Meillä on englanninvinttikoira ja se on aina lenkillä vapaana. Sattuu olemaan uroksista Suomen paras maastojuoksia eli saalistusviettiä löytyy, mutta ei se oikein pupun perään lähde. Lenkkeilytys riittää ns. kotikoiralle ihan hyvin, jos pääsee pari kertaa viikossa vapaana revittelemään. Kilpailevalle onkin sitten eri treenit. Useimmat koirapuistot on aivan liian pieniä isoille vinttareille. Tila ei vaan riitä revittelyille. Juoksukaverit täytyy valita tarkkaan ettei tarvi lähteä lekuriin tikkaamaan haavoja umpeen. Muilla kuin vinntareilla pakkaa mennä hermot, kun ei saakaan kaveria kiinni ja sitten otetaan hampaat käyttöön.
Greyt ja whippetit on koiria, mutta esim. salukit on sitten niitä kissoja. Greyt on hyvin tottelevaisia. Tuo meidän grey tykkää nukkua, mutta osaa pyöriä jaloissa ja vaatia tekemistä. Ehkä tuolla bordercolliella on jotain tekemistä greymme luonteeseen. Eli päästään taas tähän samaan lauseeseen, jota aina kirjoitan eli kaikki on yksilöitä niin koirat kuin omistajatkin.
Basenjit ei hauku, mutta voi juku, kun ne pitääkin sitten muuten sitä meteliä.
Belggarit on tosiaan heikkohermoisia. Eräs tapaus pomppasi rauhotettuna puolittain pystyyn, kun lekurin kanssa oltiin nostettu se pöydälle. Onneksi saatiin se kiinni. Lekuri mainailikin niiden hermorakennetta.
Greyn häntä muuten pitäisi trimmataan näyttelyyn…