Kulttuuri vs. Ruumiinkulttuuri

[Gillyanne]

Sainko kutsun juuri Mimmien puolelle? Jee! Ja modet ei sitten puutu siihen, että mä alan tuolla puolella hengaamaan kuin joku... treenaavista naisista kiinnostunut pervo.

Hahhaa, tuon määritelmän mukaan arviolta n. 90% Pakkikiksen kundeista on treenaavista naisista kiinnostuneita pervoja :D

Olet oikeassa, että en todellakaan tiennyt, että naiset saivat vittuilua terveistä elämäntavoista. Täytyy nyt mielenkiinnon vuoksi kysyä, että kuinka pahasti siitä voi vittuilla? Kuvittele nyt minut naiseksi syömässä jotain terveellistä välipalaa. Anna kuittia. Give me your best shot! Spank me verbally! :whip:

Ymmärrän kyllä, että pienikin vittuilu joka päivä tuntuu pahalta. :(

Minen ossoo tämmösistä vittuilla, mutta Reinhardtin postissa olikin jo muutama hyvä esimerkki. Pieniä asioita ehkä, mutta jos ja kun ne kuulee JOKA IKINEN PÄIVÄ MONTA KERTAA, niin veikkaanpa, että alkaisi Kummostakin pikkuhiljaa vituttaa. Anorektikoksi/syömishäiriöiseksi leimaaminen vain sillä perusteella, että kieltäytyy pullasta kahvin kanssa, on aika yleistä - tosi kivaa varmaan sellaisen korviin, joka on kenties juuri syömishäiriöstä toipumassa... Ja kaikki eivät myöskään pidä siitä, että lounashuoneessa työpaikan äänitorvi (usein joku keski-ikäinen, kovaääninen rouvashenkilö) kailottaa joka helvetin päivän suureen ääneen "TAASKO SÄ SYÖT TUOTA RAEJUUSTOA???!!11!?"

Et treenaa siis ulkonäön vuoksi. Miten määrittelet kehityksen? Miten mittaat hyvän olon tunteen? Seuraatko esim. veriarvojasi tms. terveydellisiä muuttujia?

En tiedä, oliko tämä minulle suunnattu, mutta... En minä väittänyt, etten treenaa lainkaan ulkonäön vuoksi. Toki niin teen. Mutta minulla on myös muita, tärkeämpiä motiiveja: Tuo jo mainitsemani pään järjestyksessä pitäminen (=kun treenaa, saa ja pitää syödä hyvin, eikä tule kiusausta ryhtyä pihistelemään syömisistä), niska-hartiaseudun kunnossa pitäminen (istumatyö, nuff said), polvea ympäröivien lihaksien kunnossa pitäminen (vanha vamma polvessa), stressinpoisto... ja tietenkin se, että minä nyt vain satun tykkäämään treenaamisesta. Veriarvoja en ihmeemmin seuraa, minulle iso voitto on jo se, että syömiseni pysyvät kurissa ja järkevillä laduilla, eivätkä lipsahda takaisin valitettavan tutuksi tulleeseen ahmimis-kituuttamis-kierteeseen.

Siis nyt luovuutta kehiin. Miten vittuilet terveellisistä elämäntavoista? Ja toisaalta miten vittuilet epäterveellisistä elämäntavoista niin ettei se edes välillisesti kohdistu jokinorsun ulkonäköön?

Ja entäs sitten, vaikka kohdistuisikin? Vittuilu on vittuilua aina, ja siihen on oikeus samalla mitalla vastata. Ja kyllä se ei-niin-treenattu kansanosakin jaksaa ehtimiseen muistutella siitä, miten "isot" lihakset naisella ovat rumat ja epäluonnolliset...

Sitä paitsi enemmistö määrittelee aina sen mikä on normaalia.

Määritelköön vaan. Mutta aikuisten ihmisten pitäisi myös osata IMO pitää kitansa kiinni, jos sanottava ei ole millään tavalla rakentavaa, vaan sen tarkoituksena on vain ja ainoastaan toisen elämäntavoista tms. nälviminen.

Ugh.

EDIT: Lisään vielä sen, että ehkä olen sitten turhan herkkänahkainen näiden asioiden suhteen, kun en siitä pidä, jos syömistottumuksistani/liikuntaharrastuksistani/elintavoistani ylipäätäänkään joku jatkuvasti huomauttelee. So be it. Mutta peruskysymys olikin se, miksi ylipäätään näistä asioista pitäisi piikitellä (ja tuota piikittelyä sietää)? En vain voi sille mitään, että mielestäni tuollainen jatkuva vittuilu osoittaa aikuiselta ihmiseltä melkoista käytöstapojen puutetta.

 

[iivili]

Et treenaa siis ulkonäön vuoksi. Miten määrittelet kehityksen? Miten mittaat hyvän olon tunteen? Seuraatko esim. veriarvojasi tms. terveydellisiä muuttujia?

Määkin vastaan! Miesten puolesta. :D

Mittaan kehitykseni punttireenin osalta näin:
1) painoni nousee, mutta vyötäröni (=läskimäärä) ei kasva tai kasvaa hitaammin kuin painoni, jolloin totean, että olen saanut lihaksiani kasvatettua
2) reenipainoni nousevat, kuten myös maksiminostot, joita pyrinkin saamaan korkeammalle, koska voimareeni on ykkösprioriteetti punttireenin suhteen (eikö näin ole sinunkin kohdalla?)

Lisäksi 2) on tärkeämpi ja luotettavampi mittari kuin 1).

Mitään tuon monimutkaisempaa en tarvitse. En suostu käyttämään kehityksen mittaamiseen tuon tarkempia keinoja, vaikka ei niiden käyttämisessä mitään pahaakaan ole, varsinkin, jos on kilpaurheilija tai muuten vain mua vakavammin tämän harrastuksen ottava immeinen. :D

Hyvän olon tunne on täysin subjektiivinen kokemus (ja yksilölläkin elämäntilanteen mukaan muuttuva käsite ja kokemus), joten miten sitä voisi mitata? On kyse tunteesta, joita ei käsittääkseni edes voi mitata. Terveyttä voi koettaa mitata joillakin määreillä, mutta sekin tuppaa olemaan kovin liukuva ja yksilöllinen käsite.

Sitä paitsi enemmistö määrittelee aina sen mikä on normaalia.

Mun silmään tämän ketjun pointti on siinä, että onko tuo oikein ja onko oikein loukata toisia siksi, että joku tekee jotain normista poikkeavaa, vaikka ko toiminta ei aktiviisesti pyri loukkaamaan siitä vittuilevia? Edelleen, jos joku asia ei ole a) laitonta b) sellaista, että sillä pyritään aktiivisesti ja tietoisesti jotakuta loukkaamaan mitenkään, niin se pitäisi saada tehdä ihan rauhassa, kuulematta asiasta mitään vittuiluja koskaan (pätee myös esim. hiusten malliin, seksuaaliseen suuntautumiseen tai pukeutumiseen, ei pelkästään syömiseen, jos näistä loukkaantuu, niin se on kyllä täysin loukkaantujan oma ongelma). Tietenkään oikeassa elämässä eivät asiat näin auvoisasti mene, mutta siihen pitäisi pyrkiä.

Lisäksi on syytä miettiä, onko hyvä, että nykyajan normi (tai ihanne, onko normilla ja ihanteella jotain eroa?) on olla mahdollisimman laiska (niin henkisesti kuin fyysisestikin), syödä päin helvettiä, juopotella ja rillutella sekä nukkua vähän, mutta SILTI jollain ihmeen kaupalla jaksaa puurtaa luovassa ja muadikkaassa duunissa kauheita €urokasoja tienaten. Moinen yhtälö ei vaan toimi.

 

[N.O.Kummonen]

Voihan toki naisten kokema suurempi vittuilun määrä johtua siitä, että yleensä naiset treenaa ja syö itseään pienemmäksi kun taas miehet pyrkivät mahdollisimman isoon kokoon ja voimiin. Jos loukkaantunut voimailija repii vittuilijan kädet irti, niin verbaalinen ylivoimaisuus tuskin lohduttaa. 50 kiloinen fitnessenkeli taas on vain 50-kiloinen, vaikka olisi kuinka kiinteät pakarat. Tuskin tarvitsee 115 kiloisen Marjan, Miss verenpaine -83, paljoa elää fyysisen väkivallan pelossa.

Anorektikoksi/syömishäiriöiseksi leimaaminen vain sillä perusteella, että kieltäytyy pullasta kahvin kanssa, on aika yleistä - tosi kivaa varmaan sellaisen korviin, joka on kenties juuri syömishäiriöstä toipumassa...

No tuossa on vinha perä! Onko suurin osa treenaavista naisista kuitenkaan kärsinyt syömishäiriöistä? Eivätkö ne syömishäiriöt juuri yleensä liity sairaalloisiin kauneusihanteisiin ja valheelliseen omakuvaan niihin nähden? Tuosta päästään takaisin siihen, minkä vuoksi sitä treenattiinkaan...

Ja entäs sitten, vaikka kohdistuisikin? Vittuilu on vittuilua aina, ja siihen on oikeus samalla mitalla vastata. Ja kyllä se ei-niin-treenattu kansanosakin jaksaa ehtimiseen muistutella siitä, miten "isot" lihakset naisella ovat rumat ja epäluonnolliset...

Ei todellakaan ole täysin sama mistä asiasta vittuilee. Jos haluat takaisin vittuilla, niin heitähän kommenttia kuinka luonnollista on selluliitti ja kuinka kaunis on iso riippuva maha naisella. Todennäköisesti se on se paksumpi, joka illalla itkee itsensä uneen. Saattaa tehdä sen vittuilemattakin.

 

[Wikke]

Summa summarum: Minulle on ihan sama, harrastavatko ystäväni liikuntaa vai eivät, elävätkö terveellisesti vai kuin siat pellossa. Ystävyydessä on kuitenkin kysymys IHAN muista asioista kuin elämäntavoista. MUTTA: koska minä en huomauttele asiasta heille, niin mielestäni minulla on myös lupa olettaa, että he eivät vastavuoroisesti käy myöskään minua asian suhteen nälvimään. Ja olen edelleen myöskin sitä mieltä, että jos ei ole mitään valmis kuntonsa ja terveytensä eteen tekemään, niin ei sovi sitten myöskään valittaa lihomista/vaivoja/väsymystä tms.

Olen kyllä niin samaa mieltä kanssasi Gillyanne.
Ei tarvi valittaa jos tietää tekojensa seuraukset. Kuten kuvailitkin tämän lihomisen ja muut vaivat jos vetää pelkkää munkkia naamaan, eikä liiku edes sen vertaa että kävisi postin hakemassa jalkaisin.

-- Wikke

 

[Gillyanne]

No tuossa on vinha perä! Onko suurin osa treenaavista naisista kuitenkaan kärsinyt syömishäiriöistä? Eivätkö ne syömishäiriöt juuri yleensä liity sairaalloisiin kauneusihanteisiin ja valheelliseen omakuvaan niihin nähden? Tuosta päästään takaisin siihen, minkä vuoksi sitä treenattiinkaan...

En nyt tiedä, voiko sanoa että suurin osa, mutta kyllä ne valitettavan yleisiä ovat... Tervetuloa tutustumaan mimmipuolen keskusteluihin aiheesta!

Syömishäiriöt ovat hyvin monitahoinen psykofyysinen kokonaisuus, ja olisi karmeaa yleistystä väittää, että ne aina johtuisivat sairaalloisista kauneusihanteista tms. Toki se on usein niissä osana, mutta monissa tapauksissa siellä takana on jotain paljon syvempääkin ahdistusta. Tiedän tapauksia, joissa anoreksia tai bulimia on puhjennut esim. päättyneen ihmissuhteen tai läheisen ihmisen kuoleman laukaisemana. Mutta ei tästä sen enempää, ettei vallan offtopiciksi mene.

Ei todellakaan ole täysin sama mistä asiasta vittuilee. Jos haluat takaisin vittuilla, niin heitähän kommenttia kuinka luonnollista on selluliitti ja kuinka kaunis on iso riippuva maha naisella. Todennäköisesti se on se paksumpi, joka illalla itkee itsensä uneen. Saattaa tehdä sen vittuilemattakin.

Jepjep, tässä olet ihan oikeassa. Mutta edelleenkin jää vastausta vaille se kysymys, mitä olen jo moneen kertaan jankuttanut: Miksi yleisen mielipiteen mukaan tuntuu olevan hyväksyttävämpää vittuilla niistä terveellisistä elämäntavoista, liikkumisista ja syömisistä, kun taas epäterveellisesti elävälle (ja siltä myös näyttävälle) vittuilua pidetään epäasiallisena, rumana, suorastaan syrjintänä?

Ja nyt taidankin lähteä kauppaan, voidakseni syödä runsain mitoin terveellistä bodysapuskaa :D

 

[reinhardt]

50 kiloinen fitnessenkeli taas on vain 50-kiloinen, vaikka olisi kuinka kiinteät pakarat. Tuskin tarvitsee 115 kiloisen Marjan, Miss verenpaine -83, paljoa elää fyysisen väkivallan pelossa.

Aivan, on hyvin valitettavaa ettemme me naiset oikein voi ratkaista ongelmiamme väkivallalla.

Syömishäiriöistä: vaikka naisella ei olisi syömishäiriötä koskaan ollutkaan, täysin terve suhtautuminen syömiseen taitaa olla nykynaisilla aika harvinaista. Itse olen aina syönyt suht hyvin ja terveellisesti, ja ollut pikemminkin normaalipainon alarajoilla ihan luonnostaan, mutta silti aina välillä, kun syö herkkuja, jostain vain ampaisee päähän ajatus: "nyt kyllä perse leviää". Tai kun naistenlehtiä selailee, sitä alkaa miettiä, että pitäisiköhän kiristellä. Minulla tuollaisia ajatuksia on onneksi melko harvoin, mutta kaikilla niitä on joskus.

Että kiitti vaan vitusti naistenlehdille ja median luomalle vääristyneelle ihmiskuvalle. Kun joka tuutista toitotetaan jatkuvasti laihduttamisesta yms, väkisinkin terveimmällekin ihmiselle tulee vahingollisia ajatusmalleja. Oikeasti on pelottavaa, että puolet väestöstä on psyykattu käyttämään helvetisti aikaa ja energiaa siihen, että miettii onko kroppa nyt standardien mukainen, kelpaanko jne. Tutkimusten mukaan jopa ala-asteikäiset tytöt laihduttavat...Pienet tytöt sanovat, että olisivat mieluummin kauniita kuin älykkäitä. jne. Oikeasti tällainen yhteiskunta ei ole kiva paikka kenellekään, koska eiköhän miehilläkin olisi hauskempaa, jos voisi vastata rehellisesti kysymykseen "näyttääkö perseeni leveältä näissä housuissa" -tai jos kysymystä ei koskaan edes esitettäisi.

Olen varma, että valtaosa paino-ongelmistakin häviäisi, ellei ihmisiltä vaadittaisi koko ajan niin paljon. Kun syöminen olisi normaali osa elämää, mihin ei liity mitään ihmeempiä tunteita, kaikki ruokahimot ja repsahdukset häviäisivät.

Huoh. Kylläpä kiihdyin. Ja

 

[N.O.Kummonen]

Mittaan kehitykseni punttireenin osalta näin:
1) painoni nousee, mutta vyötäröni (=läskimäärä) ei kasva tai kasvaa hitaammin kuin painoni, jolloin totean, että olen saanut lihaksiani kasvatettua
2) reenipainoni nousevat, kuten myös maksiminostot, joita pyrinkin saamaan korkeammalle, koska voimareeni on ykkösprioriteetti punttireenin suhteen (eikö näin ole sinunkin kohdalla?)

Yleensä mietin pelkästään nostettuja kiloja tai Wilksin pisteitä. Joskus jopa suoraa voima/painosuhdetta.

Hyvän olon tunne on täysin subjektiivinen kokemus (ja yksilölläkin elämäntilanteen mukaan muuttuva käsite ja kokemus), joten miten sitä voisi mitata? On kyse tunteesta, joita ei käsittääkseni edes voi mitata. Terveyttä voi koettaa mitata joillakin määreillä, mutta sekin tuppaa olemaan kovin liukuva ja yksilöllinen käsite.

Totta! Epäilisin, että aika monella palstalaisella hyvän olon määrä korreloi suoraan sen kanssa mitä siellä peilistä näkyy tai miten joku kommentoi vartalon ulkonäköä.

Mun silmään tämän ketjun pointti on siinä, että onko tuo oikein ja onko oikein loukata toisia siksi, että joku tekee jotain normista poikkeavaa, vaikka ko toiminta ei aktiviisesti pyri loukkaamaan siitä vittuilevia?

Tietenkään tuo ei ole oikein.

jos näistä loukkaantuu, niin se on kyllä täysin loukkaantujan oma ongelma

Tuota minäkin vähän hain. Kyllä ihminen usein helpoiten loukkaantuu, jos sen ulkonäköä moititaan. Tulee mieleen tapaus, jossa kaveri soitti suuta mulle ja totesi, ettei mulla ole huumorintajua. Sanoin takaisin, että "Asiat voisivat olla huonomminkin. Voisin olla pitkätukkainen ja lihava!" Arvaa kumpi kävi korkeammilla kierroksilla sen jälkeen.

Lisäksi on syytä miettiä, onko hyvä, että nykyajan normi (tai ihanne, onko normilla ja ihanteella jotain eroa?) on olla mahdollisimman laiska (niin henkisesti kuin fyysisestikin), syödä päin helvettiä, juopotella ja rillutella sekä nukkua vähän, mutta SILTI jollain ihmeen kaupalla jaksaa puurtaa luovassa ja muadikkaassa duunissa kauheita €urokasoja tienaten. Moinen yhtälö ei vaan toimi.

Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen kerta, kun enemmistö on todellakin väärässä.

edit:

Aivan, on hyvin valitettavaa ettemme me naiset oikein voi ratkaista ongelmiamme väkivallalla.

Ei suoranaisella väkivallalla, vaan pelotteella mahdollisuudesta väkivallasta. Voima on miehinen ominaisuus numero yksi. Ei heikompi mies oikeasti voi vittuilla tehokkaasti tuosta ominaisuudesta. Haista vittu! vitun..Vahva! :lol2:

 

[D.Yates]

Harrastuksista vittuilu on kyllä... vittumaista. Mistään punttaamiseen liittyvästä ei mulle olla kyllä vittuiltu, kuten ei varmaan suurimmalle osalle palstan miehistä. Monesta muusta touhusta kylläkin. (Edit: hetkonen, itse asiassa joskus yläasteaikoina sitä pään auontaa kyllä tuli, mutta se oli lähinnä säälittävää tyyliin: mitä tekin siellä salilla käytte, kun ootte noin pieniä ) Luulisi tuollaisen touhun jäävänkin sinne yläasteelle, mutta ilmeisesti sitten ei.

Tosin täytyy myöntää että oikein pitää itseään hillitä, ettei välillä aukoisi päätään toisten purjehdus, roolipeli, tietokonenysväys, jenkkiauto ym. harrastetoiminnasta.

 

[lisäliha]

Olisiko kuitenkin niin, että toisin kuin sinä, he ymmärsivät musiikkia ja pystyivät siitä siksi keskustelemaan yhteisin termein? Ai niin, tietysti palkkarista hifisteleminen on ainoaa oikeaa ja suotavaa hifistelyä.

En tarkoita, etteikö kyseisestä musiikista voi nauttia. Monet varmasti nauttivatkin ja saavat hyviä viboja fuusiojazzista. Kyseiset henkilöt vaan nyt vaan sattuivat olevaan niin läpinäkyviä paskanjauhajia. Ja todellakin, minä en ymmärrä fuusiojazzia ;)

 

[macg]

jos joku arvostelisi kun söisin rahkaa tai proteiinipatukkaa vaikkapa duunissa, so what? eipä jaksaisi paljon kiinnostaa.. miten mulla tulee jotenkin mieleen se että ovatko naiset herkkänahkaisempia kommenteille kuin miehet?

 

[Ketu ja Sussi]

Ei sauvakävelijöille tai lenkkeilijöille vituilla. Samoin eivät terveellistä kotiruokaa syövät saa naljailua osakseen.

En usko ketään kurinalaisesti treenaavaa, joka väittää, että hän treenaa terveytensä vuoksi. Pidän myös selvänä, että elämään rakennetut ulkoiset rajoitteet voivat olla merkki pakkomielteisyydestä tai siitä, että hallinnan puute tai pelko korvataan treenillä. Kohtuudessa ne eivät haittaa, mutta kun niistä tulee itsetarkoitus, aletaan lähestyä psyykkisen oirehdinnan määritelmää.

Tutkimukset näyttävät viittaavan koko ajan enemmän siihen, että varsin pienikin määrä jokapäiväistä liikuntaa maksimoi terveyshyödyt. Työmatkakävely voi olla tarpeeksi. Liiasta liikunnasta on fyysisesti vain haittaa. Se kuluttaa. On tullut itsekin koettua.

Eläkkeellä oleva äitini sienestää, marjastaa, hakkaa halkoja ja talvisin hiihtelee. Tuntimäärät ovat suuria, tehot pieniä. Suklaata hän syö jumalattomasti, mutta veriarvot ovat hyvät. En usko, että hän olisi yhtään terveempi, vaikka palkkaisi personal trainerin, viilaisi ruokavalionsa kuntoon ja huomioisi kaikki lihasryhmät.

Mitä tulee pillun saamiseen, niin luonnon määräämä halu suorastaan pakottaa ihmistä etsimään vahvuutensa sillä alalla. Joku löytää vahvuutensa kropastaan, toinen jostain muusta. Minä runopoikana olen käyttänyt hyväksi herkkyyttäni. Hyvin on silläkin irronnut. Näin vanhempana, kun olen saanut karsittua ilmaisustani tekotaiteellisuutta, voin hurmata yrittämättä. Luontevuus ja helppous vetoaa naisiin.

Liikunkin toki jonkin verran. Hiihtokilometrejä tulee talvessa 700-1000 ja kesäisin pyöräilen joitain tuhansia kilometrejä, uin huvikseni ja kellun erilaisilla lihasvetoisilla vesikulkuneuvoilla, mutta eipä tällainen hyvänmielen liikunta kropassa näy. Mahaakin on aavistus, joskaan en lihava ole.

Lihaksikas kroppa ei olekaan luonnonmukainen. Luonnonkansat ovat usein vähän pulskia. Vaihtoehtoinen malli on afrikkalainen nälkälintu. Olisikin hyvä ymmärtää, että lihaksikas kroppa on kulttuurituote. Se on merkitys. Merkitys syntyy siitä, että kurinalaisuudella voidaan luoda jotain, joka ei ole ihmiselle luontaista. Treenattu ihminen erottuu, koska hän on "biologian vastainen".

On olemassa myös kulttuureita, joissa arvostetaan lihavuutta. Suomessakin lihavuus on ollut vielä 100 vuotta sitten vaurauden merkki. Nykyään on toisinpäin. Se on merkki köyhyydestä.