Kumpi treenitapa väsyttää CNS:ää enemmän?

[MKM]

Vielä lisää tajunnanvirtaa (EDIT: ja osin näemmä jo sanotun toistamista/vahvistamista):

Näissä failure/close to failure/not to failure -jutuissa kannattaa muistaa sekin, että ennen internetin tietotulvaa juuri kukaan bodari ei tiennyt mistään ceeänässistä tuon taivaallista. Lähes jokainen bodari teki lähes jokaisessa sarjassa niin monta toistoa kuin suinkin pystyi. Eikä silloin bodarit muistaakseni sen pienempiä olleet kuin nykyäänkään. Enkä oikein usko, että monet failurea vastaan puhuvatkaan ovat not to failure -treeneillä sittemmin merkittävästi paremmin pullistuneet. Lihaskasvun mekanismeja ei oikein tunneta, mutta uuvuttamisella/hapottamisellakin rooliaan on. Kilpanostamisessa (tai pyrkimyksessä voimistua joissakin tietyissä liikkeissä) failureen treenaaminen on tutkitustikin tarpeetonta, mutta bodailu on omaa maailmaansa ja toisin kuin monet failurea vastustavat haluaisivat uskoakaan, jopa ns. tieteellisen voimavalmennuksen guru, muinaisen neuvostovoimailun ykkösnimi Vladimir Zatsiorsky kirjassaan suorastaan kehottaa hypertrofiaa tavoiteltaessa treenaamaan failureen asti . Myös "virallisimpien treeniohjeiden" antajat, tieteeseen suosituksensa perustavat American College of Sports Medicine ja American Council of Exercise suosittelevat HIT-tyyppisen kovaa treenailua.

Koska failureen treenaaminen on kovaa ja tehokasta, sen kanssa saa toki olla tarkkana. Mutta ei failure-treenillä niin helposti oikeaan ylikuntoon pääse kun monet luulevat. Hermostollista "jumitusta" saattaa iskeä helpostikin, mutta silloin vaihtelua treeniparametreihin ja joskus lepoviikko. Jos treenaa hyvin vähän, voi jokaisen sarjan viedä failureen, mitä enemmän treenaa, sitä vajaammaksi voi jättää. Ja paljon, mutta löysemminkin treenatessa on uhkana omanlaisiaan jumeja/yliharjoittelutiloja/rasitusvammoja. Yksi hyvä treenimalli, mihin S225T:kin viittasi, on sellainen missä esim. parin kuukauden välein systemaattisesti vuorotellaan high intensity + low volumea sekä low intensity + high volumea.

 

[Pohjoisvirta]

Oliskohan tää perustunu siihen yhteen West Pointissa 80-luvulla (?) tehtyyn tutkimukseen jossa kadetit, jotka eivät juosseet muutamaan hetkeen vaan pelkästään punttasivat, paransivat silti parin kolmen mailin juoksuaikaansa. Muistaakseni jotenkin noin.

Tästä on monenlaista tutkimusta tehty:

http://www.rosstraining.com/articles/tabataintervals.html

http://www.mikemahler.com/wong2.html

Etenkin Ken Cooperin väitökset säväyttivät tässä:

DW: Ken Cooper (who used to advocate marathons until his running patients began to die off) has found that the heart stops conditioning at around abut 24 to 26 min. of work! Exercise beyond that point no longer strengthens the heart but contributes to the inflammatory process. He now says that anything over 3 miles 3 times a week or it's equivalent is "done for reasons other than fitness". So much for getting on a treadmill or stair climber for an hour! One note: with seniors we now know that they will condition at only 50% of max h.r.

Cooper siis suositteli maratonille harjoittelua, kunnes huomasi, että asiakkaat kuolevat alta pois.

Ja teki huomion, että sydämelle hyödyllinen/kehittävä harjoituksen kesto on 24-26 min.

Tämän ajan yli menevä harjoittelu lähinnä lisää tulehdusprosessia.

Moni Tabata tai HIIT systeemiä käyttävät varmasti ovat huomanneet korkea intensiteettisen harjoittelun hyödyt.

 

[röhnis]

Nuo tulokset, joihin hgw viittaa johtuvat todennäköisesti enimmäkseen jalkojen kohentuneesta voimantuotosta askelkontaktissa ja tätä kautta juoksun paremmasta taloudellisuudesta. Todella vaikea sanoa, kun ei tiedä mitään koehenkilöistä tai tutkimusasetelmasta. Kohtuullisella määräällä suoritetun, pitkäkestoisen ja melko matalatehoisen aerobisen harjoittelun hyödyistä on myös olemassa aika paljon enemmän tutkimusdataa, mitä noissa artikkeleissa esiintyy tai joita niissä mainitaan.

Aika offaria tämä, mutta vähän sama kuin failure/non-failure -debatin kanssa.. Sekä korkean että matalan intensiteetin harjoittelulla on paikkansa, mustavalkoinen asenne jommankumman puolesta ja toista vastaan on vankaan tutkimukseen perustuvien faktojen kieltämistä.