Moslerin mukaan Kreikka tarvitsee uudenlaisen markkinapohjaisen rahoitusinstrumentin, joka on sijoittajille käytännössä katsoen riskitön. Tällainen velkainstrumentti luotaisiin kirjaamalla velkasopimukseen ehto, jonka mukaan velkakirja on käytettävissä rajoittamattomasti Kreikan valtion verojen maksuun sen nimellisarvolla ja sille kertyneellä korolla siinä tapauksessa, että velan erääntyessä Kreikka ei pysty suorittamaan euromääräistä velkakirjan osoittamaa maksua.
Näin ollen pankit, jotka pitävät maksamatta jääneitä velkakirjoja hallussaan voivat käyttää niitä verojen maksuun asiakkaidensa puolesta. Asiakkaathan maksaisivat veronsa edelleen pääasiassa euroissa. Kun asiakkaat suorittavat verojen maksun pankin kautta, siirtävätkin pankit valtiolle eurojen sijasta erääntyneet velkakirjat. Näin ne saavat lopulta velkakirjojen mukaisen euromääräisen suorituksen, eikä valtion maksukyvyttömyys käytännössä edes toteudu. Kun liikepankit ja muut sijoittajat tiedostavat tilanteen, ei niillä ole tarvetta vaatia Kreikan velkakirjoilta suuria tuottovaatimuksia, jotka lopulta kuvaavat vain sijoittajien arvioimaa riskiä menettää rahansa. Kreikassa ei siis ole tarvetta ottaa käyttöön eurolle vaihtoehtoista käteisvaluuttaa, vaan uusi toimiva rahoitusinstrumentti.
Uuden rahoitusinstrumentin käytöönotto normalisoisi valtion rahoitusolosuhteet, jolloin se voi suunnata uusia resursseja reaalitaloudelliseen elvyttämiseen ja myös paljon kaivattuihin rakennemuutosta tukeviin investointeihin. Moslerin ehdotus antaa siis mahdollisuuden eurotalouden peruskorjaamiseen lopettamalla akuutin valtioiden rahoituskriisin. Ehdotuksen täytäntöönpano voi lunastaa myös Syriza-puolueen vaalilupaukset yhtäaikaisesta elvytyksestä ja eurojärjestelmässä pysymisestä. Mediassahan nämä on tulkittu välttämättä ristiriitaisiksi tavoitteiksi. Innovatiivisilla institutionaalisilla muutoksilla ja järkevällä talouspolitiikalla sekä Kreikan talous että eurojärjestelmä ovat kuitenkin edelleen pelastettavissa.