Kuinkas monella mimmillä on karvakorvia taloudessa?

Meil o 4 kisulia,siin o yöunet vähis ku ovat jokainen jotenki ylienergisiä tai ilkikurisia,mut rakkaita silti ku omat lapset!Suurin huvi lähtee siitä,ku kaasutetaan vauhtia maton pääl ja pingotaan tuhatta ja sataa matotonta pitkää laminaattikäytävä pitkin tassut sutien,sit tömähdetään pehmeesti seinään.Sit meil o 2 etanaa,mut ne ei kyl tähän aiheeseen liity.
 
Meiltä löytyy kaks working russelia Lissu ja Jekku
sekä kattinen nimeltä Ozzy. Tuossa nyt kuvat koiruuksista.
 

Liitteet

  • EPSN0032.webp
    EPSN0032.webp
    73,1 KB · Katsottu: 212
  • EPSN0033.webp
    EPSN0033.webp
    66,5 KB · Katsottu: 203
  • EPSN0034.webp
    EPSN0034.webp
    90,6 KB · Katsottu: 242
Noissa doppereissa on vaan jotain niin kiehtovaa. Fodosin koirat aivan upean näköisiä! :hyper:

Meilläkin aikoinaan oli kyseisen rodun edustaja, valitettavasti vain ensimmäisessä perheessä niin huonosti pidetty ettei enää kyennyt kehenkään luottamaan ja lopulta jouduttiin viimeinen piikki antamaan.
 
belliina ja solarenergy:
ois kiva kuulla bordercollie-kokemuksia! Koiravauvakuume on aika kova meidän perheessä ja puolisko on kiinnostunut bordercolliesta. Itsellä on sellanen kuva, että borderi tartteis tyyliin oman pellon + lampaan, että saa kaiken energiansa kulumaan :)
Turhautuukohan se kerrostalossa?
 
may_1st:

Jos bc mietitte, niin miettikää ja harkitkaa tosissaan. Rotu vaatii aikaa! Eräs pitkäaikainen bc kasvattaja (ehkäpä Suomen ensimmäinen) sanoi minulle, kun bc:ta olin hankkimassa, että 2-3 h työskentelyä joka päivä. Se on koulutettava, kuten kaikki rodut, mutta se haluaa tehdä töitä. esim. edellinen bc:ni kantoi puita liiteriin mökillä. Asumismuodolla ei väliä.

Se on oikein söpön näköinen ja sopivan kokoinen, mutta ulkonäkö pettää/peittää todellisen luonteen. Sisua ja taistelutahtoa riittää pienen kylän verran, mutta on herkkä koulutettava. Jotkut kertovat rodun olevan silkkihansikkain koulutettava. Ääntä ei parane korottaa, ainakaan Bellalle. Oppii nopeasti, mutta loppujen lopuksi ei ole helppo koulutettava. Eräs toko-tuomari kertoi minulle, että hän pitää bc yhtenä vaikeimpana rotuna kouluttaa. Bc oppii ne virheetkin nopeasti. Bc kun joskus tuntuu osaavan paremmin kuin kouluttaja. Opetat esim. istumista niin bc menee maahan ja tuumaa että "kyllä mä tän jutun tiedän". Itselläni on myös greyhound ja se osaa tokon alokas-luokan liikkeet ja on paljon helpompi koulutettava. Se on jotenkin suorempi. Sanot/näytät mitä pitää tehdä ja se tekee. Ei tarvi kikkailla.

Jos rotuun päädytte, niin tylsiä päiviä ei tule olemaan. Itse olen sitä mieltä, että minun taloudessani tulee aina olemaan ainakin 1 bc.

Joillakin on taipumusta autojen ym. jahtaamiseen ja näykkimiseen. Esim. edellinen bc jahtasi kaikkea liikkuvaa, eikä ollut työlinjainen. Sillä oli myös erittäin vahva puolustushalu. Bella ei välitä tuon taivaallista juoksijoista ym. Lapset on ok, jos ne leikkii, mutta jotain epäilyttävää niissä on, jos ne seisoo paikallaan nurkan takana…

Miettikää mitä tahdotte sen kanssa tehdä ja sitten miettikää tarkkaan kasvattaja. Kannattaa soittaa pentuvälittäjälle, joka osaa neuvoa erittäin hyvin!

Rotuyhdistyksellä on hyvä foorumi, jossa olette varmaan jo käyneetkin.

Käykää jonkun kasvattajan/rodun omistajan (useamman, koska eräs ihminen osti bc yhden koiran perusteella ja pettyi kun oma ei osannutkaan samoja juttuja. Tuli myös hieman ongelmia) luona rotuun tutustumassa. Näyttelyt antavat mielestäni rodusta huonon kuvan.
Ensimmäiseksi koiraksi en suosittele, mutta yksilöitä ovat kaikki, ihmiset ja koirat.

Tulipas pitkä juttu ja paljon jäi kertomatta...
 
may_1st:

Jos bc mietitte, niin miettikää ja harkitkaa tosissaan. Rotu vaatii aikaa! Eräs pitkäaikainen bc kasvattaja (ehkäpä Suomen ensimmäinen) sanoi minulle, kun bc:ta olin hankkimassa, että 2-3 h työskentelyä joka päivä. Se on koulutettava, kuten kaikki rodut, mutta se haluaa tehdä töitä. esim. edellinen bc:ni kantoi puita liiteriin mökillä. Asumismuodolla ei väliä.

Se on oikein söpön näköinen ja sopivan kokoinen, mutta ulkonäkö pettää/peittää todellisen luonteen. Sisua ja taistelutahtoa riittää pienen kylän verran, mutta on herkkä koulutettava. Jotkut kertovat rodun olevan silkkihansikkain koulutettava. Ääntä ei parane korottaa, ainakaan Bellalle. Oppii nopeasti, mutta loppujen lopuksi ei ole helppo koulutettava. Eräs toko-tuomari kertoi minulle, että hän pitää bc yhtenä vaikeimpana rotuna kouluttaa. Bc oppii ne virheetkin nopeasti. Bc kun joskus tuntuu osaavan paremmin kuin kouluttaja. Opetat esim. istumista niin bc menee maahan ja tuumaa että "kyllä mä tän jutun tiedän". Itselläni on myös greyhound ja se osaa tokon alokas-luokan liikkeet ja on paljon helpompi koulutettava. Se on jotenkin suorempi. Sanot/näytät mitä pitää tehdä ja se tekee. Ei tarvi kikkailla.

Jos rotuun päädytte, niin tylsiä päiviä ei tule olemaan. Itse olen sitä mieltä, että minun taloudessani tulee aina olemaan ainakin 1 bc.

Joillakin on taipumusta autojen ym. jahtaamiseen ja näykkimiseen. Esim. edellinen bc jahtasi kaikkea liikkuvaa, eikä ollut työlinjainen. Sillä oli myös erittäin vahva puolustushalu. Bella ei välitä tuon taivaallista juoksijoista ym. Lapset on ok, jos ne leikkii, mutta jotain epäilyttävää niissä on, jos ne seisoo paikallaan nurkan takana…

Miettikää mitä tahdotte sen kanssa tehdä ja sitten miettikää tarkkaan kasvattaja. Kannattaa soittaa pentuvälittäjälle, joka osaa neuvoa erittäin hyvin!

Rotuyhdistyksellä on hyvä foorumi, jossa olette varmaan jo käyneetkin.

Käykää jonkun kasvattajan/rodun omistajan (useamman, koska eräs ihminen osti bc yhden koiran perusteella ja pettyi kun oma ei osannutkaan samoja juttuja. Tuli myös hieman ongelmia) luona rotuun tutustumassa. Näyttelyt antavat mielestäni rodusta huonon kuvan.
Ensimmäiseksi koiraksi en suosittele, mutta yksilöitä ovat kaikki, ihmiset ja koirat.

Tulipas pitkä juttu ja paljon jäi kertomatta...

Tulipa hyvä ja pitkä ja informatiivinen vastaus, kiitos tästä :thumbs:

Ite oon myös sitä mieltä, että bc voi olla meille vähän liian kova pala purtavaksi. Tosi hienon näköinen ja varmasti älykäs koira, mutta juurikin se koulutus ja muu aktivointi vähän epäilyttää. Riittääkö meillä, eli käytännössä minulla, aikaa ja hermoja kouluttamiseen ja saadaanko sitä tarpeeksi liikutettua ym.

No, samoja kysymyksiä täytyy tietysti miettiä riippumatta siitä minkälaista koiraa on ottamassa, mutta ehkä ite kuitenkin valitsisin asteen verran helpomman rodun. Tarkoitus ei kuitenkaan ole koko elämää omistaa koira-harrastuksille, vaan haussa on enemmän seurakoira / lenkkikaveri.

Aiempi koira oli lapinkoira ja niille kyllä sydän sykkii vahvasti...

Kiva muuten näin koiravauvakuumeisena selailla näitä koirakuvia. Jatkakaa, kiitos!
 
may_1st:

Itselleni bc oli luonnollinen valinta, koska hain harrastuskoiraa. Minua peloteltiin, ettei sellaista kannata ottaa, koska se ei anna sisälläkään hetkenkään rauhaa, koska koko ajan pitäisi olla tekemässä jotakin. Vierailut kasvattajien luona antoivat kuitenkin täysin toisenlaisen kuvan eli sisällä koirat olivat rauhallisia.

Verratakseni keeshondiani Lolaa ja bc:täni Jasminia kouluttavuuden suhteen voisin sanoa, että keeshondini oli työläämpi koulutettava, joskin tehty työ kyllä tuli palkituksi ja se oli tokossa hyvä harrastuskoira, sillä se kisasi sm-tasolla finaalissa asti ja saavutti yhden piirinmestaruudenkin. Bc oppii nopeasti ja se oppii myös ne virheet nopeasti. Se on herkkä koulutettava ja olen ymmärtänyt, että liian kovalla koulutuksella, sen työskentelynopeus- ja innokkuus voivat kärsiä. Bc on luotu työntekoon ja se tekeekin siitä hyvän harrastuskoiran, koska se ei kyllästy siihen tekemiseen. Jasmin on vaatinut myös jämäkkää otetta, koska siitä löytyy jonkin verran myös kovuutta.

Pentunahan Jasmin oli varsinainen "hurrikaani" ja oikeasti joskus kävi mielessä, että toivottavasti se ei ole aikuisena sellainen. Se keksi pentuaikoina paljon omaakin kivaa tekemistä ollessani pois kotoa, vaikka sillä olikin aktiviteettejä ja sen kanssa touhuttiin. Aikuisenahan Jasmin on ollut todellinen unelmakoira sisäoloissa eli todella rauhallinen kaveri. Rauhallisempi kuin keeshondini Lola, vaikka keeshond onkin pääasiassa seurakoira. Sitten, kun lähdetään metsän tai treenaamaan, sitä tekemisen intoa bc:stä tosiaan löytyy.

Saattaa olla, että siitä, että olin kouluttanut jo yhden koiran, oli apua myös bc:n kanssa siitäkin huolimatta, että koulutettavuuden suhteen oli huomattavia eroja.Keeshondini toimii makkaralla ja oikeasti vei oman aikansa ennen kuin keksin, että miten sen saa motivoitumaan(tämän jälkeenhän se olikin aina motivoitunut tokoon ja se nautti tekemisestä). Bordercollieni taas on ollut lelulla palkattava. Bc oppii myös itse asioita esim. Jasmin osaa avata ovet hyppäämällä kahvaan ja avata kaappien/roskiksen ovet halutessaan. Roskiksen ovi on onneksi saanut olla rauhassa nykyään.

Jasminin kasvattaja sanoi aikoinaan, että näykkiminen/jahtaaminen on kiellettävä heti pentuna. Jasminin kanssa tällaisia ongelmia ei olekaan ollenkaan.

Välillä olen saattanut olla Jasminin kanssa kuukauden-parikin tekemättä lähes mitään lenkkejä lukuun ottamatta ja koira on silti ollut ihan samanlainen.

Ensimmäiseksi koiraksi bc ei välttämättä ehkä ole hyvä valinta, mutta toki ihmisissä ja koirissa on yksilöitä, niin kuin belliina taisi todetakin. Pelkäksi sohvakoiraksi en rotua suosittele, koska bc on kuitenkin aktiivinen koira, joka nauttii työnteosta.
 
Täällä ku on koiraihmisiä näin paljon,ni oisko jollain kertoa kokemuksia seeffereistä tms pelastus/vartija-koiraroduist?Lähipiiris ei o koiria ollu,mut okt-talohaaveiden ja puolison myötä on iskeny ahaa-elämys jonkinlaisiin koissuleihinkin.
 
Täällä ku on koiraihmisiä näin paljon,ni oisko jollain kertoa kokemuksia seeffereistä tms pelastus/vartija-koiraroduist?Lähipiiris ei o koiria ollu,mut okt-talohaaveiden ja puolison myötä on iskeny ahaa-elämys jonkinlaisiin koissuleihinkin.
meillä oli aikasemmin sakemanni ja jos tuota nykyistä ei olis, ottaisin sakun ehdottomasti. Moni väittää, että sen koulutus on vaikeaa, mutta kun nyt vertaan tuohon leoon, niin kyllä se on todella helppoa. Pidin sakusta, koska sille ei tarvinnut kun sanoa kerta, niin totteli heti. Olihan silläkin uhmaikänsä, mutta sekin meni helpolla, kun piti kiinni tietyistä säännöistä. Toimelias koira on ja tarvitsee paljon aikaa ja jotakin älykästä tekemistä, ei vain pelkkää lenkittämistä.
 
Täällä ku on koiraihmisiä näin paljon,ni oisko jollain kertoa kokemuksia seeffereistä tms pelastus/vartija-koiraroduist?Lähipiiris ei o koiria ollu,mut okt-talohaaveiden ja puolison myötä on iskeny ahaa-elämys jonkinlaisiin koissuleihinkin.

Saksanpaimenkoira, kuten muutkin palveluskoirat, vaativat sitten koulutusta ja harrastamista (=henkistä ja fyysistä aktiviteettia, ei pelkästään lenkkeilyä niinkuin edellä todettiinkin). :) Meillä on kaksi koiraa, joista nuorempi nyt 1-vuotias sakemanni. Sen kanssa on treenattu ja harrastettu nyt pentuaikana noin 2-4 kertaa viikossa; jälkeä, esine-etsintää, tottelevaisuutta jne. sekä lisäksi lenkit eli runsaasti vapaana juoksemista joka päivä. Nyt kun se on täyttänyt vuoden, aletaan treenata entistä aktiivisemmin.

Saksanpaimenkoira on jakautunut kahteen linjaan, ns. käyttö- ja näyttelylinjaisiin (sekä niiden tarkoituksellisiin sekoituksiin "sekalinjaisiin", jollainen meidän sakemanni on, eli emä on käyttis ja isä näyttis). Vartio-, poliisi-, raja-ym. koirat ovat lähes poikkeuksetta käyttölinjaisia, harrastuskoiran voi saada hyvin näyttelylinjaisestakin. Saksanpaimenkoirilla on nykyään kuitenkin hurjasti terveysongelmia, esim. selkä- ja jalkavikoja sekä allergioita. Puhumattakaan luonteen ongelmista, eli liiallisesta arkuudesta tai aggressiivisuudesta. Eli pentua ei missään nimessä kannata ottaa ekasta mahdollisesta paikasta, vaan kannattaa tutkailla sekä pennun vanhempien että niiden aiemmin jättämien jälkeläisten terveystulokset ja tutustua myös luonteisiin!

Tämän "pelottelun" :D syy oli se, että saksanpaimenkoiria (kuten toki monia muitakin rotuja) teettävät jos jonkinnäköiset pentutehtailijat ja muut rahanhimoiset, joilla ei ole hajuakaan koirankasvatuksesta. Tällöin riskit terveydellisistä ja luonteen ongelmista korostuvat entisestään. Sitä paitsi sakemannilla on - edelleen, vaikken olisi enää uskonut! - monien ihmisten silmissä tietynlainen maine, ja siksipä sen koulutuksen kanssa tulee olla erityisen tarkka. Jos mun labbis purisi toista koiraa, ihmiset ovat että "no voi, mitähän se pelästyi", mutta jos mun sakemanni purisi toista koiraa, asenne olisi "no pitihän se arvata, kaikki ne on tuollaisia".

Parhaimmillaan saksanpaimenkoira on mielettömän monipuolinen, vahvahermoinen, luotettava, fyysisesti ja henkisesti vertaansa vailla! The Koira! :) :haart:

Lisää tietoa mm. Saksanpaimenkoiraliiton sivuilla: www.spl.fi ja palveluskoirista yleensä PK-liiton sivuilla: www.palveluskoiraliitto.fi
 
Oi, en ole ennen edes huomannut tätä!
Meiltä löytyy ennestään sekarotuinen kaunis neiti, ikää 4 vuotta.:haart:

Tarkoituksena olisi ottaa toinen koira keväämmällä, ja jos joku haluaa ehdottaa tai vaikka suositella omaa rotuaan niin siitä vain.;)

Haluan, että koira olisi suht. hyvin koulutettavissa, eli rotu ei saa olla mikään äärimmäisen vaikea.
Koiran olisi tultava toimeen muidenkin kanssa, ei hyökkäävä tai äärimmäisen kova luonteeltaan.

Olisi hyvä ettei koiralla olisi metsästysviettiä.

Säkä alle 55cm, meille ei valitettavasti mahdu kovin suurta koiraa.
Asumme kyllä onneksi talossa, josta pääsee suoraan ovesta ulos.

Helpohko turkki, ei trimmattava.

Koiran kanssa kävellään ja hölkkäillään parisen tuntia päivässä, ja kunhan pennulle tulee ikää, sitä voidaan pitää myös vapaana.
Koira käy mahdollisesti myös näyttelyissä ja sille opetetaan tietenkin perustottelevaisuutta.

Omaa silmää miellyttävät rodut ovat esimerkiksi sheltti, englanninvinttikoira, venäjänvinttikoira ja saksan- sekä belgianpaimenkoirat.
Rodun ei tarvitsi olla kovin raskas,esim rottweiler on turhan ns. jykevä.

Tärkeintä terveys ja luonne! koiran rodussa ei saisi esiintyä esimerkiksi arkuutta tai paljoakaan terveysongelmia.

Ehdotukset ja kysymykset siis ehdottoman tervetulleita.:)
 
Vinttareista whippet menee tuohon alle 55cm, venäjänvinttikoirat ovat lähes irlannin susikoiran kokoisia, lisäksi rotu on trimmattava. Kai tiedät että vinttareilla on niin äärimmäinen saalistusvietti, ettei niitä voi kuvitellakaan pitävänsä vapaana kuin esimerkiksi koirapuistossa tai ehkä mieluummin hiekkakuopilla ym. Vinttarin omistajan tulisi viedä koiraa aktiivisesti paikkoihin jossa se voi juosta, sillä rotu on luotu juoksemaan lujaa. Lenkkeilytys ei riitä. Luonteelta vinttarit ovat erityisen hienoja, kissamaisia. Niillä ei ole erityisemmin miellyttämisenhalua, eli eivät ole jaloissa sähläämässä ja liehakoimassa, vaan ovat suorastaan luonnostaan hyväkäytöksisiä. Lisäksi ne ovat rauhallisia ja herkkiä koiria. Itse voisin ottaa enkun joskus :)

Sheltit ovat hyvin usein arkoja, mutta reippaat yksilöt ovat varmasti mukavia seurakoiria. Karvaa on ja lähtee, mutta kaupasta saa harjoja...

Toivottavasti kukaan ei nyt vedä hernettä hanuriin, mutta belggarit ovat hyvin tunnettuja heikkohermoisuudestaan ja puruherkkyydestään. Oikealla ihmisella varmasti hyvä harrastuskoira, mutta terävyys on syytä huomioida. Saksanpaimenkoiristakin minulla on sattunut olemaan kontakteja näihin vähän huonompihermoisiin sählääviin yksilöihin, ja muutenkaan rodun terveys ei ole paras mahdollinen.

Rotua en osaa sen kummemmin suositella. Palveluskoirat kannattaa suosiolla jättää väliin ellei ole aikeissa harrastaa jotain.
 
Vaimo tuossa jo vastasikin, mutta se rotu jäi häneltä suosittelematta.

Noilla kriteereillä ehdottaisin esim. basenjia tai espanjanvesikoiraa.

edit. jaa, tuolla basenjilla taitaa kuitenkin olla se metsästysvietti.. aika vaikeaa on jos sitä ei saa olla, koira kun kuitenkin pohjimmiltaan on saalistaja. Moni mukava seurakoirarotukin omaa usein jonkin verran alkukantaisia viettejä.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom