päivät ei ole niitä tämän harrastuksen riemuhetkiä. :curs:


Monesti miettinyt että pitäiskö sitä suosiolla luovuttaa vai tehdä kuten nyt tein, mutta päätynyt siihen että jos kerran antaa itselleen periksi niin sitten seuraavankin, ja toisekseen jos ei vedä "väkisin" läpi treeniä tällaisena päivänä, ei oikein pääse iskuun seuraavaakaan kertaa varten.

Mutta eiköhän sitä taas päinvastoin seuraavalla kerralla pusketa ennätysrautaa tai muuta piristävää. Hyviä päiviä ei olisi ilman huonoja.

Johtopäätöksenä kaiken takana: Treenaus on kyllä psyykkistä siinä missä fyysistäkin.

 

[kaiveli82]

Mulla on noita tuntemuksia usein... ei kait se rauta voi jatkuvasti tuntua kevyeltä ja silloin onkin kait löysättävä hieman! Mulla taitaa olla ruokavalio hiukan retuperällä enkä aina jaksais vetää täysillä (oiskohan peruskunnon aleneminen syy...?) mutta pullo ed:iä ennen reeniä ja mielenkiinto pysyy päällä ja jaksaa vetää loppuun...
Tässä pikku hiljaa korjaillaan asioita ja jos asiat olisivat jo muutaman kuukauden päästä toisin... :whip:

 

[turre101]

Ruokavalio on yksi iso asia. Vaikka olisi treenipäivänä syönytkin ihan OK, niin jos edellisenä päivänä on tullut syötyä kuin hiiri, on jollain tavalla lihakset niin tyhjänä hiilarivarastoista että ei tunnu kulkevan.

Malton lipittäminen ei sekään auta riittävän nopeasti. :jahas:

Toinen tekijä on se psyykkinen puoli, treeni menee hyvin vain silloin kun on fiilis että on mukava treenata. Jos odottaa että olisipa jo sarjat tehty kun on sitä ja tätä tehtävää tai vituttaa niin että sauhu nousee korvista niin ei siitä mitään tule.

Onneksi vastapainona välillä on niitä positiivisia yllätyksiä, kun huomaa että rauta tuntuukin ihmeen kevyeltä. :kippis1:

 

[kekexx]

Viikon tai parin treenitauko.

 

[arni]

Meitsi on ilokseni huomannut että vastaavanlaiset fiilikset on vähissä.

On mukavaa kun treeni kulkee ja motivaatio on kohdallaan.

Mua ainakin motivoi se, että en tee tätä hommaa kenenkään muun kuin itseni takia, mikäli en saa asennetta kohdalleen, laiminlyön kehitystäni ja itseäni.

Niin ja treeniä ennen on syötävä energiapitoisesti ja kuunneltava Slayeria

 

[Pexi_]

En tiiä mikä on, mut nyt on mun treenit lähteny alamäkeen. Ei vaan rauta nouse. Toista oli viime talvena.

 

[punttiskulle]

ittelläni vitutus ruokkii treeniä , ku joku asia vituttaa vaikkapa ettei sinä päivänä menny penkistä paskaakaan tai jotai kouluasioita ni sittehän ahertaa kahta kauheemmin siitä eteenpäin ku raivoaan purkaa painoihin

 

[Pexi_]

Jos mua vituttaa, niin tulee yleensä tehtyä esim. kyykkyä helvetin isoilla painoilla kunnon haista paska-asenteella ilman tekniikkaa! :D

 

[Force]

En tiiä mikä on, mut nyt on mun treenit lähteny alamäkeen. Ei vaan rauta nouse. Toista oli viime talvena.

Sama tarina. Tänään TREENASIN ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun. Pari kuukautta on ollut sellaista..paskaa treeniä. Ei ole vaan ollut kaikki effortti pelissä. Tänäänkin sai taas huomata miten se päänuppi vaikuttaa treeniin. Lämppäripainot tuntuivat raskaammilta kuin varsinaiset sarjapainot, kun sai varsinaiseen sarjaan asenteen kohdalleen.

 

[Manuel]

Tänäänkin sai taas huomata miten se päänuppi vaikuttaa treeniin.

Sehän se tärkein osa on, niin kuin kaikessa muussakin. Itse huomasin saman, kun monta kuukautta tulokset junnas. Sitten hain aivan uuden asenteen ja nyt on kova nousu menossa sarjapainoissa, joka ei heti oo loppumassa. :whip:

Toki ravintopuolessakin on tapahtunut muutosta parempaan, mutta ikinä en vähättele henkisen puolen osuutta.

 

[Stailivirhe]

Jos on sellanen tunne, että seuraavana päivänä kaikki voisikin olla jo paremmin (vitutus ohi, jne..), niin kannattaahan se treeni jättää kokonaan vetämättä. Ei yksi lepopäivä lisää todellakaan kehitystä kaada.
Ja todellakin näitä tulee joskus. On auto menny juuri paskaks. On just saanut unelmiensa muijalta pimppiä. On just suunnitellut kuinka on treenin jälkeen kiire lähteä viikonlopun viettoon kavereiden kanssa. Stressiä..

Sanokoot kuka mitä vaan, mutta kyllä se varmasti paska treeni kannattaa jättää tekemättä kokonaan ja tehdä seuraavana päivänä. Jos taas tekee niin että jalkapäivänä vituttaa ja lähtee heti lämmittelysarjojen jälkeen salilta helvettiin ja seuraavana päivänä tulee treenaamaan sitä rintaa joka on seuraavana vuorossa, niin jääpi sitten jalat koko viikolta pois..

 

[Voima]

Ei muuta kun jattaa aivot narikkaan kun menee salille. Useimmiten se vitutus vaan antaa hyvaa potkua treeniin. Tosin ei pida ihmeemmin miettia mitaan, treenaa vain niin perusteellisen kovasti. Ja kas kummaa, treenin jalkeen se vitutus on kadonnut.
Nain ainakin allekirjoittaneella.
Tosin minun aivot on narikassa lahes aina. :D

 

[make77]

Sama tarina. Tänään TREENASIN ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun. Pari kuukautta on ollut sellaista..paskaa treeniä. Ei ole vaan ollut kaikki effortti pelissä. Tänäänkin sai taas huomata miten se päänuppi vaikuttaa treeniin. Lämppäripainot tuntuivat raskaammilta kuin varsinaiset sarjapainot, kun sai varsinaiseen sarjaan asenteen kohdalleen.

Mulla on lähes aina noin että lämmittelyt tuntuu todella raskaalta (varsinkin penkissä) mutta kun pääsee sarja painoihin niin tuntuu nivelissä ja koko kropassa paljon paremmalta.
Aika usein kun on aluks tuntunu siltä että ei tuu mitään kun paikat tutisee ja paino tuntuu älyttömän raskaalta niin onkin loppujenlopuks irronnu ennätys.
Eli esim. kun on tangossa X kiloa ja on meinannu jäädä 5. toisto rinnuksille ja kaveri on ihmetelly että mites se noin vaikeeta oli niin sit kun oon lisänny 20kg niin menee 6 toistoo ja kaikki ihmettelee vieressä että mitäs nyt tapahtu kun noin helposti meni. Itekin oon siinävaiheessa yleensä ihan WTF???
Ja lämmittelen kyllä ihan oikee oppisesti (tarpeeksi kauan ja rauhallisesti).

Ja sit taas kun tuntuu lämmitellessä ja lähellä sarjapainoja siltä että nyt lähtee niin onkin ollu sarjat todella tiukassa.

 

[Jkk]

Jos on sellanen tunne, että seuraavana päivänä kaikki voisikin olla jo paremmin (vitutus ohi, jne..), niin kannattaahan se treeni jättää kokonaan vetämättä. Ei yksi lepopäivä lisää todellakaan kehitystä kaada.

Juurikin näin. Sen sijaan jos siellä salilla tekee multivitutuksessa "isoilla romuilla" ja "ilman tekniikkaa" sinnepäin-asenteella niin loukkaantumisriski on melkoinen. Saattaapi tulla niitä ylimääräisiä lepopäiviä enemmänkin ja sitten voi maata kotona ja odotella, että pääsis taas terveenä "vittuuntumaan".

 

[J.Jake]

Joo - huonoja päiviä löytyy täälläkin...

A) Joko muutan Ferrariakin nopeammin taktiikkaa ja vaihdan treenin kaikki pääliikkeet toisiin vastaaviin ja teen kevyemmillä painoilla pidempiä sarjoja

B) Teen vain jotain aerobista ja venyttelen jotta saan syyn juoda palautusjuoman

C) Lähden kotiin ja juon palautusjuoman ( I'd rather miss one practise that one meal - Greg Kovacs)

D) Lähden kotiin --> ensikerralla sitten.

 

[Sumppari]

Tällaiset päivät ei ole niitä tämän harrastuksen riemuhetkiä. :curs:


Monesti miettinyt että pitäiskö sitä suosiolla luovuttaa vai tehdä kuten nyt tein, mutta päätynyt siihen että jos kerran antaa itselleen periksi niin sitten seuraavankin, ja toisekseen jos ei vedä "väkisin" läpi treeniä tällaisena päivänä, ei oikein pääse iskuun seuraavaakaan kertaa varten.

Älä jätä väliin. Olen niin monesti nähnyt eräänkin puolitutun jättävän treenin aina väliin kun rauta vähän painaa, ja tulos on se, että yhä useammin "ahdistaa" se kun rauta painaa, ja sarja ja treeni jätetään kesken.

Tietysti jos kyse on selvästi fyysisesta ylirasituksesta, niin tottakai kotiin, mutta ei sen takia että on tylsää tai laiskottaa.

Tuollaisena päivänä ei mitään kovia tuloksia tehdä, että itse suosittelen kyseiselle päivälle täysin erilaista treeniä. 20 toiston sarjoja, 30 sekunnin palautuksia, tai jotain erilaista kuin tavallisesti.

 

[iivili]

Tuollaisena päivänä ei mitään kovia tuloksia tehdä, että itse suosittelen kyseiselle päivälle täysin erilaista treeniä. 20 toiston sarjoja, 30 sekunnin palautuksia, tai jotain erilaista kuin tavallisesti.

Hyvä vinkki, noin oon tehnyt usein. Jos ei nappaa, niin tekee edes jonkunlaisen lihaskuntojunpan, vähän hikeä pintaan, ehkä pari hieman kovempaa (esim. vain 12-15 toistoa normaalin 20 sijaan) sarjaa jossain välissä, muuten ihan verryttelyä/junppailua.

Joskus taas käy niin, että tympii lähteä salille, vielä lämmittelyjä tehdessäkin on ankia fiilis. Sitten vasta muutamien työsarjojen jälkeen pääsee tunnelmaan, on keskittynyt ja rauta painaa taas normaalin verran, ei enempää. Joskus kropan herätteleminen vain vaatii normaalia enemmän.

Mulla vaikuttaa syksy ja talvi pimeyden takia. Pimeys vie mieltäkin pimeämmäksi ja siitä reenitkin hieman kärsivät. En silti mielellään tuon takia kokonaan jätä reenaamatta, vaan vaihdan esim. aerooppiseen tai kuntopiirityyliseen parin reenin osalta. Heti tammikuussa alkaa muutos parempaan päin ja parhain reenikausi on yleensä lopputalvesta tai alkukeväästä.

 

[Spoonie]

Joskus sattuu todella huonoja kausia, treenaaminen maistuu paskalta ja tekisi vain mieli hakata itseään jollain palikalla. Ei sille voi mitään. Mutta toisaalta tulee sitten sellaisiakin päiviä, jolloin voi tehdä omia ennätyksiään melkein joka liikkeessä.

Itselläkin on joskus vähän veto loppu vieteristä. Sarja tuntuu pitkältä ja raskaalta kuin nälkävuosi. Olenkin joskus poikennut treeniohjelmasta ja treenannut suurilla romuilla jotain 1-3 toiston "sarjoja". Ei hääviä, mutta yhdenlainen torjuntavoitto kuitenkin. Joka tapauksessa se on parempi ratkaisu kuin poistua salilta häntä koipien välissä, jolloin loppupäivä on takuuvarmasti pilalla.

 

[rautavuori]

mul oli just tänää tollanen päivä :(

 

[RedNeck]

Vaikka olisi kuin paska fiilis, niin ei muuta kun salille.
Usein on treenin jälkeen saanut onnitellut itteä jo siitä et tulipa taas lähdettyä salille, vaikka kuin kyrsi lähtiessä.
Btw. parhaat treenit on tullut vedettyä silloin kun jo salille lähtö on tehnyt tiukkaa. Johtuisko siitä että ei ole kovin suuria odotuksia koko treenikerrasta--> sarjapainot yms..