Mietitääs asiaa vertauskuvan kautta. Kaveri, muttei kuitenkaan kovin läheinen kaveri, tulee ja kertoo että hän on konkurssin partaalla. Elänyt vuosikausia perseillen ja armottomassa pikavippikierteessä, ja pyytää apua. Toteat, että autat ilman muuta jos pystyt, selvitetään tilanne. Tilannetta selvitellessä käy ilmi, että kaveri tarvitsee helvetin kovan summan, ja summa on moninkertaisesti enemmän kuin sulta löytyy tililtä tai realisoitavaa omaisuutta. Eli joutuisit ottamaan pankista lainaa auttaaksesi kaverin suosta. Ei vaan ole oikeastaan mitään takeita, että kaveri tolpilleen selviää, koska vika on lopulta tavassa käyttää rahaa, ei sen määrässä. Pohdit kuumeisesti, omassakin taloudessa on isoja kuoppia. Kaveripiiri painostaa auttamaan, eikä ketään tunnu kiinnostavan se, että viitteitä on myös siitä, että kotvasen kuluttua muutama muukin kaveri tulee ovelle käsi ojossa, samassa tilanteessa. Viimeisenä oljenkortena kaveri tarjoaa sopimusta, jossa käytännössä lukee, että jos kaveri ei pysty maksamaan, hän sitten lainaa jostain tai jotain.
En tiedä teistä muista, mutta itsehän en lainaisi. Kuinka moni marssisi pankkiin ja ottaisi vitullisen lainan kaverin jeesiksi samalla kun oma talouskaan ei olisi kunnossa?
